Kaikki valittavat rahapulaa niin kunnat , valtio, koulutuslaitokset kuin yksityisetkin. Toisaalta mistään ei puhuta niin paljon kuin rahasta. Päivänä muutamana avasin radion. Ensin siellä joku pörssihai selvitti miten osakekaupoilla voisi rikastua. Hän oli julkaissut ihan kirjankin asiasta. Heti seuraavaksi Johanna Korhonen moitti mediaa siitä, että marssitti esiin aina samaa kaavaa noudattavia ”talousguruja”. Vaihtoehtoja ei tuntunut olevan. Esitänpä vaihtoehdon.
Mikä meidät suomalaiset on ajanut tähän ”rahattomuuteen”? Luulen keksineeni ainakin yhden syyn. Kerron esimerkin.
Meidän oli ”pakko” tehdä talouteemme nähden suhteellisen suuri investointi. Menimme siis kauppaan ja aloimme keskustella asiasta. Selvitimme millaisesta hankinnasta oli kysymys. Vähään aikaan ei kauppias virkkanut mitään, naputteli vain tietokonettaan. Kohta kääntyikin meihin (tai oikeastaan mieheeni) päin ja ilmoitti, että se olisi sitten xx,xx euroa kuussa. Minulta loksahti suu auki. Että mitä? Maksuista ei ollut puhuttu tähän mennessä vielä mitään. Kysyin käteishintaa. ”Kuulkaas, rouva, ei kukaan osta nykyään käteisellä. Ei siitä saa mitään alennusta. Se on tätä nykypäivää.” Tottakai osamaksu oli myyjälle parempi ratkaisu. Siinä sai joka osamaksukerralla plakkariinsa ilmaista korkorahaa aika tavalla.
Ja tässä luulisin yhden syyn olevan nykyiseen talouslamaan. Joka kerta kun ostetaan velaksi, menee tietysti korkoa. Hyvin monessa tapauksessa koron perii jokin pankki tms . laitos. Siis suomalaisten rahat valuvat pankeille tai peräti ulkomaille. (Kuinkahan paljon ulkomaille valuu näitten jaettujen osinkojen muodossa?) Hyödyttävätkö tällaiset ”valumat” kansantaloutta?
Vanhan kansan taloudenpito oli sellaista, että ensin säästettiin ja sitten ostettiin. Olisiko nykyihmistenkin opittava tämä tyyli? Myös valtion ja kuntien ym. yhteisöjen pitäisi hoitaa talouttaan samaan tapaan. Mitä suurimmalla syyllä juuri tällaisten instituutioiden olisi syytä olla tarkkana velkojen suhteen. Jos yksityinen ”sössii” taloutensa, siitä kärsii vain tämä yksityinen ja kenties hänen lähipiirinsä. Mutta valtion ym. yhteisöjen ”sössimisestä” kärsii aina suuri joukko ihmisiä.
Eihän ihan kaikkea mainostettua tavaraa suinkaan tarvitse hankkia. Mammona on saanut liian suuren vallan. Aika vähällä sitä toimeen tulee, kun oppii iloitsemaan tavallisista arkipäivän asioista.
Irene Peuhkurinen
Olen huomannut saman jotain ostaessani, että ei käteisalennusta saakaan,
vaan hinta on sama osamaksulla ostettaessa. Siinä tulee mieleen, että maksan
aiheettomia korkoja rahoitusyhtiölle, jos hinta on sama käteisellä ja osamaksulla
ostaessa.
Tämä osamaksukauppa mahdollistaa myös sen, että on mahdollista ostaa aina
vaikkapa viimeistä huutoa oleva kännykkä tai televisio, ihan mikä hyvänsä tuote.
Rahoitusyhtiöt siellä ovat takana, eikä asiakas ole velkaa sille liikkeelle, jossa
asioi. Sama autokaupoissa.
Ennenvanhaan pidettiin kunnia-asiana, että
lompsassa oli käteistä. Säästää kituuteltiin niin
kauan, että jokin suurempi hankinta saatiin ostettua,
nimenomaan käteisellä. Ei niinkään se alennuksen takia,
vaan siksi, ettei jääty velkaa mihinkään suuntaaan.
Elettiin ns suu säkkiä myöten.
Irenen kertomus antaa pohdinnan aihetta.
Irene,hei !
Juttusi luettuani tuli mieleeni isän ohjeet. ”Se ei ou mikää mieskää, jolla on velekoo.” On tullut
oltua ”mikää mieskään” ja pakko oli ottaa velkaa saadaksemme katon päämme päälle. Samalla
kun miljonäärit lisääntyvät ruokajonot venyvät. Nii se o!
Kyllä sitä veljenpoikoo pit ottoo kun hommas kattoo
piän piäle.Oli se silloin reilumpaa,ei tarvinnut makse-
tusta erästä enää korkoa maksaa.
Nyt kuukausi erät on saman suuruisia ja viimeinen
erä on keräilyerä huomattavasti suurempi.
Kun laskee kuukausierät yhteen, huomaa tuotteelle
tuli tupla hinta.
Ei myyjät ole kieltäytyneet käteiskaupasta.
Irene kirjoittaa valtion ym. muiden yhteisöjen ”sössimisestä” talousasioissa ihan oikeata asiaa. Näiden sössimisten suossa pitää muistaa, että VALTIO OLEMME ME. Me ne sössijät olemme valinneet hoitamaan asioitamme. Tuo sanonta sinänsä lienee jonkun itsevaltiaan tokaisu, joka tarkoiitti vain häntä itseään, aikana jolloin hallitsijat puhuttelivat näin itseään.
Silloin oli helppo nimetä se Me, kuningas, keisari, tsaari tai joku muu satraappi sössijäksi. Entäs nyt ?
Hyvä juttu taas Ireneltä muuten, mutta osittain ihan väärin..
Kyllähän me voisimme elää vähälläkin, ja pienemmillä kulutuksilla, mutta eihän se ole tarkoitus. Eihän sillä tavalla saa Suomea nousuun. Jokaisen pitäisi ostaa enemmän ja enemmän, sillä tavalla se hyvinvointi kasvaa. Ja on kasvanutkin, ainakin Kiinassa. Vuosikymmeniä sitten kehoitettiin suosimaan suomalaista, nyt halvinta. Lietsotaan surullista kulutushysteriaa.. ja mikä pahinta niin osamaksulla
Pari vuotta sitten kävin katsomassa Joensuun talvellakin
sulana olevan kävelykadun naapurissa sijaitsevaa osakehuoneistoa.
Ihmettelin kiinteistövälittäjälle huoneiston korkeaa yhtiövastiketta.
Siinä kävi ilmi, että yhtiövastikkeessa on mukana katulämmityksestä
aiheutuvia kuluja. Kiinteistöyhtiön yhtenä omistajana kuului olevan
Teemu Selännekin.
Talvellakin sulana olevalla kävelykadulla on kiva kävellä, eikä siinä
liukastu. Tämän kadun varrella olevien liikehuoneistojen hinnoissa,
vuokrissa ja vastikkeissa olevat lämmityskulut maksamme me asiakkaat
tuotteiden hinnoissa ja palveluissa. Tässäkin herää kysymys, että olisiko
entinen auraamalla tehty talvihoito sittenkin edullisempi? En tiedä.
On turhoo kulunkii!
Joku näkee ruusussa piikit joku kauniin ruusun. Eikö ole hienoa kun joku tie kävelijöille on sula. Kaikesta me maksamme koska kaikki maksaa. Kulutushysteria on eri asia kuin rahan käyttäminen. Tosiasia on se että jos mitään ei osteta ei myyjiäkään tarvita eikä kauppoja. Täällä näkyy negatiivinen asenne kaikkeen. Eikö ole ihana elää ja ootella kevättä. Jos ei halua maksaa tien lämmityksestä voi asua kauempana ja asioida kyläkaupassa. Ja jos joku ottaa velkaa niin ottakoon. Ei täältä rahojaan kukaan mukanaan vie. Muistakaa elää ihmiset. Ja jopa nauttia ja iloita.