Koukkarin hiihtokeskus Värtsilässä oli Selkäkylän vaarojen kainalossa.En tiedä paikan syntyhistoriaa
enkä rakennelmien toteuttajaa mutta helppo olisi ajatella että Värtsilän kunta ja Kisa olivat paikan synnyttäjiä. Voin tietysti olla arvailujeni suhteen ihan metsässä sillä Värtsilässä oli silloinkin paljon oma aloitteisia, tuumasta toimeen ryhtyviä ihmisiä, jotka hyvinkin ovat voineet paikan rakentaa.
Koukkarin lammen rantapenkkaan oli rakennettu hyppyrimäki joka oli kooltaan luokkaa K30-40. Puinen vauhtitorni oli pultattu ainakin osittain pyöreistä pölleistä. Rakennelma oli ihan kelpo mäki, joskaan ihan arvokisojen näyttämöksi siitä ei olisi ollut. Ei sitä tietysti sellaiseksi ollut tarkoitettukaan vaan kylän rohkeimpien poikien harjoitusmäeksi.
Olisi kiva kuulla ketkä olivat ne hurjat jotka ovat mäestä hypänneet. Minä en nähnyt yhtään hyppyä hypättävän tuosta tornista.
Itse olin sen verran pieni ja pelkuri että pelkän alastulorinteen laskeminen oli iso haaste.Vaati hyvän tovin mäen päällä sauvan pään pureskelua ennen kuin uskalsin laittaa sukset liukuun kohti alhaalla pilkottavaa lammen jäätä.Kokemus oli koukuttava.Adrenali purske ja vauhti pakottivat kiipeämään yhä uudestaan ylös.
Hyppyrin vastakkaisella rannalla oli hiihtostadion.Paikalle oli tuotu jalasmökki tyylinen rakennus jossa voi lämmitellä ja nauttia eväitään kaminan lämmössä silloin kun ”henkilökuntaa” oli paikalla. Mökin edestä lähti vaativa hiihtolatu joka kierteli lähi vaaroilla.
Koukkarilla järjestettiin myös kunnan hiihtomestaruuskilpailut. Ainakin yhden kerran koska sain olla niissä mukana.
Söin kisa aamuna poikkeuksellisen aamiaisen.Puuroa ja raaka kanamuna päälle.Raaka kananmuna oli yleisesti tunnettu ja käytetty douping aine tuon ajan urheilijoiden keskuudessa.
Tuhdin aamupalan jälkeen eväät reppuun ja hiihtämällä Lopotilta Koukkarille. Latu kulki Ukonniemen liki, joen yli, suoraan kohti Selkäkylää.
Kevät auringossa kylpevä Koukkarin hiihtostadion oli runsaasti kansoitettu.Kilpailijat testailivat voideltujen suksiensa luistoa ja rasvamestarit hinkkasivat lisää rasvaa suksien pohjiin. Minulla ei suksien voitelusta ollut huolta.Ne oli voideltu jo pari kuukautta aikaisemmin koulun hiihtokilpailuihin.
Ilmottauduin kisaan ja sain oikein numerolapun, hakaneuloilla rintaan kiinnitettäväksi.Samalla tein syrjäsilmällä havainnon että kisan jälkeen urheilijoille oli luvassa kuumaa mehua. Vettä lämmiteltiin jo kaminan päällä. Kisajännitys nousi tappiin. Nyt oltiin oikeissa hiihtokilpailuissa. Numerolaput ja kuumat mehut.
Kisat menivät käsikirjoituksen mukaan. Kaustajärven pojat putsasivat palkintopöydän. Me muut saimme mehua. Rohkeimmat jopa santsi kupillisen.
Kisoissa oli tietysti myös yleinen sarja. Sitäkin sarjaa hallitsivat Kaustajärven nuoret miehet. Muistan heidän Järvisen erikoiskilpa suksensa ja oikeat kilpahiihto asut.
Kovia Poikia
jore
Kuva koukkarinlammelta paikalta jossa hyppyrimäki sijaitsi
Toimitus etsi hieman lisätietoa tuosta hyppyrimäestä Valitettavasti kuvaa en löytänyt jos jollakin sellainen on niin toimitukseen voisi lähettää osoitteeseen: verkkovartsi@gmail.com
K-piste: 40 m
Mäkiennätys: 42 m
Rakennusvuosi: 1958
Joren juttu oli yhtä jännä kuin aikoinaan
Utran vaarojen Jännäri eli Jänisaho. Vain
pojat uskalsivat siitä lasketella, me tytöt
olimme kai jänishousuja – tai sitten varovaisia.
Taas hyvä lisä Värtsin hyviin tarinoihin. Vastaavanlaisia ovat omatkin kilpakokemukset eli jos ei menehtynyt, oli ihan menestynyt.
Vanhassa Värtsin jutussa EJ 1.12.2011 sivutaan Koukkaria, varsinkin kommenteissa.
https://www.vartsi.net/2011/12/01/maan-karkea/
Mukava juttu Koukkarista Jorelta.Leinosen pojat,ainakin Matti, ja Piiroisen Kari ovat kuulemma hypänneet mäestä.Leinosen Matilla on tiettävästi mäkiennätys.Koukkarin lammella oli ollut myös ampumahiihtorata,jossa Värtsilän riistamiehet oli järjestänyt ampumahiihtokilpailuja.Muita ammuntapaikkoja kilpailussa olivat olleet Mustalampi ja Karhulampi.Kilpailijoina oli ollut mm.Vornasen veljekset,Sistosen Toivo,Tikan Oiva ja Erkki,Niirasen Erkki,Kolehmaisen Tapani , Piiroisen Lassi,Alpo ja Valto sekä Oleniuksen Seppo. Myöhempinä vuosina värtsiläiset nuoret kävivät kilpailemassa ampumahiihdossa eri puolilla Suomea,jotenVärtsilän Kisalla on pitkät perinteet nuorten urheiluun innostamisessa!
Onpa mukavaa lueskella muistoja Värtsilän Kisan urheilijoista – tänä juhlavuonna! Paljon sellaista tietoa, jota minulla ei ole ollut niiltä vuosilta, jolloin olin muualla Suomessa. Tässähän alkaa olla aineksia juhlan yhdeksi ohjelmanumeroksi. Summasen Matti voisi koota tarinoita?
Erkki Lintunen ehkä tarkoittaa veljeäni Jorma Summasta? Isä-Matti on edesmennyt jo 35 vuotta sitten.
Terv. Jorman sisko Irma.
Joo, niin tarkoitin. Kiitos korjauksesta! Hyvää naistenpäivän jatkoa!
Minä en ole koskaan uskaltanut laskea edes hyppyrin juurelta. Koukkari oli iso mäki pienellä paikkakunnalla. Leinosen Matin kertoman mukaan mäkiennätys 45 m on hänen nimissään. Onnea vaan Matille mäkiennätyksestä.
Tervehdys!
Kirjoitin v 1996 Kisan historiikin ja silloin jututin mm. Leinosen Mattia. Häneltä sain myös kolme kuvaa, jotka otettu Koukkarin jäällä. Yksi kuvista on Matista, joka on ainut hänestä Koukkarille otettu. Kuvissa myös Jorma Piiroinen ja Kari Turunen. Historiikissä myös lyhyet maininnat Koukkarin mäen rakentamisesta ja purkamisesta.
Muistan nähneeni useitakin hyppyjä, mutta erikoisesti sen, kun Tavin Urho berberin helmat hulmuten loiskautti lammen jäälle, koska tuli luvanneeksi sen nuoremmille. Mukkihan siitä oli seurauksena ja jännityksellä seurasin, kuinka hän selvitteli itsensä taas suksille. Tulipahan hypänneeksi.
Koukkarin lammella oli pilkkikisat. Erkki Mämmi esitteli ”silmäkaloja” jotka oli tuonut kotoaan.
Noiden kalojen avulla Erkki kiilasi edelleni palkintojen jaossa. Minä vain rehellisenä poikana
ongin kalat avannosta.
Rinteen (Väänäsen)Pirjon kanssa käytiin salaa yhtenä kuutamoiltana kokeilemassa jos uskallettais laskea hyppyrimäestä silloin kun siellä on pojat hyppäämässä.Hyvinhän se onnistui,olihan hurjat kyydit ! Pirjo laski ihan ylhäältä hyppyristä ja minä koko alastulorinteen.Oli mukava näyttää sitten myöhemmin miten rohkeita olimme.
Löytyihän niitä hyppyristä hypänneitä sankareita ja rohkeita tyttöjäkin 🙂
Kiitos kaikille kommentoijille jutun täydentämisestä ja tietty Saulille kuvasta ja mäen tiedoista.
Mistähän tuota Summasen Jorman kirjoittamaa Kisan historiikkia voisi lukea.Kisan verkkosivuilta joskus…?
Verkkosivuilta Kisan Historiikkia ei vielä taida löytyä.
Olen toimittanut joskus Kylätalolle luettavaksi parikin kirjaa, en tiedä onko ne edelleen siellä vai onko joku ottanut kotilukemiseksi ja unohtanut ne myös.
Alkuperäisteoksia ei ole jakoon asti enää saatavana. Vissiin viimeiset kappaleet sain salaiseen arkistoon pelastetuksi.
Siitä voisi vaikka sivut skannaamalla tehdä jonnekin sivustolle netissä katseltavan version.
Tuosta Kisan historiasta. Minulla lienee tuo alkuperäinen teksti koneella ja voisin tehdä siitä pdf-version, jonka voisi liittää tänne. Pitää kaivella tämä kovalevyltä.
Tämän voisi tietenkin tulostaa luettavaksi.
Hyvä Jope. Meinasin jo edellisessä kommentisa mainita, että mitä sinulla olisi tallaenteita. Onko myös kuvat, että saisi historiikin lähes alkuperäisenä uustuotantona?
Kyllä. Leinosen Matilla on tuo mäkiennätys 45m. Matti kertoi, että mäen tamppaus ja kunnostus oli kovaa hommaa lumisateen jälkeen. Vornasen Hannu, Asikaisen Matti, Tietäväinen ja Piiroisen Valto, Kari ja Lauri olivat kunnostushommissa mukana. Mäessä järjestettiin kilpailuitakin. Osanottajia saapui Tohmajärveltä, Kiteeltä ja Onkamostakin.
T. Matin tytär Mervi
Palaan tuohon Kisan historiikkiin Hempan pyynnöstä. Kävin ”kovalevyn” tiedostot läpi ja löysin sieltä käsikirjoituksen. Jouduin hieman muokkaamaan ja muutin sen pdf-versioksi, joten tässä meni muutama päivä. Laitan ne Kinnusen Mirjalle ja voitte julkaista sen vaikka Kisan nettisivulla. Se on jaettu Osiin (I – V), mutta ei sisällä kuvia. Historiikkiin saadut kuvat on kaikki palautettu ja ei tule oikein julkaisukelpoisia jos tuosta kirjasesta niitä skannaisi.
Joren juttua Koukkarinlammen hyppyrimäeltä