Kolin kunnailla

kolin maisema kuva maija varonen

Kolin maisema. Kuva Maija Varonen

Kolin kauneimmat rinteet ja jyrkänteet,
katsoo vaaroilta kaukaisuuteen.
Siellä Pielisen saaret ja selkäveet,
valo aaltojen leikeissä helmeilee.
Puut vaarojen laella naavaiset,
karulle huipulle juurtuneet.
Äärelle jylhän kauneuden,
käy kulkija hiljentyen.

Minne päättyy polku tai kääntyy pois,
mitä luvata metsien henki vois?
Kolin vaarojen laelle kannan,
uhrilahjani nöyränä annan.

Kauniin Pielisen helmassa vaaran nään,
sinne ystävän mukaani saan.
Kun polut rinteiden sillan ylittää,
ovat osana elämän virran tään.
Puut rinteillä kumartaa vaarojaan,
kestävät tyynet ja tuulet maan.
Nään siellä kevään tuoksuvan,
kun muistoissa sinne palaan.

Maija Varonen 2015

Share

9 comments for “Kolin kunnailla

  1. Lissu
    11.8.2015 at 11:46

    Siinä olis taas hieno runo Ensiolle sävellettäväksi.

    Kyllä Kolin näkymät ovat vailla vertaa. Niin upea tuo Pielisen sini.

  2. maija varonen
    11.8.2015 at 14:43

    Ensio sävelsi jo tämän runon alkukesästä. Se on valssi.

    Nämä Kolin vaaramaisemat ovat todella komeaa katseltavaa,
    joten tuntuu mahdottomalta löytää kyllin kauniita sanoja niitä kuvaamaan.

    Nyt äskettäin Kolilla käydessäni tuli mieleeni, että ihmiset voisivat vielä
    nykyistä enemmän käydä siellä ihailemassa ja nauttimassa tästä
    ainutlaatuisesta nähtävyydestä.

  3. Telle
    11.8.2015 at 15:00

    Meillä on kaksi Ensiolta saatua cd-levyä.
    Ryhdyin heti tutkailemaan, josko tämä
    ”Kolin kunnailla” sattuisi niissä olemaan.

    Ei ollut, mutta ehkä joskus on tilaisuus
    kuulla tämä sävellettynäkin.

  4. Mikko
    11.8.2015 at 19:09

    Jean Sibelius – Finlandia

    https://www.youtube.com/watch?v=F5zg_af9b8c

    Maijan kauniiseen runon olisin halunnut löytää Ension, tai Koli aiheista musiikkia, mutta tuloksetta.

    Kävihän Sibelius Kolilla ja on ollut esillä viimeaikoina. Mielestäni Finlandia sopii runon kunniaksi. Nauttikaa suomalaisesta kauniista luonnosta ja musiikista. Tässäkin voi ihailla Pielisen pintoo.

  5. maija varonen
    11.8.2015 at 19:59

    Kiitos Mikolle Sibeliuksesta!

    Nyt on Sibeliuksen 150 v. juhlavuosi, joten tämä sopi erinomaisesti
    tänne. Hän kävi Kolilla Aino- rouvansa ja pianonsa kanssa säveltämässä
    näiden maisemien innoittamana musiikkia. Näihin hänen sävellyksiinsä
    ei sanoja tarvita, musiikki puhuu puolestaan aidosta suomalaisesta
    luonnosta ja kansanluonteesta.

    Pienenä yksityiskohtana voin mainita, että minun yksi Kalevala- runomittaan
    kirjoittamani talviruno on esitetty Sanna Grönmarkin säveltämänä samassa
    konsertissa mm. Sibeliuksen musiikin kanssa. Minä itse en ollut paikalla kuulemassa,
    se kyllä harmittaa hitosti.

    Kolista taitaa olla vähän lauluja, mutta Pielisestä on useita. Meidän Koli
    ei ole vielä äänitetty, mutta meidän Laulu Pieliselle on poltettu levylle.

