Terveiset Pohjanmaan lakeuksilta. Täällä oli vielä
kunnon talvi viimeviikolla. Vaan entäs nyt? Viikonlopun
vesisateet ovat tehneet maat ja mannut tosi liukkaiksi.
Liekö sama ”peli” halki Suomen, kohta täytyis suunnistaa
kotia kohti. Olkaatten varovaisia, missä itse kukin liikkuukin.
Hyvää matkaa sinullekin Telle.. Melkein minutilleen sinun viestisi aikaan luisui autoni pois tieltä. Kyllä on liukasta ja rospuuttokausi alkaa taas.
Nämä kosteatkelit tekevät kolotuksia monen maanmatkaajan luihin ja ytimihin. Moneenkohan vaivaan kuppaaminen auttaisi. Muistan, kun kuppaaminen oli yksi parannusmenetelmä. Lapsesta se näytti aika hurjalta, kun pahatveret ihonpinnasta poistettiin. Saunan lämmittämään selkään kuppari paineli pieniäreikiä ja laittoi imukupilla varustetut sarvet niistä pintaveriä imemään. Kun kuppari sarvia poisti veri virtasi hoidettavan selkää pitkin. En koskaan kysynyt kupattavalta mitkä vaivat katosivat. Lapsille oli opetettu pieni riimi kansan perinteenä tähän aiheeseen liittyen. Kupparimummo, jos kuolisi niin sarvipussin saisin.
Käy Esko Yle Areenasta katsomassa Akuutin jakso maanantailta 25.1.2016. Siinä akuutin omalääkäri kommentoi kuppauksen tehokkuutta.
Kosteuttaa riittää myös täällä Etelä-Suomessa. Helmikuinen kylmä suihku olisi nytkin tarjolla reippaille ulkoilijoille 🙂
Lueskelin kylätalolla laskiatiistainvietosta,huomasin siinä että
hernekeitossa oli läskiäkin.Mistä sitä nykysin saa?
En ole nähnyt lihatiskillä kun sellaista sitkeetä kitlaketta.
Ennen kun tammikuussa haettiin porsas ja sitä kun syötettin
lihoteltiin lähelle joulua,paino oli nousut lähelle 200 kiloo.
Sitten se teurasttiin siinä nahkan alla oli 10cm sellaista valkoista
sulavaa ainetta.
Tällä oli monenlaisia nimityksiä liittyen poraan..kynttilään…
muutamia mainitessani.
Reilu puoli vuosisataa sitä oli saatavana.
Asuttiin Pengerkadulla velipoika,serkkupoika,Hernevaaran Ville ja minä.
Serkkupoika meni aamulla aikaisin töihin ja pääsi puolenpäivän jälkeen
vapaaksi.Hän innostui valmistamaan ruokka,kaupat oli lähellä siinä
kivijalassa oven kahtapuolta toisellapuolella lihapuoti ja toisella
maitopuoti.
Yksi hänen kravuurinsa oli lihaperunalaatikko,perunat ja liha suikaleiksi,
sitten vuorotellen peruna-ja lihasuikaleita paitoastiaan unohtamatta
sipuli ja suola.Sitten vielä 0,5 litraa kermaa ja eikun uuniin A`VOT pojat.
Kyllä sitä kun haarukoi tyhjään mahaan,tuntu jotakin sinne tuli laitettua.
Joskus se vaati illalla kuppilaan menoa,nauttimaan muutamat liottimet.
Syyntakeettoman yli 80 vuotiaan horinoita!!!!
VIRHEET mukaan lukien.
Taitaa olla meillä Pentin kanssa vähän samanlaiset makutottumukset. Kivikylän palvaamon myyntiauton kun näät niin siellä on.
Yksi nimi jäi sinulta mainitsematta:” Pokasahan käynnistysnarua”.
Naapurin mies meni sianlihan ostoon Kaustajärven Ahvenvaarassa joskus kuusikymmentä
luvulla silloiseen Sisä-Karjalan myymäläautoon. Otto penkoi aikansa lihahyllyssä
ja tokaisi, ettei nykyisin saa enää kunnollista sianlihaa. Tämän kuuli myymäläauton
kuljettaja elikkä kaupan hoitaja ja tuli katsomaan niitä lihoja. Hän otti yhden lihapalan
ja sanoi, katsohan Otto, tässäkin olisi hyvä lihamurikka, eikä olisi paksulti läskiä.
Otto vastasi, just niin, kun ei oo sitä läskiä, läskiähän pitäisi sianlihassa olla ainakin
puukonterän verran, eli ainakin kymmenen senttiä.
Läski olikin siitä hyvää syödä, ei mennyt hampaitten väliin syödessä,
näin sanoivat silloin vanhat miehet.
On siinä lajitovereilla niin läskiset tarinat, että tarjoan tässä mausteeksi tarinaa Verkkolammen kämpältä. Olen väkertänyt jutun 1.3.2012 nimellä Musta läskisoosi.
