Kaupallisia muistoja Kaustajärveltä

kaupallisia muistoja kaustajärveltä

Isä­Otto toimi 1940-­60 luvulla pientilallisen työnsä ohella kyläsuutarina. Kenkien korjaamista ja uusien valmistamistakaan en silloin bisnekseksi ymmärtänyt, meille lapsille hänen keskittynyt työskentelynsä oli kuitenkin äärettömän kiinnostavaa seurattavaa.

Suutarina työskentely oli aikansa yritystoimintaa ja toi perheelle leivän jatketta, ehkä voitakin leivän päälle. Näin jälkeenpäin, itsekin yrittäjänä toimineena, ajattelen suutarintyön olleen hänelle hyvä maataloustöiden vastapaino ja enemmänkin: luovaa toimintaa, sosiaalinen palvelutehtävä, keino löytää merkitystä elämään kylän asukkaana.

Ensimmäinen kosketukseni varsinaiseen kaupalliseen elämään lienee kuitenkin ollut kulkukauppias Tuupaisen vierailut kotikylässä. Kun 40­-50 ­luvun vaihteessa maantietä ei ollut, liikenteen valtaväylä kiemurteli Kaustajärveltä pihapiirimme halki, aivan mökin ja navetan vierestä riihen ohi ja siitä Saarivaaraan, seuraavaan kylään. Tiehän oli luonnontie, hevosille tarkoitettu kärrytie. Tien kapeus ja laatu ei kuitenkaan estänyt Tuupaista ajelemasta autollaan – jonka merkkiä en muista – kylästä toiseen ja poikkeamasta talojen pihoihin. Aikataulua tällä aikansa myymäläautolla tuskin oli vaan kauppias tuli yllättäen, kuin puskista.

Auton parkkeerattua kotimökin pihaan siitä purkautui jos jonkinlaista tarvikelaatikkoa ja kangaspakkaa. Arvelen emäntien silmien innosta kiilunen nappeja, nauhoja ja koristeita hypistellessä. Ehkäpä tarjolla oli jotain isännille ja lapsillekin. Ja olihan elämämme ensimmäinen auto sinänsä ihmeellinen nähtävyys.

Varsinaisessa Kaustajärven kylässä (me järven pohjoispuolen asukkaat kutsuimme kylän osaa ”järventaustaksi”) sijaitsi koulun ohella myös kauppa, edistysmielisen Osuusliike Sisä­Karjalan myymälä. Muistini mukaan kaupan yhteydessä, tässä hajoamaisillaan olevassa talossa toimi myös posti. Oltiin siis hyvinkin edistyksellisiä, sillä vasta meidän päivinämme kaikki postit ovat siirtyneet kauppojen hyyryläisiksi.

Vanha kyläkauppa oli tärkeä kohtauspaikka myös meille 50 ­luvun alun koululaisille. Varakkaimpien perheiden lapsilla saattoi olla varaa ostaa kaupasta limonaadia tai karkkeja mutta harvinaista sellainen törsääminen oli. Limsan ostajalla ei ollut puutetta kavereista ja usein se juotiinkin porukalla – kuten sitten paljon myöhemmin väkevämmätkin juomat.

Joskus 50 ­luvulla kauppa paloi poroksi kivijalkaa myöten ja uusi kauppa rakennettiin demokraattisesti kylien väliin niin että kaikille tuli suunnilleen sama kilometrin kauppamatka. Käviköhän tällekin kaupalle niin köpelösti, että sekin paloi kun minkäänlaista kauppaa ei kylässä ole ollut kymmeniin vuosiin. Vai olisiko niin että asiakkaat karkasivat – allekirjoittaneen lailla – muihin maisemiin, parempien palvelujen pariin.

Leo Härkönen

13 comments for “Kaupallisia muistoja Kaustajärveltä

  1. Mitä kaikkea mielenkiintoista onkaan tulossa luettavaksemme, kun suunnitteilla oleva Kaustajärvi-kirja ilmestyy! Kiitos, Leo! Tässä on näyttöä. Kyllä kolmen Kaustajärvi-paikannimikyltin sisällä, järven ja Via Karelian kahden puolen on kiva elää. Meitä on virallisesti vakituisina asukkaina seitsemän ruokakuntaa. Mutta vapaa-ajan asukasjoukkoa on yli neljäkymmentä! Sellainen on tämä Universumin Helmi.

  2. Teimme sunnuntaina kiertoajelun Pirtajärvi-
    Tervavaara-Kutsu-Kenraalinkylä. Kuinka monta
    entistä – nyt kylmillään olevaa tai asuinrakennukseksi
    muutettua – kaupparakennusta näimmekään reitin
    varrella! Siinä tulin ääneen maininneeksi, kuinka mielenkiintoista
    olisi jos nuo menneen maailman kauppakeskukset voisivat kertoa
    tarinansa. Ehkä niissä asioineet voisivat?

    Kuin tilauksesta Leo Härkönen kertoilee muistojaan
    ”Varhaisesta Kaustajärvestä”. Usein meinaa unohtua, että
    elettiin sitä muuallakin kuin vain juuri tässä järvirannan tuntumassa.

    Kullanarvoisia – Kaustan menneisiinkin kauppa-oloihin liittyviä
    kommentteja – sain tarinaani
    Ostoksilla Osulassa/Värtsi, se julkaistiin 21.9.14.

  3. Katsoin Tellen ansiokkaan tekstin jota olin kommentoinutkin.

    Näistä muisteloista tuppaa puutteellisten muistikuvien vuoksi tulemaan joko ylimalkaisia (pitäydytään tiukasti tosiasioissa) tai kaunokirjallisia (hataria muistikuvia täydennetään omakohtaisilla tuntemuksilla ja olettamuksilla).

    Jos menneen ajan kuvauksissa haluttaisiin päästä lähellekään ”totuutta”, tekstit pitäisi tehdä aihetta rikastuttavana ryhmätyönä ja editoida ulkopuolisen toimesta. Se vain on kovin vaivalloinen toimintatapa.

    Kaunokirjallisissa, kirjoittajan muistikuviin perustuvissa jutuissa taas on runsaasti tosiasioita tulkitsevia henkilökohtaisia ”näkemyksiä” ja elämänkokemuksenkin aiheuttamaa liioittelua eli muistojen patinaa. Niitä ei pitäisi ottaakaan ehdottomina totuuksina.

    Luonnollisista syistä tämän viimemainitun tyylisuunnan kannattajana hyväksyn muunnetutkin totuudet. Ilman niitä maailmankirjallisuus olisi pelkkiä asialuetteloita.

  4. Siksipä suunnitteilla olevaan Kaustajärvi
    kirjaan tulee fakta-osuus jonka tutkii
    FM Katja Tikka. Kuitenkin siihen toivotaan
    myös henkilökohtaisia muisteluksia, tarinoita
    ja valokuvia.
    Tulkaahan kuulolle Kaustan siltajuhlaan 18.7.2015.
    Katja on luvannyt tulla paikanpäälle kertomaan
    kyseisestä hankkeesta johon toivotaan mahdollisimman
    runsasta ja monipuolista aineistoa juuri teiltä
    perus-kaustalaisilta ja kaikilta Kaustan ystäviltä.

  5. Vielä pieni lisäys Kausta-kirjan fakta-osioon:
    Historioitsija Katja Tikan lisäksi muutamat
    muutkin henkilöt ovat lupautuneet tutkimaan
    eri osa-alueita.

    Kirjan toinen osa koostuu sitten muisteluksista
    ja tarinoista jotka tuovat ”lihaa luiden ympärille”
    jos tälläinen sanonta sallitaan.

    Tää taisi lipsahtaa nyt ohi alkuperäisestä aiheesta,
    mutta myyntiinhän sekin kirja tulee, jahka ensin valmistuu.

  6. Hei Leo missähän mahtoi 50-luvulla palanut kauppa sijaita? Oliko Antti Hämäläisen paikalla? Antti Hämäläisen kauppapaikka oli ollut kievari ennen sotaa ja lahosi paikalleen. Kylän keskellä ollut Sisä-Karjalankauppa paloi 60-luvulla.
    Sinun isäsi Oton muistan kun isäni kanssa kävimme teillä. Isälläni oli tapana ottaa minut mukaan rintamamiestovereita ja vanhuksia tapaamaan.

  7. Näinpä olikin.

    Kun ajelimme pari viikkoa siellä ”järven takana” Hämäläisen kauppapaikan kivijalka oli vieläkin pusikon keskeltä havaittavissa. Kaupan kohdalta oikaistiin Heinijoen sillalle kouluun mentäessä.

  8. Muistaako kukaan, tämän lehdenlukija, serkkuani Kauko Vepsäläistä. Kauko oli mies paikallaan. Oli yrittäjäksi syntynyt korvensylissä. Tänäkin päivänä eri paikkakunnilla näette Vepsäläisen huonekaluliikkeen toiminnassa laatuhuonekalujen ostopaikkana. Kauko oli mies persoonallinen ja aikaansa seuraava ajanhengessä oleva yrittäjä. Hän perusti ensimmäisenä Suomessa ison huonekaluliikkeen ”Kalustekartanon” kehäkolmosen varteen. Kaukon jälkeen tuli Korhonen, Asko ja Isku kilpailemaan saman tien varteen.

  9. Kauko Vepsäläinen tuli tutuksi metsätöissä ja sitten hänen
    muutettuaan Helsinkiin,tavattiin senkin jälkeen.
    Ensimmäisen huonekaluliikkeen hän on perustanut
    Runeberginkadulle ja sitten seuraavan Hämeentielle.
    Hämeentien liikkeestä ostimme ensimmäiset huonekalut
    yhteiseen talouteen.Myyjänä liikkeessä oli Värtsilästä
    muuttanut yksi Niirasen veljeksistä.
    Kalustekartanossa tuli käytyä useampia kertoja,
    jos Kauko oli paikalla kiire loppui sanoi mennään kahville.
    Viimeisen kerran tavattiin Kauko Öllölässä tansseissa.

  10. Kyllä Kauko Vepsäläinen on hyvinkin tuttu.Minun isä ja Kauko olivat veljeksiä.Asuttiin Kalustekartanon lähellä 26vuotta.Kauko oli kyĺlä uuttera mies.

  11. Ollessani Helsingissä 70-luvulla mainonnanhoitajana Huonekaluliike Laakkosella Vepsäläisen kilpailijatkin puhuivat hänestä hyvin kunnioittavaan sävyyn. Käsittääkseni hän aloitti huonekaluverhoomolla ja kasvoi sitten yhdeksi johtavista kalustekaupoista Suomessa. Kyllä pääkaupunkiseudulla hänen juurensa tiedottiin – siksikin että 70-luvulla niin monet muuttivat sinne ns. kehitysalueilta kautta Suomen.

  12. Törmäsin tänään Kaustajärven kaupallisiin muistoihin enkä voi olla kommentoimatta, että isäni Arvo Palviainen toimi myymälänhoitajana Osuusliike Sisä-Karjalan Kaustajärven myymälässä syntymäni aikaan maaliskuussa 1948. Kaupan yhteydessä ei liene ollut asuntoa, koska vanhempani ovat asuneet vuokralla vanhan avioparin (Mustoset) luona. Kätilö on pitänyt hakea kaukaa hevosella, koska tietä ei ollut. Olemme muuttaneet Luutalahteen ollessani 1½ vuotias, joten Kaustajärven kaupasta minulla ei ole muistoja, mutta Luutalahden Osuusliike Sisä-Savon kaupan muistan. Myymälänhoitaja kävi tavaroita tarvittaessa keskusvarastolla Tohmajärvellä katsomassa, mitä tavaroita oli saatavissa keskusvarastossa ja tilasi tarvitsemansa/saatavissa olevat myyntituotteet, jotka liikkeen kuorma-auto toi viikon tai parin kuluttua (Kaustajärvelle tavarat lienee tuotu hevosella).

  13. Hei.En muista minäkään isääsi,mutta muistan kaupan siinä Antti Hämäläisen talossa.Kiinnostuin kun olet syntynyt samana vuonna kuin minäkin.Meitä oli syntynyt Kaustajärvellä seitsemän lasta joista viisi on kastettu samalla vedellä,äidin kertoman mukaan,kuulut siihen joukkoon sinäkin.Liekö sinun äiti kertonut sinulle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *