Kirjailijan ”psykoanalyysi”
Lukukokemus
Anja Snellman: Antautuminen, WSOY 2015
Anja Snellman kuuluu naiskirjailijoittele ehdottomaan eliittiin. Välillä on vietetty hengähdystaukoa blogikoosteiden avulla, mutta onneksi romaaneitakin pukkaa.
Tämänkertainen kirja on taitollisesti lukijaystävällinen ja todella vähän ilmavampaa rakennetta tarvitaan, kun elämän mittainen tilitys on niin tuhtia tavaraa. Luin yli kolmesataasivuisen kirjan ahmien kahtena iltana ja huomasin, että koskettavasta ja runollisestakin tekstistä ei halunnut jättää yhtään sanaa väliin.
Kysymyksessä on romaani, jossa kirjailija tilittää ujoa, jopa yliherkkää luonnettaan aina lapsuudesta asti, tuoden mukaan myös nuoren tytön vaikeudet luoda ihmissuhteita tai esiintyä vapatuneesti ihmisten kanssa. Syyttävä sormi kohdistuu paitsi alkoholisti-isään, myös muihin perheenjäseniin ja ymmärtämättömiin ihmisiin. Koulu on tietysti sellainen ympäristö, jossa herkkä lapsi ”runtataan” maan rakoon sekä lasten, että opettajien toimesta.
Snellmann kertoo myös aikuisiästään ja kirjailijan todellisuudesta, johon limittyy tietysti kaikki lapsena koettu ja henkinen hauraus. Voisi jopa väittää, että kirjailija maalaa itsestään lapsineroa, eikä niinkään henkisesti heikoilla olevaa lasta. Luulen, että kirjoittamisen kokemus on ollut kirjailijalle terapeuttinen ja vapauttava. Sinänsä epäilisin, että joku kyllästyykin tietyllä tavalla toistoiseen käsittelytapaan.
Jouko Varonen