    Tuossa Kolin maisemassa olisi inspiraation lähdettä nykymuusikoille tehdä jälleen
    uutta musiikkia.Toivon, että syntyy!

  6. Mikko
    13.8.2015 at 18:55

    Marko Kontkasen kuvia Kolilta

    http://yle.fi/uutiset/ukkoskuvaaja_marko_kontkasen_koli-kuva_sykahdytti_ihmisia__katso_hienoimpia_otoksia/8221717

    Kontkanen on saanut kuviensa myötä julkisuutta myös valtakunnan uutisissa.
    Hänen kuviaan mielellään katsoisi enemmän.

  7. Martti
    14.8.2015 at 18:17

    KOLIN LUMO

    Kun lähden matkaan miettien,
    niin yhtään tiedä en.
    Miks Karjalaan mä matkustan,
    siitä saan taas unelman.
    On Kolin rinteet melkoiset,
    ja järvet selkoset.
    Kun kerran tieni sinne toi,
    sitä unohtaa en voi.

    Kun sinne matkustaa,
    niin siitä voimaa saa.
    Ei muuta olla voi,
    vain sinne unelmoi.
    Taas Kolin lumo on,
    aivan uskomaton.

    Saa laajat Kolin maisemat,
    taas nähdä mahtavat.
    Valoisa yökin siellä saa,
    keskikesää kukoistaa.
    Ja ruska aikaan vieläkin,
    mä tahdon takaisin.
    Kun kerran tieni sinne toi,
    sitä unohtaa en voi.

    Martti

  8. maija varonen
    14.8.2015 at 20:04

    Tätä se ”uneni tiesi”, että tänne syntyy toinenkin sanoitus Kolille.

    Joko tämä on sävelletty? Ainakin runon tavutus näyttäisi soveltuvan
    lauluksi.

    Toivottavasti vielä tulee muitakin Koli- aiheisia runoja.

    Laitan tähän Laulu Pieliselle sanat

    Uinuu järvi tyyni vielä aamuun heräävään,
    aurinko veden pintaan kimaltaen.
    Käy ohi saarien sekä luotojen,
    veneet kalastajain hiljaa liukuen.
    Kun maisemassa jylhän, vain katse viivähtää,
    niin paljon anteeksi sielunikin saa.
    Vedet järven peilaa maailmaa,
    sinisyyttä taivaan kaareutuvan.

    Huokuu Pielisellä aallot elämää,
    kuohuu rantoihin myös myrskysää.
    Lepäämättä aallokko pauhata saa,
    sen tuulet rauhoittaa tyyntyessään.

    Vartijana seisoo Koli laajan ulapan,
    aallokko soittaa lauluja tuulien.
    Kun hioo vuosia tyrskyt karejaan,
    aikaa mennyttä ei saata huomata.
    On ikuisuus vain lyhyt aika Pielisen,
    se on kuin eilinen, hetki ihmisen.
    Pienuutensa tuntee purrellaan,
    saapuessaan suojaisaan satamaan.

    Huokuu Pielisellä aallot elämää…

    Maija Varonen

  9. maija varonen
    15.10.2015 at 14:08

    Jenkit ovat nimenneet Kolin kansallismaiseman yhdeksi onnellisuuden lähteeksi.
    Kirjoitan sen vuoksi tänne vielä yhden Koli- runon. Nyt Kalevalan henkeen.

    Sinne itseäni käsken

    Kolin vaaroille kapuan
    rinteen suuren kukkuloille.
    Menen kauniille kiville
    paikoillensa muinaisille.

    Kulkija kivellä istun
    vaeltaja vaaran päällä.
    Kauas taivaan pilviin katson
    järven suuren saaristoihin.

    Kuuset päällä kasvaneina
    mäkeen männyt juurtuneina.
    Katson maahan maatuneita
    kaatuneita tuulen tullen.

    Kiitos Luoja kauneudesta
    iloksi kulkijan luodun.
    Sinne itseäni käsken
    Kolin vaarain kukkuloille.

    Maija Varonen 2015

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *