Evakkotarinaa

Pohjois-Karjalan karjalaisseurat järjestivät sunnuntaina 2. marraskuuta kekrijuhlan jokavuotiseen perinteiseen tapaan. Liki parisataa vierasta oli ollut paikalla. Juhla näyttää olleen anniltaan arvokas ja perinteinen, sultsina tarjoiluineen. Lämmin kiitos toimittaja Matti Siippaiselle ja sanomalehti Karjalaiselle mukana olosta. Karjalaliiton liittovaltuuston puheenjohtaja Matti Puhakka sanoi puheessaan mm. ”Karjalan heimolla jos kellä on kokemusta siitä, miltä tuntui joutua sodan seurauksena evakoksi ja saada osakseen epäasiallista käyttäytymistä”. Oltiinhan kuitenkin saman, oman maan kansalaisia ja puhekielemmekin sama. Ei niin kuin tämän päivän maahan-muuttajilla, vieras maa, vieras kieli ja vieras kulttuuri.

"Reissu se ol ja muistaa sen aina"

”Reissu se ol ja muistaa sen aina”

Tästäpä kopsuttelen taas aasinsiltaa pitkin suoraan Värtsilä seuran viimeiseen, kolmanteen kirjaan Evakkotarinoita Värtsilästä. Kirjaa uudelleen lukiessani asiat palautuivat taas vahvasti mieleeni. Aiheina esimerkiksi nimismiehemme Veli Ruuth (toimi sotapoliisikomentajana) on kirjoittanut mielestäni mielenkiintoisen jutun Värtsilän evakuoinnista. Kerrotaan Värtsilä-yhtymästä, elintarvikkeiden säännöstelystä (tarpeellista tietoa yltäkylläisille Suomalaisille), yleisestä työvelvollisuuslaista, Venäläiset vangit jatkosodan aikana. Musta pörssi, kaatuneitten evakuointikeskus Värtsilässä, pika-asutuslaki ja paljon muita silloin ajankohtaisia aiheita evakkomuisteloiden lisäksi.

Monivaiheisia kohtaloita ovat Värtsiläiset kokeneet molemmilla evakkomatkoillaan, vaikkapa omassa kotimaassamme olimmekin. Kaikesta huolimatta, Karjalaisten iloisuus ja elämänmyönteisyys taisi olla joskus liikaa evakkotalojen isännille ja ehkäpä emännillekin. Kuitenkin kaikista asioista selvittiin, suurin piirtein. Takaisinpaluun jälkeen Karjalaan yhteydenpitoja jatkettiin monien perheiden kesken vuosien ajan.

Lopuksi vielä kerran kiitos Kirsi Siekkiselle ja Aulis Kososelle hienosti toteutetusta Evakkotarinoita Värtsilästä – kirjasta. Kannessa oleva kuva puhuttelee vieläkin. Postirinne, postitalo, suojeluskunnan talo, valkealla suojavärillä maalatut autot, pala postisillan päätyä. Siviilejä ja muutama sotilas liikenteessä. Puuttuu vain pakkaslukema.

Hilkka Partanen

Share

3 comments for “Evakkotarinaa

  1. Hilkka Partanen
    12.11.2015 at 11:28

    Hilkan kommentissa maininta ”tarpeetonta” tietoa nykynuorille, pitää tietenkin olla TARPEELLISTA TIETOA, joka näin korjattaneen.

    Terveisin ja hyvää talven odotusta toivoo puoliso Aarre.

  2. Sauli Lindfors
    12.11.2015 at 12:10

    Korjattu

  3. Lissu
    12.11.2015 at 14:29

    Kun suojeluskuntataloa aikoinaan rakennettiin, mm. pälkjärveläinen isäni on ollut siellä tekemässä sisustushommia, Näin minulle kertoi eräs, nyt jo edesmennyt pälkjärveläinen mies.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *