16 comments for “Viikon puheenaiheet, vko 48

  1. Kyllä etelässäkin alkaa olla pieniä yöpkkasia,täytyy
    käydä haeskelemaan niin sanottuja pitkiä kalsareita.
    Monikaan ei varmaan muista niitä vanhoja laneli-
    housuja.Niiden lahkeissa ei ollut kiristäviä resoreita,
    eikä vyötäröllä epämukavaa kuminauhaa.
    Lahkeiden suussa halkiot ja kulmissa kanttinauhan
    pätkät joilla kireyden voi säädää sopivaksi.
    Vyötärö kiinnitys oli napilla ja housujen ylhäällä pysyminen
    oli varmistettu kanttinauha lenkillä päällyshousujen henkselien
    kiinnitys lenkkiin.

  2. Kajaanilainen Riku Karjalainen taltioi Suomen maisemat tunnelmalliselle time lapse -videolle.

    21 kuvauskohdetta, 23 000 kuvaa, 8 500 ajokilometriä, kolme kuukautta kuvausaikaa ja päälle vielä kuukausi editointia. Sen verran työtä vaati upea, Suomen luontoa esittelevä time lapse -video.

    http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-1448165000806.html

    Kaunista katsottavaa!

  3. Kun ikää karttuu, on edessä ajokortin
    uusiminen. Traffilta tuli kyllä kirje puolisolle,
    vaan on niin vaikeasti ymmärrettävissä,
    että jos joku vääntäis vaikkapa rautalangasta?

    Netissä joku ikäihminen kyseli samaa. Oli tullut
    kymmeniä vastauksia. Alussa muutama aivan
    asiallinen. Sitten siellä meni jo ranttaliksi:
    Pilkkadeerattiin kysyjää, kinattiin keskenään,
    joku uhkaili jo lekallakin päähän. Sit pari nimimerkkiä
    äityi kinaamaan jostain aivan muusta kuin
    alkuperäisestä aiheesta….

    Aattelin, että ei meillä vaan Värtsissä tuollaista,
    eihän?

  4. Siitä vain puoliso Traffin käskystä rattiin näyttämään, että kyllä tiellä pysytään. Kokemusta on!

  5. Tässä viime viikolla luin Vihdin Uutisia.Silmiini sattui ilmoitus jossa kerrottiin Inkerin kirkkoherran Leino
    Hassisen kuolleen.Hänhän oli Värtsilän kirkkoherrana 1956-1959.

  6. Leino oli jyrkkä asenteissaan. Siskolleni, joka oli SM-tason hiihtäjä hän sanoi: – Valitse Jumala tai hiihto. Ei siinä
    auttanut tytöllä kuin jättää hiihto ja valita Jumala. Tuli vain mieleen, että olisko tuo ollut niin synti se hiihtokaan,
    kun sen eteen oli tehty työtä aika paljon.

  7. Tähän muun keskustelun väliin kokouskutsu;

    VÄRTSILÄN PITÄJÄYHDISTYKSEN SYYSKOKOUS 8.12.2015 KLO 18.00

    Värtsilän Pitäjäyhdistys ry:n Syyskokous pidetään 8.12.2015 klo 18.00 Värtsilän Kylätalolla. Käsitellään sääntöjen määräämät asiat.
    Kahvitarjoilu!
    Tervetuloa!

    Värtsilän Pitäjätoimikunta

  8. Haluaisin nähdä rajavartijan ja karhun kohtaamisen Lähde uutisett24.11.15

    kiitllisuudella reino

  9. Pengoin taas Värtsilän seurakunnan arkistoa Maakunta-arkistossa. Mielenkiintoista tietoa: Värtsilässä aloitti kirkkovaltuusto toimintansa vuonna 1932. Jäsenten joukossa mm. Wärtsilä Yhtymän johtaja Wilhelm Wahfors, pankinjohtaja Raino Halberg ja kansakoulunopettaja Eero Siitonen. Myös Kalle Åhman oli mukana seurakunnan hallinnossa, vielä sotien jälkeenkin Tohmajärvellä. Wahlfors ja Åhman olivat käyneet samaa koulua Helsingissä, ja jos oikein muistan syntyneet samana vuonna.

    Rautatehtaan ja seurakunnan välinen yhteys on ollut alusta alkaen, jo Arppen suvun ajoista lähtien, hyvin läheinen. Ja se jatkui Wahlforssin ja Åhmanin osalta vielä 1950-luvulla, esimerkiksi kirkon rakentamisen avustamisena.

    Toinen mielenkiintoinen löytö: Julius Karsten, 60 vuotta värtsiläisten pappina, myi vaimonsa Ninan kanssa seurakunnalle kolme maapalstaa Kakunvaarasta (Siltasuo, Vuorela, Niittylä), yhteensä 11,40 hehtaaria, hintaan 40 000 markkaa. Käsiraha 4 000 markkaa (äsken rakennetun heinäladon, uusien aitausten ja veljelysmailla tehtyjen töiden korvauksena).
    9 000 markkaa piti maksaa ”kahteen hyvään tarkoitukseen”, kummallekin
    4 500 markkaa ja 27 000 markkaa eri yhdistyksille 10 vuoden aikana 1/10 osa vuosittain.

    Seurakunta hyväksyi kaupan. Siitäkö – vai erillisenä lahjoituksena – sai Evankeliumiyhdistys Patsolan rukoushuoneen rakentamiseen Karstenin avustusta, en osaa tarkemmin sanoa.

    Julius Karsten kuoli leskenä vuonna 1938.

  10. Tohmajärven-Värtsilän Reserviläisten ja Reserviupseerien yhteinen syyskokous pidetään tänään ke 25.11 klo 19.00 Kaivolla (entinen kirjakaupan kiinteistö Kemiessä).
    Kokousesitelmästä vastaa Tapani Meriläinen Joensuun Ilmasilta r.y:stä.
    Tervetuloa muutkin asiasta kiinnostuneet kuin jäsenet. Kahvit tarjotaan!

  11. Henkselit ovat oivat housujen kannattelijat. Metsään kun menee erähengessä tarvitsee pukeutuminen olla sen mukainen. On tosi epämiellyttävää, jos alushousut tai päällyshousut meinaavat valua kinttuihin.

  12. Opettaja opettaja Paavo lähti jo
    Paavon housuille kun tuli pieni vahinko.

    Panisiko opettaja mun housu napin kiin
    kun mun käteni ei yllä tuonne henkseliin.

    Tässäpä pari tuntemattoman runoilijan värssyä viime vuosisadalta.
    Nimimerkillä flanellihousuista on kokemusta.

  13. Suomalainen sitkeys.

    Joskus pullahtaa näitä vanhoja asiota tapetille oli 1952.
    Tuli tieto että Mökkivaaralla kunnan metsässä alkaa
    halkosavotta,tietenkin sinne oli mentävä.
    Palsta naapurina oli nuori mies,hänellä oli vispiläkauppaa
    Värtsilässä yhden neitosen kanssa ja sitten oli tämä
    halonhakkuu.
    Työpäivän päätyttyä hän hiihteli neitosen luokse ja aamulla
    takaisin ja rallatellen halonhakkuuseen.
    Voisko mieheltä enemmän vaatia!!!

  14. Leino Hassinen siunataan haudan lepoon 5.12. Viime viikolla, vko 47, uutisoitiin hänen kuolemastaan myös verkkolehti Värtsissä. Tutkiessani Värtsilän kirkonarkossa rippikoulujen pitoa löysin sieltä varsin mielenkiintoista tietoa. Esimerkiksi 23.10.1956 (rippikoulujen päiväkirjassa): ”järjestetty pöytätennis rippikoululaisille, jotka käyttävät sitä ahkerasti”. 22.10.1957: ”Välituntien virkistäjinä pöytätennis srk-salissa ja sulkapallo ulkona”. Samalta vuodelta rippikoulumerkinnät: ”7.4. tytöt pappilassa vieraina” ja ”14.4. pojat pappilassa vieraina”.

    Ennen siirtymistään Helsinkiin teknillisen korkeakoulun ja kauppakorkeakoulun pastoriksi Leino on merkinnyt rippikoulusta, johon osallistui 30 poikaa ja 21 tyttöä eli 51 seuraavan tiedon: II päisiäispäivänä konfirmaatio, ”jonka jälkeen he osallistuivat pääsiäismessuun”. – Tästä merkinnästä näkyy sellaista, mihin kannattaa kiinnittää huomiota: Leino oli perehtynyt jumalanpalvelusteologiaan ja käytäntöihin. Pääsisäismessu oli tuolloin harvinainen ilmaisu. Leino oli asialla kauan ennen ns. jumallanpalvelusuudistuksen aloittamista kirkossamme.
    Tästä esimerkkinä sekin, että hänen aikanaan oli kaksi kulkueristiä, toinen kirkossa ja toinen Leminrinteen hautausmaalla. Hautausmaalta löytynyt risti korjattiin ja otettiin kirkossa käyttöön 1990-luvulla. Hautausmaalle tein uuden kulkueristin eläkkeelle jäätyäni. Sitä olen käyttänyt kaksi kertaa. Muita kertoja ei liene. Olisi pitänyt käyttää sitä jo virka-aikana, vaan en osannut kaikkia mahdollisuuksia hoksata jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimituksen kehittämisessä. Harmittaa.

    Merkittävin muisto minulle Leinon ajalta on eräs nuorten keskusteluilta Lintulan sireenimajassa. Keskustelimme aiheesta ”valona maailmassa”. Kysäisin, onko sillä merkitystä, jos me siinä istuneet olisimme sellaisia valoja. Kysymyksen takana oli pessimistinen tunne, ettei olisi. Leino vastasi: ”On parempi että edes yksi tuikku palaa kuin että kaikki olisi sammutettu.” Myöhemmin olen ymmärtänyt yhä selkeämmin, että tuossa Leinon neuvossa oli iso kokonaisuus: Kristityn elämässä on messu – siis ehtoollisjumalanpalvelus – valon lähde. Mutta se valo on vietävä arkeen. Messu on missio – kahdensuuntainen liike – kirkkoon ja kirkosta kotiin, kuntaan, yhteiskuntaan, maailmaan.

    Saattaa jotakuta ärsyttää, jos viittaan tässäkin yhteydessä Värtsilän kirkon ja Leminrinteen hautausmaan ledvaloihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *