Syyskalassa

syyskalassa

Aamu oli tavanomaisen tuhnuinen. Onneksi ei kuitenkaan satanut. Koska verkot oli illalla ujutettu veteen, niin kyllähän ne poiskin oli otettava. Sattumalta tuli muitakin kalastajia paikalle. He kertoivat, etteivät kaikki välitä siitä, mitä kaloille tapahtuu. Saattavat antaa kalojen pilaantua verkkoon, jos ei huvita käydä nostamassa. Mikä lienee sitten huvittamattomuuden syy? Siinä sovittiin, että kahvitellaan yhdessä, kun tullaan järveltä.

Sitten kun piti järvelle lähteä, alkoikin sataa ihan pisaroiden. Sadetakit etsittiin, vene tyhjennettiin vedestä, ja niin lähdettiin suuren saaliin toivossa. Sadetakin huppu veti pipon soutajan silmille, mutta onneksi verkon kokija piti perää. Kierrettiin kaukaa kivi ja saavuttiin kuvaksen luo. Nyt saattoi jo kohentaa päähinettä. Ensimmäisessä verkossa oli pieni kala. Hyvä niin, mutta se pettymys se oli. Ei tästä kalasta vielä talvisäästöön olisi. Onneksi oli vielä pari verkkoa kokematta. Seuraavaa verkkoa kokiessa vene karahti kiville. Syyssateet olivat nostaneet veden korkeutta niin, ettei kaikki pinnan alle hukkuneet murikat näkyneet. Nytkyteltiin aikamme, kauhottiin airoilla ja lopulta vene irtosi. Se verkko oli tyhjä. Tällä kertaa ei ollut arvuuteltu saaliin suuruutta, niin kuin tavallisesti. Soutaja olisi ikuisena pessimistinä ollut voitolla. Seuraavassa oli taas yksi. Ei hyvältä näyttänyt saaliin suuruus. kaikki oli nyt viimeisen verkon varassa. Sade oli yltynyt. Käsineet kastuivat ja soutajan sormet alkoivat olla kylmästä turrat. Mutta valittaa ei auttanut. Saihan kokija pitää omia sormiaan hyisessä vedessä koko ajan. Lisäksi verkoista valuva vesi kasteli housun polvet. Sitten soutajan piti nostaa ahterinsa penkistä, koska airo oli tarttunut verkkoon. Silloin valahti sadetakin helmukselle kertynyt vesi vaahtomuoviselle istuinsuojalle, joka mieluusti imaisi veden sisuksiinsa. Ja sitähän ei soutaja huomannut. Takamus takaisin penkille ja niin oli kaikki housut läpimärät. Tunne oli kuin joskus pienenä lapsena, sillä erotuksella, että nyt kosteus oli kovin kylmää.

Viimeinen verkko oli aivan rannassa. No, lahnako se tähän aikaan vuodesta oli siihen tarttunut? Ei sentään. Siika oli lihottanut kesän aikana itsensä oikein muhkeaksi. Eikä se ollut ainoa. Talvikalaa tuli tarpeeksi. Sitten kiireellä kotiin soutamaan ennekuin tosi vilu pääsee tarttumaan.

Takassa paloi tuli. Sen eteen käsiä lämmittelemään ensimmäiseksi. Sitten piti etsiä kuivia vaatteita. Tulivat nekin toiset kalastajat. Yhdessä tarinoitiin saaliista. Paremmin oli heidän pyydyksensä kalastaneet, mutta ei meilläkään valittamista.

Teksti ja kuva: Irene Peuhkurinen

Share

6 comments for “Syyskalassa

  1. jouko varonen
    2.11.2015 at 6:16

    Kalamiehen mieltä lämmitti tämä juttu. Kiitos.

  2. jore
    2.11.2015 at 8:43

    Kyllä on nätti siika perkauksessa.

    Syyskalastus on mukavaa kuten Irenen tarinasta oli aistittavissa 🙂
    Olo oli varmasti mahtava kun kuivat vaatteet oli pällä ja takkatuli,kahvi ja seura lämmittivät.

    Minulla vierähtää joskus hyisellä merellä 6-8 h.Sen jälkeen osaa arvostaa kuumaa kahvia ja takkatulen lämpöä.

  3. maija varonen
    2.11.2015 at 8:53

    Tässä kertomus poimi lukijan verkkoonsa kalastuksen saloja kokemaan.

    Monet kerran minäkin olen ollut mukana kalareissuilla. Tuo soutajan ja
    huopaajan osa ei ole aina helppo, varsinkin tuulella venettä on vaikea
    pitää paikoillaan.

  4. alpoaatos
    2.11.2015 at 10:05

    Näin uamutuimaan sopivan ”muatiinen” tarina. Ja oikein tolokun siikaki vielä. Harmi vain kun soutajalta kastu peräpeili.

  5. martti törrönen
    2.11.2015 at 14:00

    Miustaku graavisiika on parempoo voileivän piällä ku lohi. Vai mitä?

  6. Marjut Murtonen
    2.11.2015 at 20:02

    Poikien ollessa hoidossa mummilla ja ukilla Kaustajärvellä,
    meidän palatessa töihin pääkaupunkiseudulle.

    Oli nuorempi heti aamusta valmiina verkkojen nostoon.
    Mummin soutaessa ja huovatessa ukki nosti verkkoja.
    Johon poika totesi: ”älä mummi tee niin äkkinäisiä liikkeitä”.

    Uunikala,pannukala vai piippukala?
    Ukin savustuspöntössä oli savupiippu, siksi
    savustettu kala oli piippukalaa.
    Ukin pyytäessä poikaa hakemaan sokeria mummilta
    savustuspönttöön.
    Jäi kourallisesta jopa muutama savustuspönttöönkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *