Ennen lähdettiin marjaan jalan kopat käsivarrella. Luonnossa liikuttiin hissuksiin mättäältä mättäälle. Vähitellen tuli säännöksi, että marjoja sai poimia paitsi omalta maalta myös muitten omistamista metsistä. Kehittyi ns. jokamiehenoikeus. Kuulin vuosia sitten jutun Pirtajärven emännästä, jolla oli paljon pieniä lapsia, eikä hän niitten takia päässyt kauas metsään marjanpoimintaan. Niinpä hän kypsytteli navettansa takana punaisiksi muuttuvia puolukoita. Kohta olivat jo poimintakunnossa. Silloin pyyhälsi Värtsilän tehdastaajamasta kauppiaspariskunta ja sitoi hevosensa emännän navetan päätyyn. Siitä suoriutuivat navetan taakse ja pian olivat emännän puolukat paremmassa tallessa. Siinä sääntö jokamiehenoikeuksista natisi liitoksissaan.
Kuva: Mirja Varonen
Nykyään metsäautotuet vievät marjastajan autolla ihan joka paikkaan. Ei tarvitse muuta kuin hypätä autosta ja alkaa poimia. Siitä huolimatta sanovat, että marjoja jää keräämättä metsiin. Tämän ovat nykyajan liikemiehet huomanneet. Tuovat lentokonelasteittain poimijoita Thaimaasta. Joka aamu lähtee autolasti poimijoita metsään. heille annetaan ”haravakone” käteen ja niin lauma lasketaan irti metsään. Haravakoneet suihkavat. Pitäähän sitä poimijankin tienata, vaikka aika iso osa taitaa mennä järjestäjän taskuun .Siinä sitten poimiutuvat niin kypsät, punaiset kuin ihan vihreätkin raakileet. Lisäksi saalista kasvattaa versojen mahtava määrä.Tätä tapahtuu parastaikaa Tervavaaran ja Pirtajärven metsissä. Eivät osanneet entisajan ihmiset arvata, millaisia muotoja poiminta saa. Ei ollut jokamiehenoikeus alun alkaen kaan tarkoitettu liikemiesten etujen valvontaan. Taaskin venytetään jokamiehenoikeutta, että paukkaa.
Ammattimaiselle marjanpoiminnalle pitäisi mielestäni olla omat säännöt, niin kuin on muillekin metsän antimille, esim. riistalle. Riistalla on rauhoitusajat. Semmoinen olisi hyvä marjoillekin. Eivät ”pinesmiehet” keruuttaisi raakoja marjoja. Metsästettäessä aseitten pitää olla tietynlaisia. Myöskään metsän kasveja ei saisi millä tahansa ”viikatteella” vahingoittaa.
Taitaapi olla päivän puheenaihe tämä Ireneltä tullut juttu.
Tässä linkkejä aiheesta: Ilta-Sanomat
”Kerääjät repivät mustikat puoliraakoina” – marjanpoimijoiden toiminta metsissä kuohuttaa
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1437711280032.html
Yle
”Marjoja kyllä riittää sitten kun ne ehtivät kypsiksi” – thaipoimijat tulivat odottamaan satoa
http://yle.fi/uutiset/marjoja_kylla_riittaa_sitten_kun_ne_ehtivat_kypsiksi__thaipoimijat_tulivat_odottamaan_satoa/8173584?ref=leiki-uu
Yle
Metsässä on tilaa kaikille – Suomalaiset johdattavat thaipoimijat hyville marjapaikoille
http://yle.fi/uutiset/metsassa_on_tilaa_kaikille__suomalaiset_johdattavat_thaipoimijat_hyville_marjapaikoille/8158232
On tullut joskus työttömänä ollessa harrastettua mm. mustikanpoimintaa ihan ansainta mentaliteelilla. Työstä se käy. Puhdistetuista marjoista sai paremman hinnan. Oli roskaimurit ym. käytössä. Tarkkaan kerättiin, käsin! Ei juosten rohmuten.. kuten videossa.. varpuineen ja lehtineen.. sekä ylimääräisine risuineen ja oksineen…
Verovapaata tienestiä olivat silloin 20 vuotta sitten.. en tiedä miten nykypäivänä verottaja suhtautuu näihin busineksiin!
Ainahan on maksettava eikös juu…! ja kyllä sitä kerättävää riittä meille kaikille. Tuli mieleeni lapin lakkasota.. muistelen, että jokunen vuosikymmen sitten maanomistajat suojelivat lakkasoitaan ihan astaloin…
Aloitin eilen oman mustikanpoimintaurakkani, eikä ketään
muita poimijoita siinä metsässä näkynyt. Aion vielä jatkaa.
Muistan lapsuudestani hyvän suon, jossa kasvoi mustikkaa,
mutta pahaksi onneksi suo oli sellaisen naapurin omistama,
joka jopa haulikon kanssa ajoi poimijoita pois mailtaan.
Se oli hirveää! Se lapsuusmuisto mielessäni en tule kieltämään
keneltäkään marjanpoimintaa. Minusta meillä marjoja
riittää muillekin poimijoille.