Tässä muutama kuva Valio myrskyn myllerryksistä. Kuvat ovat Kirkkoniemestä Vanhalta hautausmaalta. Iso koivu oli kaatunut ja kaatanut muitakin lehtipuita mukanaan. Toisella reunalla hautausmaata iso mänty oli napsahtanut poikki.
Peltinen bussipysäkkikatos oli kaatunut ojaan Kirkkotiellä, Kemien mäellä Kuusimäen hoitokodin lähettyvillä koivu tai osa koivua oli nurin kevyenliikenteentie ja tien välissä. Lisäksi muutamia muita puita näkyi nurin metsän puolella matkalla Kemiestä Niiralaan. Lähden Kaustajärven/Kenraalinkylän suuntaan; saa nähdä onko siellä myrsky tehnyt ”savottaa”.
T. Vuokko
Kari Tapion laulunsanoja lainaten. Myrskyn jälkeen on poutasää.
Tänään auringon paisteessa oli sopiva sää lähteä suppilovahveroita keräämään. Kuusikosta pieniä herkkusieniä löytyi runsaasti. Viime syksynä suppiloita oli tosi vähän. Tämän päivän luonnonantimet antoivat runsaudellaan ilon kerääjille, vuodet eivät ole veljiä keskenään. Puolukat ovat parhaimmillaan mehukkaita ja niitä on runsaasti.
Meidän pitää olla onnellisia etteivät hurrikaanit ja trombit kiusaa meitä. Maanjäristys on mannerlaattojen välissä monen kansan kiusana. Tokiossa kun olimme hääjuhlassa maanjäritys keskeytti juhlamenot. Julkinen liikenne keskeytettiin. Juhlapaikan rakennus heilui ja meitä neuvottiin laittamaan jalkaterät v-asentoon tasapainon vakaana pitämiseksi.
Mahoton oli myllerrys. Kaustallakin sähköt katkesivat
puolen yön paikkeilla eikä valoa näkynyt vielä aamullakaan.
Puoli yhdentoista aikaan lähdimme kohti Kiteetä, ilman
aamupuuroa ja -kahvia. Muutama kaatunut puu pötkötteli
”oman” tiemmekin varrella, Sääperillä oli kuusirivi kaatunut
ja tempaissut koko penkan mukaansa, Tohmajärvi-Kitee
välilllä myös muutamia koivuja joiden latvukset olivat
yltäneet tielle. Jännityksellä palailimme mökille viiden kieppeillä.
Sähköt olivat palanneet, mutta muutama pätkäisy on ollut sen
jälkeenkin.