Tänä aamuna oli jo eräissä koivuissa hiirenkorvia. Miljoonarinteessä näytti ihan vihreälle. Aikaisin tuli kevät. Ennen jännitin lähteekö Sääperistä jäät äitienpäiväksi. Yleensä lähtivät. Siitä viikko ja Pirtajärvessäkin laine välkkyi vapaana. Nyt oli P-järvikin vapaa ennen vappua.
Käki kukkui tänä aamuna Värtsilässä Patsolan mäellä,joten kesä siitä tulee!
En ole mikään asiantuntija ilmaston muutoksen suhteen, mutta havainnot ja oma kokemus on muistoissa. Kuusi kymmenluvulla ja vielä seitsenkymmen luvulla vappuna Kausta oli jäässä. Askelta keventäen voi vappuna järven ylittää jäätä pitkin. Helluntaina alkoi kutukalastus, katiskat voi tulvivan ojan tekemään virtaan laittaa kutuahvenia pyytämään. Kutuhaukeja pyydettiin verkoilla. Kutuhauki ei ole mikään herkullinen, mutta syötäväksi kyllä kelpaa. Hormoonit todennäköisesti hyrrää ja maistuu keväisessä kutuhauessa vaikka veret laskisi.
En tiennytkään että kutuaikaan hauki ei olisi hyvää. Olen vain pyytänyt ja syönyt. Tänä kevänä taas myöhästyin. Joku päivä ennen Wappua hauen kutu oli jo ohi minun katiskapaikoilta. Joku kuvulta myöhästynyt ”peräkamarinpoikahauki” siellä enää seuraa etsii.
Silloin pahoina nälkävuosina tämä Pyhäselkä on vapautunut
jäistä vasta juhannusviikolla, eikä sinä vuonna satoa ole saatu
kylmyyden vuoksi ollenkaan.
Silloinen ilmastonmuutos ei ole ollut ihmisten aiheuttama.
Sirkka on kuullut jo käen kukkuvan !
Täällä ei ole käki kukahdellut, mutta niinkuin virsirunoilija sanoo täällä ”sulaneella sydämellä laulaa toukomettiset.”
Minäpäs näin tänään Viikissä kaksi pääskystä!
Tänä ltana kuuntelen vanhoja äänilevyjä ja valitsin kaksi solistia joiden kertomassaan iskelmissä on sanomaa ja puhuttelee kuntelijaansa. Kaksi artistia valitsin tänään ja ne ovat Reijo Taipale ja Junnu Vainio. Parhaana kappaleena näiden artististen esittämänä valitsin Junnu Vainion yksinäinen saarnipuu. Näitä sanoja kun kuuntelee voi vain todeta että sanat loksahtavat sävelen tekemään uomaan.
Kyllä se vaan käki kukkui tänä aamuna Valkealammen maastoissa.
Eilen aamulla kukkui Pappilanpellon länsipuolella.
Olipa mieltä ylentävää lukea 29.4.16 Koti-Karjalasta juttua Tohmajärvellä pidetystä veteraanijuhlasta. Teologian tohtori Matti Perälä perustelee pätevästi juhlan merkitystä, ja lukion oppilaskunnan puheenjohtaja Eeva Raerinne puhuu hyvin kypsästi. Jos meillä olisi hänen kaltaisiaan nuoria – nykyistä – enemmän, tulevaisuus näyttäisi hyvältä. Sitaatti Eevan puheesta:
”Me tarvitsemme samanlaista yhteenkuuluvuutta kuin talvisodan henki toi. Niinä aikoina jokainen oli tärkeä ja avuksi toiselle. Kaikilla oli sama päämäärä, jonka eteen tehtiin kovasti töitä”.
Niinpä, niin!
Asian vierestä: värtsiläisten pitäisi tilata Koti-Karjala -lehteä. Se on hyvin toimitettu, ja ilmestyy kaksi kertaa viikossa. Keski-Karjalan – Tohmajärvi mukaan lukien – kannattaa vaalia alueellista yhteyttä. Siinä on myös Värtsilän pitäjän etua: Värtsilän Niirala on sittenkin tärkeä idänportti.
Jatkan toisella aiheella. Kiirastorstain messu Värtsilän kirkossa klo 10 sai minut seuraavanlaiseen arvioon: Kolmisenkymmentä penkeissä istujaa sai kokea, miten papin ja kanttorin rinnalla toimi kirkkoväärtien ryhmä. Tässä on uudistuvan jumalanpalveluksen itua. Tälle ryhmälle voi antaa enemmänkin vastuuta ja tekemistä.
Samalla kiinnitin huomioni siihen, että paikalla olleista yli puolet oli saapunut entisen Värtsilän seurakunnan ulkopuolelta. Kiitos heille! Se takaa messun säilymisen myös Värtsilän kirkossa. Ja kirkon maalaamisen.
Tällä viikolla minulla on puheripuli. Siksi vielä kolmas aihe: Klikkaapa: Lemin Kirjava. Sieltä löytyy kaksi mielenkiintoista juttua: Soppasiskot kapuavat torniin ja toinen: Kyläraitit siisteiksi sopan voimalla.
Lemiläiset osaavat tarjota muutakin kuin särää.
Eeva Raerinteen puhe, mistä Erkki mainitsi, myös opposition kannattaisi ottaa oppia ja tukea hallistusta.
”Me tarvitsemme samanlaista yhteenkuuluvuutta kuin talvisodan henki toi. Niinä aikoina jokainen oli tärkeä ja avuksi toiselle. Kaikilla oli sama päämäärä, jonka eteen tehtiin kovasti töitä”.
Tällä tavalla Suomi saataisiin nousuun. Mikään ei ole opposition mielestä oikein mitä hallitus tekee. Tuskin heidänkään opeilla Suomi nousisi suosta.
Jotta lukijat kiinnostuisivat tutkailemaan, onko se Lintunen höperöitynyt entisestään, niin vinkki Karjalan Sanomiin. Värtsin oikeasta laidasta löytyy sinne reitti.
”Karjalan tasavallan päämies Aleksander Hudilaisen mielestä konttikuljetukset Värtsilän raja-asemalta antaisivat mahdollisuuksia tasavallan rautatie-, raja- ja tulli-infrastruktuurin kehitykselle”. (30.11.15)
Tähän idea sinne Karjalaan. Pankaa juna liikkeelle Värtsilä-Sortavala. Vaikka kerran päivässä edestakaisin. Maantie on niin surkeassa kunnossa, ettei siinä voi ajella rikkomatta autoa tai ainakin renkaita. Eikä tie Värtsilän keskustaankaan ole ajokuntoinen.
Kuulinpa eilen, ettei enää kysellä rajalupia, jos menee vaikkapa sankarihautausmaalle. Pitääköhän paikkansa?
Olen Mikon kanssa samaa mieltä. Jospa vastaanpanijat kertoisivat, miten ne – JULKISET – menot rahoitetaan valtion budjetissa! Tämä ei tarkoita, että hallitus olisi kaikessa oikeassa. Lukekaa esimerkiksi Karjalaisen pääkirjoitus tämän päivän numerosta!
Jokin aika sitten matkustin junalla Joensuusta Tampereelle. Se maksoi 30 euroa!!!!! Olisin voinut maksaa vähän enemmänkin. Se olisi ollut silloinkin vielä halvempi kyyti kuin omalla autolla kaahaaminen. Ja junassa oli ravintolavaunukin välillä Pieksämäki- Tampere.
Muuten hyvä, mutta tuotantokoneita osataan valmistaa Suomessakin-
hyviä osataankin! Täällä Liperissäkin!
Hyvä ruokavinkiksi tuo nyhtökaura.
Seuraavan kerran, kun meillä valmistetaan kasvis ateria. Pitänee kokeilla täys kasvisateriaa esim. nyhtökauraa lehtipivin kera.
OI MIKÄ IHANA AAMU!
Postinhakureissun jälkeen istun pihakeinussa
ja kuuntelen aurinkoisen aamun lintukonserttoa.
Käkikin kukahtelee jossain kauempana.
Rannassa kullero on nupullaan ja rinteessä
valkovuokkomätäs hehkuu valkoisin kukin.
Lokkipariskunta kuhertelee niemenkärjen kivellä.
Leppeä tuuli hulmuttaa siniristilippua vieden
ajatukset lapsuuden äitienpäiviin, jolloin saimme
poimia keto-orvokkeja äidille: ”Katso äiti, orvokit
kukkahan jo saa, niin kauniina ne jälleen kukoistaa”….
Mutta nyt kilahtaa viesti kännykkään. Se on tätä
päivää. Vävyhän se siellä…..
Tänä aamuna oli jo eräissä koivuissa hiirenkorvia. Miljoonarinteessä näytti ihan vihreälle. Aikaisin tuli kevät. Ennen jännitin lähteekö Sääperistä jäät äitienpäiväksi. Yleensä lähtivät. Siitä viikko ja Pirtajärvessäkin laine välkkyi vapaana. Nyt oli P-järvikin vapaa ennen vappua.
Käki kukkui tänä aamuna Värtsilässä Patsolan mäellä,joten kesä siitä tulee!
En ole mikään asiantuntija ilmaston muutoksen suhteen, mutta havainnot ja oma kokemus on muistoissa. Kuusi kymmenluvulla ja vielä seitsenkymmen luvulla vappuna Kausta oli jäässä. Askelta keventäen voi vappuna järven ylittää jäätä pitkin. Helluntaina alkoi kutukalastus, katiskat voi tulvivan ojan tekemään virtaan laittaa kutuahvenia pyytämään. Kutuhaukeja pyydettiin verkoilla. Kutuhauki ei ole mikään herkullinen, mutta syötäväksi kyllä kelpaa. Hormoonit todennäköisesti hyrrää ja maistuu keväisessä kutuhauessa vaikka veret laskisi.
En tiennytkään että kutuaikaan hauki ei olisi hyvää. Olen vain pyytänyt ja syönyt. Tänä kevänä taas myöhästyin. Joku päivä ennen Wappua hauen kutu oli jo ohi minun katiskapaikoilta. Joku kuvulta myöhästynyt ”peräkamarinpoikahauki” siellä enää seuraa etsii.
Silloin pahoina nälkävuosina tämä Pyhäselkä on vapautunut
jäistä vasta juhannusviikolla, eikä sinä vuonna satoa ole saatu
kylmyyden vuoksi ollenkaan.
Silloinen ilmastonmuutos ei ole ollut ihmisten aiheuttama.
Sirkka on kuullut jo käen kukkuvan !
Täällä ei ole käki kukahdellut, mutta niinkuin virsirunoilija sanoo täällä ”sulaneella sydämellä laulaa toukomettiset.”
Minäpäs näin tänään Viikissä kaksi pääskystä!
Tänä ltana kuuntelen vanhoja äänilevyjä ja valitsin kaksi solistia joiden kertomassaan iskelmissä on sanomaa ja puhuttelee kuntelijaansa. Kaksi artistia valitsin tänään ja ne ovat Reijo Taipale ja Junnu Vainio. Parhaana kappaleena näiden artististen esittämänä valitsin Junnu Vainion yksinäinen saarnipuu. Näitä sanoja kun kuuntelee voi vain todeta että sanat loksahtavat sävelen tekemään uomaan.
Kyllä se vaan käki kukkui tänä aamuna Valkealammen maastoissa.
Eilen aamulla kukkui Pappilanpellon länsipuolella.
Olipa mieltä ylentävää lukea 29.4.16 Koti-Karjalasta juttua Tohmajärvellä pidetystä veteraanijuhlasta. Teologian tohtori Matti Perälä perustelee pätevästi juhlan merkitystä, ja lukion oppilaskunnan puheenjohtaja Eeva Raerinne puhuu hyvin kypsästi. Jos meillä olisi hänen kaltaisiaan nuoria – nykyistä – enemmän, tulevaisuus näyttäisi hyvältä. Sitaatti Eevan puheesta:
”Me tarvitsemme samanlaista yhteenkuuluvuutta kuin talvisodan henki toi. Niinä aikoina jokainen oli tärkeä ja avuksi toiselle. Kaikilla oli sama päämäärä, jonka eteen tehtiin kovasti töitä”.
Niinpä, niin!
Asian vierestä: värtsiläisten pitäisi tilata Koti-Karjala -lehteä. Se on hyvin toimitettu, ja ilmestyy kaksi kertaa viikossa. Keski-Karjalan – Tohmajärvi mukaan lukien – kannattaa vaalia alueellista yhteyttä. Siinä on myös Värtsilän pitäjän etua: Värtsilän Niirala on sittenkin tärkeä idänportti.
Jatkan toisella aiheella. Kiirastorstain messu Värtsilän kirkossa klo 10 sai minut seuraavanlaiseen arvioon: Kolmisenkymmentä penkeissä istujaa sai kokea, miten papin ja kanttorin rinnalla toimi kirkkoväärtien ryhmä. Tässä on uudistuvan jumalanpalveluksen itua. Tälle ryhmälle voi antaa enemmänkin vastuuta ja tekemistä.
Samalla kiinnitin huomioni siihen, että paikalla olleista yli puolet oli saapunut entisen Värtsilän seurakunnan ulkopuolelta. Kiitos heille! Se takaa messun säilymisen myös Värtsilän kirkossa. Ja kirkon maalaamisen.
Tällä viikolla minulla on puheripuli. Siksi vielä kolmas aihe: Klikkaapa: Lemin Kirjava. Sieltä löytyy kaksi mielenkiintoista juttua: Soppasiskot kapuavat torniin ja toinen: Kyläraitit siisteiksi sopan voimalla.
Lemiläiset osaavat tarjota muutakin kuin särää.
Eeva Raerinteen puhe, mistä Erkki mainitsi, myös opposition kannattaisi ottaa oppia ja tukea hallistusta.
”Me tarvitsemme samanlaista yhteenkuuluvuutta kuin talvisodan henki toi. Niinä aikoina jokainen oli tärkeä ja avuksi toiselle. Kaikilla oli sama päämäärä, jonka eteen tehtiin kovasti töitä”.
Tällä tavalla Suomi saataisiin nousuun. Mikään ei ole opposition mielestä oikein mitä hallitus tekee. Tuskin heidänkään opeilla Suomi nousisi suosta.
Jotta lukijat kiinnostuisivat tutkailemaan, onko se Lintunen höperöitynyt entisestään, niin vinkki Karjalan Sanomiin. Värtsin oikeasta laidasta löytyy sinne reitti.
”Karjalan tasavallan päämies Aleksander Hudilaisen mielestä konttikuljetukset Värtsilän raja-asemalta antaisivat mahdollisuuksia tasavallan rautatie-, raja- ja tulli-infrastruktuurin kehitykselle”. (30.11.15)
Tähän idea sinne Karjalaan. Pankaa juna liikkeelle Värtsilä-Sortavala. Vaikka kerran päivässä edestakaisin. Maantie on niin surkeassa kunnossa, ettei siinä voi ajella rikkomatta autoa tai ainakin renkaita. Eikä tie Värtsilän keskustaankaan ole ajokuntoinen.
Kuulinpa eilen, ettei enää kysellä rajalupia, jos menee vaikkapa sankarihautausmaalle. Pitääköhän paikkansa?
Olen Mikon kanssa samaa mieltä. Jospa vastaanpanijat kertoisivat, miten ne – JULKISET – menot rahoitetaan valtion budjetissa! Tämä ei tarkoita, että hallitus olisi kaikessa oikeassa. Lukekaa esimerkiksi Karjalaisen pääkirjoitus tämän päivän numerosta!
Jokin aika sitten matkustin junalla Joensuusta Tampereelle. Se maksoi 30 euroa!!!!! Olisin voinut maksaa vähän enemmänkin. Se olisi ollut silloinkin vielä halvempi kyyti kuin omalla autolla kaahaaminen. Ja junassa oli ravintolavaunukin välillä Pieksämäki- Tampere.
Tätä tahtoo kokeilla heti kun kohdalle osuu
http://yle.fi/uutiset/kaksi_suomalaisnaista_pyrkii_mullistamaan_syomista__nyhtokauran_halutaan_syrjayttavan_lihan_lautasilta_ympari_maailmaa/8860294
Mitä tuumaa aiheesta Värtsin lukijat?
Muuten hyvä, mutta tuotantokoneita osataan valmistaa Suomessakin-
hyviä osataankin! Täällä Liperissäkin!
Hyvä ruokavinkiksi tuo nyhtökaura.
Seuraavan kerran, kun meillä valmistetaan kasvis ateria. Pitänee kokeilla täys kasvisateriaa esim. nyhtökauraa lehtipivin kera.
OI MIKÄ IHANA AAMU!
Postinhakureissun jälkeen istun pihakeinussa
ja kuuntelen aurinkoisen aamun lintukonserttoa.
Käkikin kukahtelee jossain kauempana.
Rannassa kullero on nupullaan ja rinteessä
valkovuokkomätäs hehkuu valkoisin kukin.
Lokkipariskunta kuhertelee niemenkärjen kivellä.
Leppeä tuuli hulmuttaa siniristilippua vieden
ajatukset lapsuuden äitienpäiviin, jolloin saimme
poimia keto-orvokkeja äidille: ”Katso äiti, orvokit
kukkahan jo saa, niin kauniina ne jälleen kukoistaa”….
Mutta nyt kilahtaa viesti kännykkään. Se on tätä
päivää. Vävyhän se siellä…..