Teuvo Varonen
s 23.12.1930
25.8.2015
Teuvo siunattiin Tohmajärven kirkossa ja hänet haudattiin Tohmajärven vanhan hautausmaan multiin. Muistotilaisuus pidettiin Tohmajärven Kotipirtissä. Omaiset olivat luoneet puitteiltaan ”Teuvon näköiset” arvokkaat tilaisuudet.
Siunaustilaisuuden musiikin säesti Arto Tarkkonen harmonikalla. Urkuja ei käytetty. Vainajan arkku tuotiin kirkkoon Finlandia hymnin kaikuessa kirkon kuorissa.
Teuvon arkku poistui kirkosta taustalla soi puhutteleva laulu ”Mun sydämeni tänne jää”. Arton harmonikan herkät sävelet kuuluivat vielä ulos kun saattokellot aloittivat oman sanomansa. Se oli herkkä hetki.
Hautaussaattue siirtyi lyhyen matkan vanhalle hautausmaalle. Aamuinen sankka sumu ja sumupilvet olivat haihtuneet ja aurinko kirkasti kauniit ruskan värit.
Arto Tarkkonen Soitti haudalla ”Soittajan kaipuun”
Muistotilaisuus Tohmajärven Kemiessä Kotipirtillä.
Teuvo Varonen 80 v, soittaa Otto Rummukaisen 100 vuotis päivillä
Ohjelmaan oli merkitty ”Muisteloita”
Eero Luukkainen aloitti muistelot kertomalla ajasta milloin hän oli ensi kertaa tavannut Teuvo Varosen. Oli vuosi 1942 kesällä heinäaikaan heinäpellolle ilmestyi vikkelä poikanen ja sanoi nimekseen Teuvo. Siinä alettiin mättää heinää seipäille sen kummenpia miettimättä. .. kolme viikkoa siinä meni.. olihan peltoa 30 hehtaaria.
Siitä se alkoi lähes koko elämän mittainen yhteiselo Teuvon kanssa. Sitten myöhemmin mentiin Elinan kanssa naimisiin. Aloitettiin Maaseudun Nuorten Liiton alaosaston toiminta ja esiinnyttiin kulttuuri tilaisuuksissa pitkin Suomea. Teuvo oli aina mukana. Elina lauloi ja Teuvo soitti haitaria.
Esa A Luukkainen jatkoi muisteluita
Teuvo oli ehdoton absolutisti niin alkoholin kuin musiikinkin suhteen.
Teuvolla ja Esalla oli ollut sanaton sopimus siitä, että jos yhdessä esiinnytään niin käytetään nimitystä DUO koska sana ”säestäminen” vaikuttaa hiukan vähempiarvoiselta. Usein Teuvo sovitti itse esitettävät kappaleet ja kirjoitti käsin nuotit. Koska Teuvo harrasti valokuvausta eikä alkuaikoina kopiomahdollisuutta vielä ollut, niin Teuvo otti nuotista valokuvan ja kehitti siitä pimiössään ”kopion”.
Teuvo oli nöyrä ja aina valmis auttamaan. Tässä eräs esimerkki. Kunnanjohtaja Korpelainen soitti eräänä juhannusta edeltävänä iltana yhdeksän jälkeen, että voisitko tulla keikalle kun on tärkeä venäläinen ministeri vierailulla. Hän ei vain ollut muistanut aikaisemmin ilmoittaa. Tilaisuus olisi 20 minuutin päästä. Soitin Teuvolle, että tulisiko hän toiseksi esiintymään. Teuvo sanoi, että tavataan varttitunnin päästä kunnantalon edessä. Hyvin kerittiin, kertoi Esa, vaikka oli vielä saunassa silloin.
Esa A Luukkainen jatkoi Teuvoon liittyviä muistoja takavuosilta. Teuvo halusi itse sovittaa esittämänsä kappaleet ja kirjoitti kynällä niistä nuotit. Niitä nuotteja on tallella monta mapillista. Teuvo oli tarjonnut Esalle esitettäväksi erästä kappaletta. Se on sittemmin ollut ohjelmistossa kymmeniä vuosia. Nyt Arto Tarkkonen ja Esa esittivät tuon upean unkarilaisen tanssin. Se oli mahtavaa kuultavaa. Laulun nimeä en muista, mutta se alkoi ”Symbaalit kun soivat, mulle mieleen toivat rakkaan kauniin kotimaani Unkarin…” Jos joku tietää laulun nimen niin kertokaa. Kiitos.
Teuvon oppilaat esiintyvät
Teuvon oppilaista muistotilaisuudessa esiintyivät Henna Tahvanainen ja Kuisma Lipponen. Henna kertoi kuinka hän oli aloittanut harmonikan soiton Teuvon opastuksella jo 8 vuotiaana. Henna ja Kuisma soittivat monta kaunista kappaletta.
”Lauantain toivotut”
Arto Tarkkonen liittyi Hennan ja Kuisman seuraan ja niin nämä kolme harmonikkataituria soittivat toivomiamme kappaleita.
Teuvon tyttären tytär Satu kertoi aloittaneensa harmonikan soiton ukkinsa opetuksessa jo 5-vuotiaana. Satu kertoi muistavansa vieläkin sen päivän, jolloin oppi soittamaan Säkkijärven polkan, se oli tuolloin hänen mielestään hienoin harmonikkakappale. Sitä hän myös olisi sen jälkeen joka harjoituksissa halunnut soittaa, vaikka Teuvo oli jo huomautellutkin että voisi sitä jotain muutakin soittaa. Satu kertoi, ettei ole viime vuosina itse harmonikkaan koskenut, mutta haluaisi nyt kuulla Säkkijärven polkan, vaikka onkin ukin hautajaistilaisuus.
Muistotilaisuus oli musikaalisuudessaan todellakin ”Teuvon näköinen” tilaisuus. Luulenpa, että jos Teuvo olisi saanut valita juhlansa ohjelmiston niin tämä olisi ollut aika lähellä sitä toivetta.
Kuuntele Mun sydämeni tänne jää.
Teksti, kuvat ja äänite: Alpo Rummukainen
Teuvon serkku
Kiitos, Alpo! Teit hyvän työn välittämällä juhlan myös meille, jotka emme olleet paikalla.
Olen kuullut sanottavan ”Kun ilon jakaa toisen kanssa niin ilo kaksinkertaistuu ja kun surun jakaa toisen kanssa niin suru puolittuu”. En tiedä kumpaa olin tässä jakamassa, kenties molempia. Muistotilaisuudessakin oli molempia. Itkua oli kenties vähemmän kuin iloa.
Alpoaatos