Aurinko paistoi ja kaunisti ruskamaiseman entistäkin kauniimmaksi. Oli melkein pakko laittaa nuotiotulet ja keittää ulkona sunnuntain päiväkahvit. Sanonta ”nälkä kasvaa syödessä” piti taas paikkansa. Ei se vanha tapoihin tottunut elimistö pelkkään kahviin tyytynytkään vaan rupesi mieluilemaan räiskäleitä. Pinaattia ei löytynyt enää kasvimaalta mutta mangoldia on vielä runsassti. Siispä pinaattiletut mangoldista. Ensimmäisen kuksallisen ja -letun jälkeen nälkä jatkoi kasvamistaan… Mitäs jos kokeilisi yksin tein millaista on muurikalla paistettu kurpitsa. Kyllä oli hyvää. Jopa parempaa kuin kesäkurpitsa. Ihan syötävää ilman mausteitakin, mutta aromisuola kävi hyvin mausteeksi. Vaahtera palmusiirappi kruunasi makuelämyksen..
Eikun kokeilemaan!
Alpoaatos
Alpolla on aina monenlaiset herkut paistumassa ja kiehumassa.
Meillä jäi omalla retkellämme nokipannukahvitkin keittämättä,
jota tässä harmittelen. Ne sitten seuraavalla kerralla.
Mitenkä Alpon kurpitsat kasvoivat tänä kesänä? Meillä ei kasvaneet juuri laisinkaan. Onneksi omiin tarpeisiin kuitenkin. Tavallisesti on peräkärrillä kuskattu kylille. Pienimmät, lähes nyrkin kokoiset , pääsivät pilaantumaan karpaloita odotellessa.
Kurpitsat kasvoivat mielestäni hyvin. Ei mitään jättiläisiä. Kottikärryyn mahtuu suurinkin Bumba. Vihreät ja keltaiset yhtä hyvin. Kuvassa on puolikas vihreää ja nyt on toinen puolikas leivinuunissa. Joten lähiruokaa on tiedossa tänäänkin.