Olin sunnuntaina Joensuun Carelia-salissa nauttimassa Motoran tanssikonsertista. Uskomatonta! Joensuussa aivan huippuosaamista! Paljon nuoria, lapsia ja – heidän kotijoukkojansa tarjoilemassa ja myymässä arpoja. Motoran vetäjät ja ohjaajat tekevät arvokasta työtä. Rälläkkä-yhtye on todellinen kansanmusiikin ja -tanssin taitaja.
Vinhakat (Eetun ryhmä) sykähdytti. Ja lopussa Pelmalkat, jotka veivät minut Donille, Hiljaa virtaa Don -kasakkaeepoksen lehdille, Grigorin ja Aksinjan rakkauden äärelle. Olen lukenut eepoksen kahdesti ja nähnyt siitä tehdyn elokuvan. Aion palata kirjan äärelle vielä kolmannen kerran. Luin sen ensimmäisen kerran 59 vuotta sitten. Mihail Solohov on mielikirjailijani.
Eepos alkaa: ”Melehovin talo sijaitsee aivan kylän laidalla. Kuja karjapihalta johtaa pohjoiseen, Donia kohti.” Grigorista ja Aksinjasta sivulla 35: ”Ja kun Griska Melehov asettui poikkiteloin Aksinjan tielle, tämä kauhukseen havaitsi pitävänsä tuosta tummasta, helläsydämisestä pojasta.
Otzen harashoo!
Nepenmäkeä Niinivaaralla voi verrata
Tohmajärven Kemienmäkeen siinä mielessä,
että kevät on täällä aina himpun verran edellä
alavammista maista.
Sireenipensaissa ja pienissä koivuissa näkyy jo
hiirenkorvien viherrystä. Sinivuokkoja näin etelä-
rinteellä pensasaitojen suojassa ja lehtitietojen
mukaan joku on löytänyt jo kukkivan näsiänkin.
Alueella on vanhaa kuin myös uuttakin asutusta.
Joissakin rapsutetuissa rinnepihoissa ruoho jo vihertää,
eli haravat ovat huiskineet ahkerasti. Sellainen ”riesa”
kaupunkialueella kuitenkin lienee, että lehdet ja oksat
on kuljetettava jonnekin keräilypisteeseen. Oksat ja
muut roskat kyllä ymmärrän, mutta siististi tontin
nurkalle haravoidut lehdet eivät ainakaan minun silmääni
häiritse. Tarkoitan nyt niitä vanhoja, luonnonmukaisia pihoja.
Kuinka ihanaa onkaan kuljeksia ja kurkkailla ja tarkkailla
kevään edistymistä myös täällä kaupungissa. Viikon
kuluttua on sitten itsekin tartuttava toimeen Kaustan
rannoilla.
Kyllä näsiä kukkii, Näin tänään. Tosin Kiteen puolella.
Tässäpä tärkeää tekemistä teille joilla on perheessä ja suvussa lottia
Pala Niiralan historiaa katoaa pois.
Rajavartioasemarakennus puretaan.
Rakennus on ensimmäinen, ja se on rakennettu sotien jälkeen
Tuo Värtsilän purettava rajavartioaseman rakennus on jo ainakin toinen laatuaan. Aikaisempi oli lähempänä rajaa ja sanottiin Ratavartioksi. Ellen muista hyvin väärin, niin tämä nyt purettava rakennus rakennettiin samaan lähes aikaan Kaustajärven vartion kanssa.
Aina vain tuntuu pahalta kun joku tällainen ”tarpeeton” rakennus hävitetään. Minullakin niitä on muutamia.
Mikähän lienee syynä kun puretaan. Joku syyhän siihen pitää olla.
Ei se nyt niin vanhakaan vielä ole.
Niiralan Koukuntien rajavartioasemarakennus. Ensimmäisenä rakennettu, sotien jälkeen, rauhan tultua.
Jokaisen neliön pitää tuottaa koska joka neliöstä on kuluja, lämmitys, kunnossapito jne.
Myydä tuota ei ilmeisesti voi koska sijainnee siten että tonttia ei voi erottaa. Rajamiehetkin asunee nykyään mieluimmin kotonaan kuin työpaikalla.
Onhan se suru kun puretaan mutta muistot jäävät. Tarpeettomia rötisköjä on maaseudut pullollaan. Ja ne mistä ei huolehdita tai pilaavat maiseman, on syytäkin purkaa. Se ei häpäise muistoja vaan se että rakennukset ja pihat rehottavat hoitamattomina ja nurkkiin vaan ryönää kerätään. Ei ole naapureillakaan mukava katsoa retuperällä olevia mökkejä.
On ilo silmälle ne vanhat mökit sun muut joita hoidetaan sydämellä. Aina se ei vaadi edes rahaa. Ja jos nyt ei pureta niin seuraava sukupolvi purkaa. Jonkinmoinen julkisivulautakunta voisi olla maallakin. Kävin kerran tuttavani vanhalla kotitalolla. Ja arvelin että kyllä jos äitinsä näkisi niin sanoisi , että pura ihmeessä pois jos et huolehdi. Ja häpeäisi homehtuneita lattioita ja rojukasoja. ,ja pihaa joka näkee raivaussahaa kerran kesässä.
Tämän päivän Iltasanomissa 28.4.oli juttu pääministeri Juha Sipilän ukista,Esa Jauhiaisesta.Hän oli syntynyt 1915 Värtsilässä, josta perhe muutti Suojärvelle,.Siellä hän aloitti työnteon 15-vuotiaana suutarina.Parikymppisenä hän siirtyi paperikoneenhoitajaksi.Ukki kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin lokakuussa 1939,talvisota syttyi marraskuussa.Ukin sota päättyi vaikeaan haavoittumiseen kolmen viikon taistelujen jälkeen.Pääministeri Sipilä oli itse ollut 15-vuotiaana ukilla kesätöissä.Sipilä puhui eilisessä veteraanipäivän juhlassa lämpimästi ukistaan.Muutenkin veteraanipäivän televisioitu juhla Oulusta oli todella koskettava.
Kyllä, koskettava kokonaisuus oli eilinen juhla, jonka televisio Oulusta välitti. Narvan marssia seppelepartioineen en kuivin silmin pysty koskaan katsomaan. Näen aina niissä ikääntyneissä vakavailmeisissä veteraaneissa oman Paavo-isäni, heidän ikätoverinsa.
Arvokas juhla oli eilen ollut Tohmajärvelläkin, ja monien paikalla olleiden kertoman mukaan Nuoren puheenvuoro hyvän ohjelman parhaimmistoa. Puhujana oli tälläkin kertaa värtsiläläinen nuori, nyt oli vuorossa Eeva Raerinne, Tohmajärven lukion oppilaskunnan puheenjohtaja. Hienoja nuoria meillä!
Tyttäreni lensi tänään Pekingiin poikansa kanssa tapaamaan pojan kummia. Kummi on tyttäreni koulukaveri ala-asteelta lukion loppuun saakka. Tämä kummi Pekingissä on toimittajana Helsingin Sanomille ja kolmenvuoden pesti on loppusuoralla. Nyt oli sopiva-aika tavata. Yhdessä he aikovat vappu picnicin nauttia Kiinan muurilla.
Jänisjoen vedenpinta on parhaassa nousuvauhdissa. Kuluneen vrk aikan nousu oli 20 cm.
Talvenjälkeisestä lukemasta noussut jo 90 cm.
Huomenna Tohmajärvellä touhuamassa. Kevät on kesän alkuaskeleita. Saimaan pinta on ennätys alhaalla. Tänään jäät lähtivät Saimaan eteläisiltä lahdilta. Saimaa odottaa yläjuoksuilta tulevia sulavesiä ja veden pinnan nousua normaalitasolle.
Värtsin verkkolehti on näköjään loikannut 3 vuotta taaksepäin! Viikon puheenaiheissa.
Olin sunnuntaina Joensuun Carelia-salissa nauttimassa Motoran tanssikonsertista. Uskomatonta! Joensuussa aivan huippuosaamista! Paljon nuoria, lapsia ja – heidän kotijoukkojansa tarjoilemassa ja myymässä arpoja. Motoran vetäjät ja ohjaajat tekevät arvokasta työtä. Rälläkkä-yhtye on todellinen kansanmusiikin ja -tanssin taitaja.
Vinhakat (Eetun ryhmä) sykähdytti. Ja lopussa Pelmalkat, jotka veivät minut Donille, Hiljaa virtaa Don -kasakkaeepoksen lehdille, Grigorin ja Aksinjan rakkauden äärelle. Olen lukenut eepoksen kahdesti ja nähnyt siitä tehdyn elokuvan. Aion palata kirjan äärelle vielä kolmannen kerran. Luin sen ensimmäisen kerran 59 vuotta sitten. Mihail Solohov on mielikirjailijani.
Eepos alkaa: ”Melehovin talo sijaitsee aivan kylän laidalla. Kuja karjapihalta johtaa pohjoiseen, Donia kohti.” Grigorista ja Aksinjasta sivulla 35: ”Ja kun Griska Melehov asettui poikkiteloin Aksinjan tielle, tämä kauhukseen havaitsi pitävänsä tuosta tummasta, helläsydämisestä pojasta.
Otzen harashoo!
Nepenmäkeä Niinivaaralla voi verrata
Tohmajärven Kemienmäkeen siinä mielessä,
että kevät on täällä aina himpun verran edellä
alavammista maista.
Sireenipensaissa ja pienissä koivuissa näkyy jo
hiirenkorvien viherrystä. Sinivuokkoja näin etelä-
rinteellä pensasaitojen suojassa ja lehtitietojen
mukaan joku on löytänyt jo kukkivan näsiänkin.
Alueella on vanhaa kuin myös uuttakin asutusta.
Joissakin rapsutetuissa rinnepihoissa ruoho jo vihertää,
eli haravat ovat huiskineet ahkerasti. Sellainen ”riesa”
kaupunkialueella kuitenkin lienee, että lehdet ja oksat
on kuljetettava jonnekin keräilypisteeseen. Oksat ja
muut roskat kyllä ymmärrän, mutta siististi tontin
nurkalle haravoidut lehdet eivät ainakaan minun silmääni
häiritse. Tarkoitan nyt niitä vanhoja, luonnonmukaisia pihoja.
Kuinka ihanaa onkaan kuljeksia ja kurkkailla ja tarkkailla
kevään edistymistä myös täällä kaupungissa. Viikon
kuluttua on sitten itsekin tartuttava toimeen Kaustan
rannoilla.
Kyllä näsiä kukkii, Näin tänään. Tosin Kiteen puolella.
Tässäpä tärkeää tekemistä teille joilla on perheessä ja suvussa lottia
http://yle.fi/uutiset/vaikenemisen_vuodet_nakyvat_arkistoissa__lottamuseo_keraa_kiireella_lottien_elamantarinoita/8834155
Pala Niiralan historiaa katoaa pois.
Rajavartioasemarakennus puretaan.
Rakennus on ensimmäinen, ja se on rakennettu sotien jälkeen
Tuo Värtsilän purettava rajavartioaseman rakennus on jo ainakin toinen laatuaan. Aikaisempi oli lähempänä rajaa ja sanottiin Ratavartioksi. Ellen muista hyvin väärin, niin tämä nyt purettava rakennus rakennettiin samaan lähes aikaan Kaustajärven vartion kanssa.
Aina vain tuntuu pahalta kun joku tällainen ”tarpeeton” rakennus hävitetään. Minullakin niitä on muutamia.
Mikähän lienee syynä kun puretaan. Joku syyhän siihen pitää olla.
Ei se nyt niin vanhakaan vielä ole.
Niiralan Koukuntien rajavartioasemarakennus. Ensimmäisenä rakennettu, sotien jälkeen, rauhan tultua.
Jokaisen neliön pitää tuottaa koska joka neliöstä on kuluja, lämmitys, kunnossapito jne.
Myydä tuota ei ilmeisesti voi koska sijainnee siten että tonttia ei voi erottaa. Rajamiehetkin asunee nykyään mieluimmin kotonaan kuin työpaikalla.
Onhan se suru kun puretaan mutta muistot jäävät. Tarpeettomia rötisköjä on maaseudut pullollaan. Ja ne mistä ei huolehdita tai pilaavat maiseman, on syytäkin purkaa. Se ei häpäise muistoja vaan se että rakennukset ja pihat rehottavat hoitamattomina ja nurkkiin vaan ryönää kerätään. Ei ole naapureillakaan mukava katsoa retuperällä olevia mökkejä.
On ilo silmälle ne vanhat mökit sun muut joita hoidetaan sydämellä. Aina se ei vaadi edes rahaa. Ja jos nyt ei pureta niin seuraava sukupolvi purkaa. Jonkinmoinen julkisivulautakunta voisi olla maallakin. Kävin kerran tuttavani vanhalla kotitalolla. Ja arvelin että kyllä jos äitinsä näkisi niin sanoisi , että pura ihmeessä pois jos et huolehdi. Ja häpeäisi homehtuneita lattioita ja rojukasoja. ,ja pihaa joka näkee raivaussahaa kerran kesässä.
Tämän päivän Iltasanomissa 28.4.oli juttu pääministeri Juha Sipilän ukista,Esa Jauhiaisesta.Hän oli syntynyt 1915 Värtsilässä, josta perhe muutti Suojärvelle,.Siellä hän aloitti työnteon 15-vuotiaana suutarina.Parikymppisenä hän siirtyi paperikoneenhoitajaksi.Ukki kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin lokakuussa 1939,talvisota syttyi marraskuussa.Ukin sota päättyi vaikeaan haavoittumiseen kolmen viikon taistelujen jälkeen.Pääministeri Sipilä oli itse ollut 15-vuotiaana ukilla kesätöissä.Sipilä puhui eilisessä veteraanipäivän juhlassa lämpimästi ukistaan.Muutenkin veteraanipäivän televisioitu juhla Oulusta oli todella koskettava.
Kyllä, koskettava kokonaisuus oli eilinen juhla, jonka televisio Oulusta välitti. Narvan marssia seppelepartioineen en kuivin silmin pysty koskaan katsomaan. Näen aina niissä ikääntyneissä vakavailmeisissä veteraaneissa oman Paavo-isäni, heidän ikätoverinsa.
Arvokas juhla oli eilen ollut Tohmajärvelläkin, ja monien paikalla olleiden kertoman mukaan Nuoren puheenvuoro hyvän ohjelman parhaimmistoa. Puhujana oli tälläkin kertaa värtsiläläinen nuori, nyt oli vuorossa Eeva Raerinne, Tohmajärven lukion oppilaskunnan puheenjohtaja. Hienoja nuoria meillä!
Klara vappen! 🎈🎉
”Halpaa bensiiniä, halpaa bensiiniä. Panee ajattelemaan korven kasvatin.
Tyttäreni lensi tänään Pekingiin poikansa kanssa tapaamaan pojan kummia. Kummi on tyttäreni koulukaveri ala-asteelta lukion loppuun saakka. Tämä kummi Pekingissä on toimittajana Helsingin Sanomille ja kolmenvuoden pesti on loppusuoralla. Nyt oli sopiva-aika tavata. Yhdessä he aikovat vappu picnicin nauttia Kiinan muurilla.
Jänisjoen vedenpinta on parhaassa nousuvauhdissa. Kuluneen vrk aikan nousu oli 20 cm.
Talvenjälkeisestä lukemasta noussut jo 90 cm.
Huomenna Tohmajärvellä touhuamassa. Kevät on kesän alkuaskeleita. Saimaan pinta on ennätys alhaalla. Tänään jäät lähtivät Saimaan eteläisiltä lahdilta. Saimaa odottaa yläjuoksuilta tulevia sulavesiä ja veden pinnan nousua normaalitasolle.
Värtsin verkkolehti on näköjään loikannut 3 vuotta taaksepäin! Viikon puheenaiheissa.
Viikko on oikea mutta vuosi on väärä.
Eikös nyt eletä vuotta 2019 ????? !!!!!
Hyvää Veteraanipäivää !