On aika pistää ”kone päälle”
Selviytymisen reseptejä Suomelle
Suomi on maailman paras maa
Tapani Ruokanen: Suomi Selviytyy, Docendo 2015
On vaihteeksi kiva lukea kirjaa, joka julistaa jo nimessään, että lamasta selviydytään. Liian paljon saa lukea synkkiä arvioita ja vaikeuksien valittamista. Toisaalta Ruokasenkin reseptit ovat selkeät. Täytyy saada ihmisille työtä ja tietysti on muistettava niitä, jotka ovat hengenhädässä, eli maahanmuuttajia. Ruokanen muistuttaa, että kaksi perusarvoa on muistettava: Työtä on tehtävä ja kaveria ei jätetä.
On myös muita teesejä, jotka muistan lukeneeni aiemmin:
– ruuan arvonlisäveroa ei saa nostaa
– päätösten on lisättävä työ tekemistä
– köyhien tulotasosta on huolehdittava
– kohtuutonta verotusta on vähennettävä
– velvollisuutemme on auttaa hengenhädässä olevia
– Helsingissä on liikennettä sijoitettava maan alle
– on pyrittävä elämään sopusoinnussa luonnon kanssa
Siis mitä? Näyttää siltä, että emerituspäätoimittaja, pankinjohtaja, journalisti, pappi ja tietokirjailija Ruokanen on tarttunut aiheeseen, joka on jokapäiväistä ”liturgiaa” poliitikkojen suussa. Toki kirjan tekijä käsittelee aiheita laajemmin ja perustellummin kuin moni muu.
” Mikään puolue ei tuntunut riittävästi omien arvojeni mukaiselta voidakseni kannattaa sitä julkisesti ja liittyä mukaan poliittiseen toimintaan… politiikka tuntui epä-älylliseltä ja epärehelliseltä puuhalta.”
On tietysti hyvä, että näitä poliittisten puoleiden ohjelmiin kuuluvia ajatuksia tuodaan esille ja ruoditaan. Luulisin kuitenkin, viitaten Ruokasen ”teeseihin”, että ne ovat useinkin liian pintapuolisia. Ilman kovempia otteita Suomi tuskin selviää lamasta. Niin rikkaiden kuin köyhien on oltava mukana ”säästötalkoissa”. Nythän näyttää siltä, että ainut mahdollisuus on ottaa niiltä, joilla ei ole vaikutusvaltaa, siis köyhiltä, nuorilta, sairailta ja vanhuksilta.
Voisiko joku lopultakin sanoa, mistä otetaan, kun ei ole mistä ottaa? Velkalippaastako yhä vain? Kuka sanoisi, millä rahalla hoidetaan sairaat, koulutetaan lapset, korjataan tiet jne?
Ei tässä tarvitse olla erityisen pätevä analyytikko. Jos ei ole rahaa noiden tehtävien hoitamiseen, niin sitten ei hoideta niitä yhtä hyvin kuin on hoidettu velalla. Eli siis – leikataan! Ei silti vielä tarvitse syödä pettua tai sikuria kahvipannuun. Ai, mitäkö sikuria. Kysykää mummolta!
Kohta tulee taas itsenäisyyspäivä. Lasketaan kukkia sankarihaudoille ja pidetään pari puhetta. Ylivuonna juhlitaan 100-vuotissynttäreitä. Nostetaan lomaraha ja ostetaan työttömän nenän edestä shampajapullo. Pekkaspäivillä ei tarvitse pelätä pakkaspäiviä. Paastopäivät ovat vaarallista uskonnollisuutta, ihan niinkuin suvivirsi ne häviävät vapaan ajattelun tieltä.
Hyllyssäni on vielä Kirja, ja siitä löytyvät profeetan sanat: ”Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.”
Oikeus? Jos hyvätuloinen ei halua maksaa veroja Suomen tarpeita vastaavasti, hänellä on OIKEUS muuttaa vaikkapa Kreikkaan. Tämä ON oikeusvaltio, vaikka oikeus ei nyt virtaakaan kuin EHTYMÄTÖN puro.
Äiti: ”Syömään lapset!” Pekka: ”Mitä siellä on?” Äiti: ”Ohrapuuroa ja maitoa!” Pekka: ”Miksi ei riisipuuroa? En huoli. Keitä riisipuuroa!”
Äiti: ”Kuule, Pekka, ne ohrat on puitu oman kylän pellosta. Tule nyt!” Pekka: ”Voi, perkele!”
Perhe istuutuu pöytään. Anttikin, Pekan pikku veli. Antti: ”Äiti, miksi tänään on pöydässä vanhat lautaset?” Äiti: ”No, minä ajattelin, että Arabian lautaset. Vaikka oikeastaan ne pitäisi säilyttää kaapissa muistoina siitä, kun aamulla kouluun lähdettäessä piti ihan joka aamu syödä mummon keittämää ruispuuroa.” Tiina: ”Hyi, minä en tykkää ruispuurosta. Se on ihan ällöä.”
Painavat oven kiinni ja lähtevät kohti tienvartta, jonne kohta saapuu koulutaksi. Mutta pihan puolivälistä Jussi kääntyykin takaisin, ryntää ovesta sisälle: ”Voi, pirskatti, kännykkä jäi makuuhuoneen yöpöydälle – tai tyynyn alle – varmaankin.”
Tässä ajattelen tätä maailmanmenoa ja annan runosuoneni sykkiä.
Leikkaus:
Leikataan kangasta,
Leikataan matonkuteita,
Leikataan kustannuksia,
Leikataan rahaa,
Leikataan polttopillillä terästä,
Leikkaa venhe vetten pintaa.
Kirurgin veitsi ihmistä leikkaa,
inhimillistä olentoa,
jolle syntymässä luotu,
rooli kehonsa kasassa pitäjäksi.
Kehoa kun leikataan
Osa poistettu on poissa
Kokoon kasvaneista palasista.
Tämän – siis torstain – aamuhartaus radiosta kannattaa kuunnella arenasta. Siinä on historiallista taustaa, joka antaa ajattelun aihetta tämän päivän asenteiden tarkistamiseen.
Mulla oli tilaisuus käydä parin viime viikon aikana useissa Suomalaisissa yrityksissä ja keskustella tuotekehitysihmisten kanssa.
Tämänkin kokemuksen perusteella voin sanoa että Suomi selviää tästäkin notkahduksesta,varmasti .Meillä on valtavasti ahkeruutta,innovaatiota ja uskoa.On yrityksiä joilla on tilauskirjat täynnä ja uusia ihmisiä palkataan töihin.Uutisista kuultava surkean taloustilanteen toitottaminen on vain OSA totuutta.
Jos ja kun hallituksen politiikan mukaan on työvoimakustannuksia leikattava,vaikka ne ovatkin pienemmät kuin esimerkiksi Saksassa, niin osallistukaamme KAIKKI tulonsaajat talkoisiin.
Leikataan työvoimakustannuksia 5%,leikataan maataloustukia 5%,nostetaan pääomaveroa 5%.Eikö olisikin kunnon talkoot?
Asiaa….tuo ihan piristi päivää. Kun jokainen antaa vähän niin siitä syntyy paljon…