Koulupinnari

RäsymattoMie taisi olla melekeimpä turhannii kiltti ja tunnolline koululaine aikonaa. Kerra kyllä rehellisesti sannoin pinnasin päivän koulusta. Syynä siihe ol se, että miu äitpuolen ol alakanu kutoo räsymattoja ja miustaki kutomine ol hirmuse mukavoo. Varsinnii erlevyste ja -väriste raitoje suunnittelu niistä värikkäistä kuteista ol miusta mieluista. Jostai syystä sinä uamuna miu maha tul tos kippeeks. Siinä mie vientälehi sängyssä ja siveli mahoon. Ihme kyllä osasinnii tarpeeks hyvi näytellä äitpuolelle mahavaivasta ja sain ku sainkii luva olla sen päivä pois koulusta. Mahavaivatkii paranivat kummasti sen siliän tien ilima liäkkeitä ja liäkäreitä.

Niin mie sitte kutoo paukutteli koko päivä ja sainnii aikaseks aikamoise pätkä räsymattoo. Välillä äitpuol käv ihhailemassa tekelettän ja kysel:”Miltäs nyt mahasta tuntuu?” Sanoin, ettei se enee iha nii kovasti koskenu. Ei muute koko päivänä tullu koulu mielee, olin nii uppoutunu siihe luovaan työhö ja räsymattoje mualimaa. Siinä vaiheessa valesairauskaa ei ajatteluttanu tippookaa. Se olki sitte huomise huolia.

Seuraavana päivänä pit sitte männä kouluu, ja het toiset ol kyselemässä , mikä siulla ol, ku et ollu koulussa eile. Ku seliti, jotta olin mahatauvissa, nii se valehtelemine alako tuntuu jo pahalta. Varsinnii sitte, ku vein poissaololapu opettajalle, tunsi ihten iha rikolliseks. En tohtinu kahtoo opettajoo päinkää.

Ol siitä se verra opetusta, jotten sen koommi tainnu pinnata ku kerra. Se o tarina eriksee ja sillo mie oli jo aikuine.

Pussinpohjan Masa

Share

9 comments for “Koulupinnari

  1. Pentti Pakarinen
    20.11.2015 at 7:32

    Eipähän sitä paremmin vois huastoo!!

  2. irene peuhkurinen
    20.11.2015 at 8:43

    Luovuus on elämän suola. Ja sitähän Masalla on! Etsin Masan joulukortteja tämän lehden arkistosta, mutta en löytänyt. Koettakaa toiset paremmalla onnella! Ovat sen arvoisia, että voi katsoa toisenkin kerran.

  3. Telle
    20.11.2015 at 9:40

    Masa on kaivannut väriä elämään.

    Tarinasta ei käy vuosiluku ilmi, mutta ainakin
    sodan jälkeen värit olivat kovin vähissä. Muistan
    vieläkin sen liituvärilaatikon jonka saimme jakaa
    pikku-siskoni kanssa. Hän sai punaisen, keltaisen
    ja mustan. Minä sinisen, ruskean ja vihreän värin.

  4. Lissu
    20.11.2015 at 10:37

    Jos maha ois ollu oikeasti kipee, niin kyllä se varmaan ois parantunu siinä väriraitoja suunnitellessa.

    Täältä löytyy Masan hienot joulukortit

    http://www.vartsi.net/2013/01/09/joulukortit/

  5. alpoaatos
    20.11.2015 at 13:25

    Kiitos Masalle mukavasta tarinasta. Aika pienihän tuo rikkomus meikäläisen mittapuun mukaan on, mutta pienen kouluikäisen omaatuntoa se on voinut kolkutella ihan tarpeeksi.

    Joskus tutkittiin käsin kudottuja mattoja ihan ”sillä silmällä” ja todettiin, että tummat raidat oli lyöty tiukempaan ja niissä kohden matto kapeni selvästi. Oliko kutoja käyttäytynyt vähän agressiivisemmin vai oliko sattumaa. En tiedä. Minä en ole kutonut kuin pirta, -ja lautanauhaa ja niittenkin leveys pyrki aaltoilemaan mielialojen mukaan.

    Onko oikeilla kutojilla vastaavia kokemuksia.

  6. Pentti Pakarinen
    20.11.2015 at 13:37

    Mie en oo kutonna kun muutaman pärekorin!

  7. eero tarvainen
    20.11.2015 at 13:51

    Masa teki jykevä synnin koulupinnarina. Nyt emäntä voisi antaa poistumiskieltoa ja arestia.

  8. martti törrönen
    20.11.2015 at 13:59

    Tais olla syksyy -43, ku oltii vielä Pussinpohjassa. Vähii o jiäny kutomiset se jäläkeen. Nää miu tarinatha o ajalta ku
    isä ol sitä lamppuu ostelemassa. Suotakoon ukolle hurajamiset .

  9. Pentti Pakarinen
    20.11.2015 at 16:45

    Tää miun suakkuna ei kuulu varsinaisesti koulu pinnoomiseen,
    kyllä kuitenniin jonnin näköseen koulutukseen se liittyy.
    Ol talavi -55 meilä ol loppiisena hiihtokilipailut 10km,ne hiihtovälineet
    ol talavisuan mallii suksiin käressä ol reiät,en tiijä mitä varten jäläkeen-
    päin oon vuntsailut ja piässyt jonninmoiseen tulokseen. ne hiihtokengät
    varmaan vuos-saan alussa ol paraat päivät nähneet.ne ol semmoset
    kippura kärkiset muhkuraiset kymmenien jalakahikien muokkaamia.
    Sitten kun laitettiin kiinni niihin kippuranokkiin vielä kannantakasilla
    ei piäse suks karkoomaan.Pakasta ol yl kymmenenastetta, myö
    Lieksan Nipan kansa lojautettiin suikat piähän arvoottehan miten
    siinä käv,meiltä Nipan kansa rävähti korvat jiähän,olhan siinä omat
    tuskasa.Seuraavana uamuna ol lähtö Pahkajärvele mehtätöihin teltta-
    majotukseen kaheks viikkoo,myö Nipan kansa mäntiin sairastuvalle
    sielä ne miäräs meile VUP arvatkeepa harmmittiko meitä,sillon ne
    sano jotta jätkät pinnovaa.
    Nipan kansa siinä siivoiltiin ja lämmitettiin kämppiä. Niin että semmosta!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *