Talja

Valosaaste ei häirinnyt syksyisin minun eikä koulukavereitteni koulutietä Niiralassa. Kun koulu alkoi aamulla kahdeksalta oli säkkipimeää. Kotona oli kovasti teroitettu että koulumatka tuli kulkea tien vasenta reunaa. Auton kulkiessa tiellä oli parasta pysähtyä. Ison puutavara-auton vallatessa ajotien taidettiin väistää raviojaan asti. Onneksi autoja ei tuohon aikaan paljoa kulkenut ettei ojanpohjia pitkin tarvinnut koko koulumatkaa taittaa. Talven pimeässä aura-auton kohtaaminen oli traumaattinen kokemus. Penkalle hypättiin ja selkä käännettiin tielle päin. Lunta tuli niskaan. Tossun varret olivat lunta täynnä mutta itku ei auttanut. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä

Tievaloja ei siis ollut. Jotkut olivat käyneet Uudessa Värtsilässä pimeän aikaan ja kertoivat tarinoita tuon Klondyken loistavista tievaloista jotka kajastivat valoa pimeyteen liki Kaurilaan saakka.

Toki Niiralassakin oli liikepaikkana ulkovaloja. Vartiolla paloi ulkovalot yötä myöten. Aseman ratapiha oli valaistu komeasti junien tulon aikaan mutta muutoin kylä oli satunnaisten mökkien ja navetoiden tuikkivien ulkovalojen varassa.

Kuva Taljan historiaa sivustolta. Klikkaa ja lue lisää http://taljanhistoriaa.blogspot.fi/

Koululaisten ja muidenkin pimeällä tielläliikkujien turvattomuus oli pantu merkille Helsingissäkin. Tapaturmatorjunta yhdistyksen liikuntajaostosta oli tullut Talja. Sen tehtävä oli parantaa liikenneturvallisuutta. Taljan konkreettisia toimia parantaa tielläliikkujien turvallisuutta 60-luvulla oli mm. heijastinten jako koululaisille ja nopeusrajoitusten kokeilun aloittaminen autoille.

Nopeusrajoitukset aiheuttivat heti kokeiluvaiheissa yhtä paljon mielipahaa kuin nykyäänkin. Tosin eri syystä. Niiralastakaan ei muuan Jalta kuski voinut lähteä enää Joensuussa käymään kun ajopeli ei kulkenut kahdeksaa kymppiä vaikka nopeusrajoitus niin määräsi.

Heijastimien jako sai kuitenkin varauksettoman innostuksen. Me Värtsilän koululaiset saimme myös nuo ennennäkemättömät kapistukset, joita taljoiksi silloin kutsuttiin, lahjoittajaa kunnioittaen.

Talja oli aarre. Se kiinnitettiin hakaneulalla takkiin. Niitä vertailtiin vaikka ne kaikki olivat samannäköisiä, tulitikkurasian kokoisia läpysköjä. Niitä siliteltiin ja käytiin ankaria väittelyjä siitä onko taljan paras paikka takin hihassa vai takintaskun yläreunassa. Lainattiin taskulamppua ja kohdistettiin sen valo kaverin taljaan muutaman metrin päästä ja hämmästeltiin sitä kuinka hyvin se valokeilassa välkkyi.

Myöhästyneet kiitokset Liikenneturvan edeltäjälle Taljalle lahjoituksesta. Meille Värtsilän koululaisille ei onnettomuuksia koulumatkoilla sattunut. Iskulausetta ”Hei heijastin heilumaan” toteltiin.

Kannustan kaikkia koulutien kulkijoita niin Värtsilässä kuin muuallakin heijastimen käyttöön. Nykyään istun tuulilasin toisella puolella, ratin takana ja näen päivittäin kuinka paljon paremmin heijastimen käyttäjä näkyy pimeässä kuin ilman heijastinta kulkeva.

Vaikka on jalkakäytävät ja tievalot!

Share

5 comments for “Talja

  1. Vuokko
    12.10.2015 at 8:42

    Nykyisin on monenlaisia heijastimia tarjolla, ei ainakaan tarjonnanpuute ole esteenä heijastimen käytölle. Erilaisten heiluvien heijastimien lisäksi on nauhamaisia heijastimia sekä heijastinliivejä. Ehkä parhaiten mukana kulkevia ovat vaatteisiin ommellut heijastimet; on takeissa eri paikoissa, housunlahkeissa, kengissä, repuissa, hanskoissa, jopa pipoissa. Hyvä niin!

  2. alpoaatos
    12.10.2015 at 17:42

    Aina pistää aivonystyrät liikkeelle kun viitataan kouluaikaan ja koulumatkoihin. Minun koulumatkoilla ei ollut autoja eikä valoja tietenkään.. mutta silmät tottuvat pimeään tai hämärään ja lumen aikaan ei aivan pimeää ollutkaan.

    Ihan pitää tarkistaa oliko Joren kouluaikaan jo nykyinen koulu tehty vai kävittekö koulua siellä Räykyn vaaran kohdalla?

    Tuo Talja onkin ollut melkoinen vaikuttaja aikanaan. Aloin lukea linkistä aukeavaa koostetta mutta pitää jatkaa illemmalla. Onpa mielenkiintoista historiaa. Että 25 km nopeusrajoituksia esitettiin.. joku pani paremmaksi esittäen 15 Km maksimivauhtia
    Eihän se nyt käy että automobiili menee kovemmin kuin hevonen !

  3. Alpoaatos
    12.10.2015 at 23:23

    Olin kerran Taljan järjestämässä ajoharjoitus tapahtumassa. Se oli Tohmajärvellä Lahdenvaaran ja Tengan tiehaaran välisellä tiellä.syyspimeän aikaan. Liittyi tähän heijastin kamppanjaan. Meidän täytyi ajaa autoilla 50 km/h nopeudella lähivaloilla. Tiesimme odottaa jotain konnankoukkua pimeällä tiellä ja siksi tähystimme erittäin tarkasti tielle. Emme sittenkään huomanneet tummissa vaatteissa olevaa ihmistä kuvaavaa säkkiä keskellä tietä vaan hiukan törmäsimme säkkiin. Säkillä ei ollut heijastinta.

    Tilanne oli tehty niin, että tien vasemmassa reunassa seisoi auto lähivalot päällä. Säkki keskellä tietä auton kohdalla kuvasi autosta nousevaa ihmistä ilman heijastinta. Huomautuksen saimme hipaisusta.

  4. Johannes
    13.10.2015 at 15:17

    Joren juttu innoittikin minut nettimaailman tutkimusmatkalle
    tuntitolkuiksi.

  5. jore
    14.10.2015 at 8:27

    Mielenkiintoisessa tapahtumassa Alpo on ollut Tengassa.
    Näin se on, pimeässä on paha nähdä.

    Vielä kun hirvet ja peurat oppisivat käyttämään heijastinta niin liikenneturvallisuus paranisi huomattavasti.

    Värtsilän nykyinen koulu aloitti toimintansa syksyllä 1960.Siellä minäkin kouluni aloitin.Räykyn
    vieressä oleva vanha komea puukoulu jäi kokematta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *