Ahkerat veneenrakentajat ovat malttaneet hetkeksi pysähtyä kuvattavaksi
VENEKURSSIN VAIHEITA
Talavipakkasten paukkuissa lumituiskun tuimain tuivertaessa
saimma viestin vuotetun, kauvvan aikoo uotetun, venekurssista sanoman.
Jos vuan löytyis halukkaita, puatin tekkoon innokkaita, ni’
kohta kelepo urroon lailla upouuvella venneellä.
Lauvvat hienot hankkittihin, kuivaamahan kannettihin. Kuka puljas ommaan tuppaan, kuka anto toisen mukkaan. Kuka survo kammarihin.
Päivä oltiin höyleemässä Tohmajärven pitäjässä. Kotona pelekäsi jo emännät, minne
katos armaat isännät? Pitkään kun viipyivät.
Suapui lauvvat höylättyinä. Piästiin viimen ahertammaan, kehikkopuuta rakentammaan, kokkaviäree muotoillemmaan.
Nikkaria sitten touhus monta, ei kai kettään ihan avutonta. Vasara heillä koprassa pysyi, työ ussein hermoja kysyi, räjähtänyt ei kukkaan.
Joka ikinen kirves kaputti joka vasara livakkaan naputti, suhahteli höylänlastut, kerrottihin parhaat kaskut, monet vitsit viännettihin.
Sahat vinkui, soi naulat, venneen kylykeen lyötiin lauvvat. kieli pyöri poran myötä, totisena tehtiin työtä, jotta turpajouhet tutisi.
Piettiin huolta vierahasta Pirhosen poika Aakkalasta näyttämölle töihin pantiin. Ei tuo pannut paljon hanttiin, kun korokkeelle korotettiin.
Katteluksen Simo Kaurilasta verstaan sai peräkammarista. Siellä yksin tehä suhki, ahkerana aina kuhki, valmiina venneensä ulos sai.
Lavalla myös Väyrys-Antti rakensi, soutuvehkeen suuren kyhäsi. Välistä Antero vihelteli. Sormus sormessa välähteli, juuri äsken hankkimansa
Kontiaisen Teppo on menevä mies, het’ alakuunsa kun jo ties ”Moottorivene sen olla pittää, muulla mie en tie mittään, sillä sitten porhaltelen.”
Jakobsonin Ressi traktorilla, joskus pyörän polkimilla, suapui opinahjohon venhon uljaan tekohon. Kukahan teljolle päässee.
Touhusi kovin Varosen Jaska, vakaana, innokkaan vasta. Pisti kokkoon palapellii vuottelloo
nyt kesäkellii, koittamaan jotta puottii piäsöö.
Kuosmasen Viljolla oli lauvvat omat hyvästi kuivatut, aikka kovat. Niistäpä veneen tekaisi,
välistä vehkeet olj’ ihan sekasin, Viljo kun venettä kokosi.
Vornasen Tauno nikkaroitsi, ylypeenä silimät loisti, venneen kun huomas tulevan käsistä
hirvenki juataja, näpistä kala kasvattajan.
Vanahana tekijänä Juatisen Topi katteli toisii, eikö ne koskaan opi aseita oikein
käyttämään. Oiskoon pitänä ruveta näyttämään, apuopettajaks heretä.
Turusen Aken hattu keikku, lastukasan piällä leikku aito Irwiniä mallaillen lastuloissa
uiskennellen, keksi pojat moisen kepposen.
Viänäsen venettä luati yks’ ja toinen, mistä lie johtuna moinen? Jussi aluks heilu kipinämikkonan, Olli soutupelin rakentajana. Apuna hyöri Kallion Lassi Lautoja kiristeli
Niirasen Antti. Opettaja Liperistä asti suatiin. Nyt ossoo pojat venhot luatii, nupissa heillä opit jo liekkii.
Venneessä istuin opettaja asemalle vietiin lahjakortti kauni kainalossa.
Opettaja huikuri neuvoi temput. Kuin kaaret pannaan, tehhään teljot. Viikko sitten hyvästit heitti, tosin ikävä lie meitä tullut kovin, pariks päväks vielä palasi.
Kiitos kaunis opettajalle, kiitos joka nalikalle, joka jottain on ruotanut, kurssin hyväks’
kuohannut. Tuhat kiitosta teille kuulijoille.
Kirjoittaja tuntematon Kuva Irja Turusen albumi
Asikaisen Riitta antoi minulle jutun jo jonkinaikaa sitten ja pyysi että voisinko toimittaa ne Värtsin toimitukseen.Eilen kirjekuori sattui käteen pöytälaatikosta.
Siinäpä mukava kooste venekurssin vaiheista. Joku mukana ollut lienee kirjoitellut tai ainakin läheltä seurannut. Ettei vain olisi Turusen Irja kun kuvakin on sieltä peräisin.
.
Varosen Jaskan tunsin heti tuolta etuvasemmalta.. Väyrysen Topin nimeä en meinannut muistaa. Vornasen Taunon kalan kasvatuskin muistettiin. Taunollahan oli pieni kuoppa Harkkolammesta laskevassa purossa.
Monta mielenkiintoista pientä yksityiskohtaa.. mahtavaa.
Hei, sain tietää velipojaltani Arto Väyryseltä, tästä vartsi.net sivustosta ja siitä, että sivustoilla oli kirjoitus 29.3-11.4.1967 pidetystä venekurssista. Oli mielenkiintoista lukea artikeli ”Venekurssin vaiheita”. Osallistuin itse
kurssille ja muistan oikein hyvin tapahtumat, vaikka kurssipäivistä on jo kulunut 49vuotta.
Muutin perheeni kanssa Ruotsiin elokuussa 1969. Asumme tällä hetkellä Köpingissä, Olen 70vuotias eläkeläinen.
Terveisin ” Väyrys-Antti”.
Terveisiä vain Väyrys-Antille Ruotsiin. On saatettu penskana nähdä kun kävin isältäsi ostamassa talvisin kalaa. Topilla oli matikoita hangessa säilössä. Olen sinusta puolenkymmentä vuotta vanhempi eläkeläinen.
Parhain terveisin Alpo Aatos Rummukainen