Oli ennen Kaurilassakin vilskettä

Kyliltä ovat pikkuhiljaa hävinneet palvelut yksi toisensa perään.  Muistoissa vain ovat kylien postit, pankit, kyläkaupat ja koulut.  Tapeettomiksi tulivat monet rautatieasematkin. Anneli Simonen kertoo mitä hänen kylässään Kaurilassa tapahtui.  Näin on käynyt monessa muussakin kylässä.

Teksti on aiemmin julkaistu Tohmajärven Värtsilän lehdessä.

OLI ENNEN KAURILASSAKIN VILSKETTÄ

On kuin unta utuisinta
harhakuvaa haihtuvaista
elo ennen Kaurilassa.
Oli vilskettä vilinää.
Junat jyskyttivät jonossa
vihelsivät vimmatusti,
laanilla laatuisat tavarat.

Propsiloita pinot pitkät,
joita uroot urakoivat
viskelivät vaunuloihin.
Asemalla ahersivat
viidet, kuudet virkamiehet,
siihen sekahan sopivat
postin likat liukkahasti.

Entäs kaupat kaikenlaiset.
Kuka oikas OTK:hon
kuka sopi SOK:hon.
Yksityinenkin yritti
rahan reunassa riippua.

Koulu antoi ainoansa
ojenteli oppilaille
perustukset pienoisille.
Kuinka elää elämäänsä
oikein käyttää oppejansa.

Oomme olleet onnellisia
kun oli pankit paikallansa
virkanaiset viroissansa.
Nyt on kaupat kaapattuna
koulu hengiltä kolkattuna
asema autiona,
ei ees pysäkki pystyssä.
Nyt on pankkikin pannassa,
posti poistuu paristamme.

Siksi oomme suruissamme
kohta parumme pahasti,
ihan ihmiset itkemme.

Pääpaikoilla pohtivat.
Siellä suihkivat suunnitelmat,
siellä tarkalleen tiedetään
mitä tarvitaan takamailla
pienet kylät pilttuissansa
kun on asia ajettu
suunnitelmat jo säkissä
kaikki varmaks’ vahvisteltu
kysellähän kylältä
mitä ovat mieltä miekkoset
selityksin selitellään
paijataan kuin pientä lasta.

Nyt on turha turista
postitorvell’ toitotella,
joku kaipaa kirjeitäsi
ilmoitusta itsestäsi,
kun on merkit maan alla
tiketit takuitten takana.

Turha on pankinkin pakista
osuuspankin osoitella
olen ylin ystäväsi
palvelut on paikallansa
joko keikut Kemiehen
tahi väistyt Värtsilähän.

Nyt me oomme umpiossa
niinkuin karhut koloissamme
emme tapaa toisiamme
ystäviä yhyttele
kun on kummasti kuivunut
kylättely kylässämme
kanssakäynti Kaurilassa.
Kun me postiin poikkesimme
tahi pankissa pakistiin
tutut tytöt molemmissa
tervetulleeks’ toivotteli
saimme huoliin huojennusta
aurinkoisen annoksemme.

Nyt me heitämme hyvästit
oomme kovin kiitolliset
topakalle Toinillemme.
Olkoon onni osanasi
toivomme myös terveyttä
kun nyt ehdit eläkkelle
itse omistat aikasi.
Sulle Pirkko ”pilperoinen”
kannamme myös kiitoksemme
onnen mukaan ojennamme
voimia vastaisen varalle
uuteen paikkaan kun uskallat
isoon pankkiin istahtelet.

Vaikka kaikki katoaakin,
kaikki palvelut pakenee
kuitenkin yksi on yhteinen.
Kylällämme on koristus
on tää koulumme komea
hellyydellä hoivaeltu
yritetty ylläpitää.
Ottakaa asia omaksi,
että pysyis pystyssä
ajataistossa tallella
kylän yhteinen yritys
pitopaikka parissamme.

Anneli Simonen

5 comments for “Oli ennen Kaurilassakin vilskettä

  1. Minähän vuonna runo on kirjoitettu?

    Ja sama ”meno” jatkuu aina vaan, jopa
    kaupunkipaikoissa. Joensuun asemalta
    lopetettiin lipunmyynti ja jotkin junavuorotkin ovat
    vaarassa.

    Maakunnan viimeinen Posti sulkee ovensa.
    Kuka leimaa viimeisen kirjeen? kysyy Sanomalehti
    Karjalainen.

    Enon suunnalla viimeinen kyläkauppa sulki juuri
    ovensa.

    Kun muutimme Niinivaaralle, kilometrin säteellä
    olivat niin posti kuin pankkikin. Molemmat ovat
    kadonneet. Nyt täytyisi opetella asioimaan
    upouudessa, torin kulmalle kohonneessa ”pankkilinnassa”.

    Kehitys kehittyy – sanotaan.

  2. Mukavia muistoja paljon mieleen palautti tuo Simosen runo!

    Googletin, paljon hyviää tietoa Kaurilasta, esim. Kaurila-Musko-hyvän elämän kylä.

  3. Siinä missä atomin halkaisukeksintö aikanaan avasi ydinpommikilpailun, jonka seurauksena säteilytetty ihmiskunta tänä päivänä kärsii ja kuolee syöpätautien kiroihin, on tietotekniikan kehitys ajanut ihmiset tiheämpiin taajamiin ja hävittänyt entisajan käsityön sekä normaalin haja-asutuselämän.
    Meille ihmispoloisille riittää ajankuluksi ja ihmissuhteiksi some-näpyttely.

    Sitten kuitenkin kaupunkien mukavuudessa kaivataan entisiä aikoja ja palataan loma-aikoina lapsuusmaisemiin helpommin hengittelemään. Yksinkertainen elämä tuntuu luksukselta vaihteeksi.

  4. Yhä rakennetaan rahalle komeita linnoja.Kun Kiteelle puuhattiin osuuspankille taloa, ihmettelin kauhiast, josko raha tarvitsee komeaa linnaa vai eikö pankkineidit suostu vaatimattomampiin tiloihin. Meille asiakkaille olisi riittänyt pelkkä luukku.Nythän asiakkaat on ulkoistettu sieltäkin luukulta, ja hirmuisia, tyhjiä halleja lämmitetään paukkupakkasilla.Joensuun talo saa silmissäni hiukan armoa asuntojen tähden.

  5. Vielä tänään kylät kuihtuvat, mutta mitä huomen tuopi. Tuoko uuden tuulahduksen syrjäseutujen iloksi. Mieli on ihmisen sisällä, minne suunnan antaa ottaa. Paikan voi valita ja työtä tehdä, missä näpyttelee näppäimiä. Meillä tiet vie tekijän työmaille välimatkat taittuvat nopeaan. Ammattilainen antaa suunnan, mihin tätä maata viedään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *