Muistokirjoitus harmonikkamestari, director musices Teuvo Varonen

MUISTOKIRJOITUS
harmonikkamestari, director musices Teuvo Varonen
23.12.1930 – 25.8.2015

Teuvo Varonen oli rajavartija, harmonikkamestari, arvostettu soitonopettaja, valokuvaaja ja ennen kaikkea puoliso, isä, ukki ja isoukki. Teuvo sairastui äkillisesti ja vakavasti kotonaan eikä enää toipunut hyvästä hoidosta huolimatta. Elokuisena iltana auringon laskiessa saimme suruviestin ukin poismenosta.

Teuvo syntyi Kaurilan Muskossa jouluaattona vuonna 1930 Varosen perheen kuopukseksi. Teuvon äidin mukaan kirkonkirjoissa oli tapahtunut sekaannus ja tästä syystä virallinen syntymäaika oli edellisen vuorokauden puolella. Koko lapsuutensa ja nuoruutensa Kaurilassa elänyt Teuvo tapasi koulukaverinsa kautta tämän hyvän ystävän Toinin, jonka kanssa mentiin seitsemän vuoden seurustelun jälkeen naimisiin vuonna 1952. Nuoripari asui aluksi alivuokralaisina Kaurilan Santamäessä ja sai kaksi lasta, Karin ja Leilan.

Pian tämän jälkeen syntyi ajatus omasta kodista ja Teuvo aloitti projektin kaatamalla itse taloon tarvittavat puut isänsä kanssa lähimetsästä. Koska elettiin pula-aikaa, niin laudat sahattiin ja kattotiiletkin tehtiin omin käsin. Talo nousi muiden kyläläisten avustuksella vajaassa vuodessa ja valmistui vuonna 1956 Toinin vanhempien naapuriin Kaurilan Värtsiläntielle. Kyseisessä kodissa Teuvo ja Toini elivät yhdessä lähes kuusi vuosikymmentä Toinin sairastumiseen saakka, viimeiset vuodet Teuvo asui talossa ja huolehti siitä yksinään sekä lastensa avustuksella.

Teuvo Varonen.
Kuva otettu 2.9.1949.

Musiikki oli Teuvon sydäntä lähellä jo nuoresta lähtien ja soittajan uransa hän aloitti 16-vuotiaana. Vasenkätisyyden takia hankalat viulu ja kitara vaihtuivat harmonikkaan, josta muodostui hänen tavaramerkkinsä yli kuudeksikymmeneksi vuodeksi. Tuona aikana Teuvo ehti tehdä erilaisia soittokeikkoja ympäri Itä-Suomea, mukaan mahtui kaikkea mahdollista säestystehtävistä hautajaistilaisuuksiin ja puistokonsertteihin. Jäätyään eläkkeelle rajavartijan työstään 1980-luvun alussa Teuvo oli mukana perustamassa Tohmajärven-Värtsilän Harmonikkakerhoa, jossa hän toimi niin opetus- kuin hallinnollisissakin tehtävissä koko kerhon historian ajan. Uransa varrella Teuvo ehti saada monia huomionosoituksia, joista arvokkaimpana tasavallan presidentin vuonna 2002 myöntämä director musices –arvonimi.

Musiikin ohella Teuvo oli kiinnostunut harmonikan korjaus-ja huoltotöistä, joita varten hän opiskeli useammalla kurssilla 1980- ja 90-luvuilla. Tämän lisäksi hänet tunnettiin myös taitavana valokuvaajana ja käsityöläisenä. Filmit hän kehitti itse kotitalonsa pimiössä, jossa valmistuivat myös valokuvat. Piharakennuksen askartelupajassa syntyivät lukuisat katajatyöt naulakoista maljakkoihin ja valokuvakehyksiin.

Luonteeltaan Teuvo oli jämäkkä, pikkutarkka ja vaatimaton, mutta myös huumorintajuinen, luotettava ja oikeudenmukainen. Meille lapsenlapsille ukilla oli aina aikaa ja hänen kanssaan saimme kokea lapsuuden parhaita hetkiä. Muistamme hyvin, kuinka saimme ruokapöydässä voiperunaa suoraan suuhun syötettynä, lähdimme marja- ja sieniretkille yhdessä, opettelimme pianonsoittoa tai harmonikan saloja ja pääsimme aina ukin polvelle istumaan. Ukilta onnistui jopa purkautuneen letin punominen kuntoon. Toisaalta tarpeen vaatiessa hän sai huoneen hiljaiseksi pelkällä katseellaan. Teini-ikäisten kanssa hän jaksoi uupumatta pelata sulkapalloa ja tarjosi turvapaikan nuoruuden myrskyissä. Aikuisillekin ukki oli aina tarvittaessa tukena eikä hänen huumorintajunsa sammunut edes viimeisinä päivinä.

Onnekseen Teuvo-ukki sai asua loppuun asti omassa kodissaan ja lähteä tästä maailmasta kuten elikin – vauhdikkaasti ja pilke silmäkulmassaan. Kiitos ukki kaikesta ja hyvää taivasmatkaa.

Sanna Leinonen
kirjoittaja on Teuvo Varosen tyttärentytär