Olisitte tulleet eilen Kylätalolle syömään kunnon hernerokkaa jossa oli läskiä ja savupotkaa.Tietysti jonkinlaista makua antaa suuhun tuo haikea muistelu ja makustelu.
Kyllä savupotka aateloi hernekeiton. Hiukan katteeksi käy, mutta ei voi mittään. Välimatkasta on vähän kiusaa.
Sähkön siirtohinnat ovat paras esimerkki miten globaalitalous toimii. Ostetaan siirtoverkko, jolla saidaan asiakas hallintaan ja maksumieheksi. Sähkön kulutuksella ei ole merkitystä, kun eri yhtiö rahastaa sähkön siirrosta. Meitä hölmöjä rahastetaan niin pitkään kun ollaan hiljaa tai katkaistaan sähkösopimus.
Iltani iloksi selasin nettiä – telkkarimme ruutu on
nimittäin täällä Kaustalla ollut yhtä ”pikkelsiä”
vuodenvaihteesta lähtien.
Netistä sattui silmiini Henna Piitulaisen v 2014
tekemä pro gradu tutkielma ”Patikkapoluilta
Korpiselkä taloon. Tuupovaaran matkailun kehittäminen
1960 ja 1980 luvuilla”.
Runon ja Rajan tie, nykyisin Via Karelia. Sen varrellahan
nämä matkailukohteet enimmäkseen sijaitsivat. Monia muistoja
virisi itsellenikin Saarivaaran retkeilymajasta, Korpiselkätalon
illatsuista ja monesta muusta matkailu- ja kulttuurielämyksestä
aivan tässä lähietäisyydellä.
Siinäpä se ilta vierähtikin. Ehkä joskus voisi sen telkun laittaa
kiinni silloinkin kun se on kunnossa…..
Rasvanen sianliha oli energiaa, jota raskaan työnraatajat tarvisivat. Rasva viljalla kasvatetun sian oli halpaa enerkiaa ja suussa hyvältä maistuvaa. Muistan kun oli ruokana tirripaistia. Tirrripaisti oli paistinpannulla sulatettua sianrasvaa. Sulaan rasvaan kastettiin kuivia ruisleivänpaloja. Muistan näistä hetkistä ja kuivien pullien kahviin kasteluista hokeman. Istu istu kasta kasta.
Terveiset Pohjanmaan lakeuksilta. Täällä oli vielä
kunnon talvi viimeviikolla. Vaan entäs nyt? Viikonlopun
vesisateet ovat tehneet maat ja mannut tosi liukkaiksi.
Liekö sama ”peli” halki Suomen, kohta täytyis suunnistaa
kotia kohti. Olkaatten varovaisia, missä itse kukin liikkuukin.
Hyvää matkaa sinullekin Telle.. Melkein minutilleen sinun viestisi aikaan luisui autoni pois tieltä. Kyllä on liukasta ja rospuuttokausi alkaa taas.
Nämä kosteatkelit tekevät kolotuksia monen maanmatkaajan luihin ja ytimihin. Moneenkohan vaivaan kuppaaminen auttaisi. Muistan, kun kuppaaminen oli yksi parannusmenetelmä. Lapsesta se näytti aika hurjalta, kun pahatveret ihonpinnasta poistettiin. Saunan lämmittämään selkään kuppari paineli pieniäreikiä ja laittoi imukupilla varustetut sarvet niistä pintaveriä imemään. Kun kuppari sarvia poisti veri virtasi hoidettavan selkää pitkin. En koskaan kysynyt kupattavalta mitkä vaivat katosivat. Lapsille oli opetettu pieni riimi kansan perinteenä tähän aiheeseen liittyen. Kupparimummo, jos kuolisi niin sarvipussin saisin.
Käy Esko Yle Areenasta katsomassa Akuutin jakso maanantailta 25.1.2016. Siinä akuutin omalääkäri kommentoi kuppauksen tehokkuutta.
Kosteuttaa riittää myös täällä Etelä-Suomessa. Helmikuinen kylmä suihku olisi nytkin tarjolla reippaille ulkoilijoille 🙂
Lueskelin kylätalolla laskiatiistainvietosta,huomasin siinä että
hernekeitossa oli läskiäkin.Mistä sitä nykysin saa?
En ole nähnyt lihatiskillä kun sellaista sitkeetä kitlaketta.
Ennen kun tammikuussa haettiin porsas ja sitä kun syötettin
lihoteltiin lähelle joulua,paino oli nousut lähelle 200 kiloo.
Sitten se teurasttiin siinä nahkan alla oli 10cm sellaista valkoista
sulavaa ainetta.
Tällä oli monenlaisia nimityksiä liittyen poraan..kynttilään…
muutamia mainitessani.
Reilu puoli vuosisataa sitä oli saatavana.
Asuttiin Pengerkadulla velipoika,serkkupoika,Hernevaaran Ville ja minä.
Serkkupoika meni aamulla aikaisin töihin ja pääsi puolenpäivän jälkeen
vapaaksi.Hän innostui valmistamaan ruokka,kaupat oli lähellä siinä
kivijalassa oven kahtapuolta toisellapuolella lihapuoti ja toisella
maitopuoti.
Yksi hänen kravuurinsa oli lihaperunalaatikko,perunat ja liha suikaleiksi,
sitten vuorotellen peruna-ja lihasuikaleita paitoastiaan unohtamatta
sipuli ja suola.Sitten vielä 0,5 litraa kermaa ja eikun uuniin A`VOT pojat.
Kyllä sitä kun haarukoi tyhjään mahaan,tuntu jotakin sinne tuli laitettua.
Joskus se vaati illalla kuppilaan menoa,nauttimaan muutamat liottimet.
Syyntakeettoman yli 80 vuotiaan horinoita!!!!
VIRHEET mukaan lukien.
Taitaa olla meillä Pentin kanssa vähän samanlaiset makutottumukset. Kivikylän palvaamon myyntiauton kun näät niin siellä on.
Yksi nimi jäi sinulta mainitsematta:” Pokasahan käynnistysnarua”.
Naapurin mies meni sianlihan ostoon Kaustajärven Ahvenvaarassa joskus kuusikymmentä
luvulla silloiseen Sisä-Karjalan myymäläautoon. Otto penkoi aikansa lihahyllyssä
ja tokaisi, ettei nykyisin saa enää kunnollista sianlihaa. Tämän kuuli myymäläauton
kuljettaja elikkä kaupan hoitaja ja tuli katsomaan niitä lihoja. Hän otti yhden lihapalan
ja sanoi, katsohan Otto, tässäkin olisi hyvä lihamurikka, eikä olisi paksulti läskiä.
Otto vastasi, just niin, kun ei oo sitä läskiä, läskiähän pitäisi sianlihassa olla ainakin
puukonterän verran, eli ainakin kymmenen senttiä.
Läski olikin siitä hyvää syödä, ei mennyt hampaitten väliin syödessä,
näin sanoivat silloin vanhat miehet.
On siinä lajitovereilla niin läskiset tarinat, että tarjoan tässä mausteeksi tarinaa Verkkolammen kämpältä. Olen väkertänyt jutun 1.3.2012 nimellä Musta läskisoosi.
https://www.vartsi.net/2012/03/01/musta-laskisoosi/
Olisitte tulleet eilen Kylätalolle syömään kunnon hernerokkaa jossa oli läskiä ja savupotkaa.Tietysti jonkinlaista makua antaa suuhun tuo haikea muistelu ja makustelu.
Kyllä savupotka aateloi hernekeiton. Hiukan katteeksi käy, mutta ei voi mittään. Välimatkasta on vähän kiusaa.
Sähkön siirtohinnat ovat paras esimerkki miten globaalitalous toimii. Ostetaan siirtoverkko, jolla saidaan asiakas hallintaan ja maksumieheksi. Sähkön kulutuksella ei ole merkitystä, kun eri yhtiö rahastaa sähkön siirrosta. Meitä hölmöjä rahastetaan niin pitkään kun ollaan hiljaa tai katkaistaan sähkösopimus.
Iltani iloksi selasin nettiä – telkkarimme ruutu on
nimittäin täällä Kaustalla ollut yhtä ”pikkelsiä”
vuodenvaihteesta lähtien.
Netistä sattui silmiini Henna Piitulaisen v 2014
tekemä pro gradu tutkielma ”Patikkapoluilta
Korpiselkä taloon. Tuupovaaran matkailun kehittäminen
1960 ja 1980 luvuilla”.
Runon ja Rajan tie, nykyisin Via Karelia. Sen varrellahan
nämä matkailukohteet enimmäkseen sijaitsivat. Monia muistoja
virisi itsellenikin Saarivaaran retkeilymajasta, Korpiselkätalon
illatsuista ja monesta muusta matkailu- ja kulttuurielämyksestä
aivan tässä lähietäisyydellä.
Siinäpä se ilta vierähtikin. Ehkä joskus voisi sen telkun laittaa
kiinni silloinkin kun se on kunnossa…..
Rasvanen sianliha oli energiaa, jota raskaan työnraatajat tarvisivat. Rasva viljalla kasvatetun sian oli halpaa enerkiaa ja suussa hyvältä maistuvaa. Muistan kun oli ruokana tirripaistia. Tirrripaisti oli paistinpannulla sulatettua sianrasvaa. Sulaan rasvaan kastettiin kuivia ruisleivänpaloja. Muistan näistä hetkistä ja kuivien pullien kahviin kasteluista hokeman. Istu istu kasta kasta.