Nythän on hyvänlainen railo syntynyt. Missä ne viipyvät?
Ei näkynyt sinä päivänä. Seuraavana aamuna taas ihmeteltiin. Aina ne ovat tulleet, kun vaan kiitorataa on sulanut tarpeeksi. Silloin näin jonkin linnun laskeutuvan melkoista vauhtia vastarannalla. Vesi pärskyi pitkältä matkalta. Äkkiä kiikari esiin. Kuikkahan se! On sittenkin tulleet. Helpotuksen huokaus pääsi. Ei niille kuinkaan ole käynyt talven aikana. Myöhemmin kuikat tulivat esittäytymään rantaviivalle ikkunan kohdalle. Siinä ne sukeltelivat kalaparvia säikytellen.
Mutta Kääkälle on jotain sattunut. Jo enemmän kuin kymmenen vuotta se on saapunut vielä jäiden ollessa paksut. Se on lentänyt rantaamme kerjuulle. Eipä ole vielä niihin aikoihin paljon syötävää muualta löytynytkään. Aina on sen uskollisuus palkittu. Olihan se todistajanakin, kun tyttäremme vihittiin rannalla. Myöhemmin sen seuraksi tuli kuitenkin aina paljon muita lokkeja ja kova oli kilpa makupaloista. Nyt sitten päätettiin, että uutta ”Kääkkää” ei tule. Oli se niin suuri kateuden aihe muille lokeille. Helpottaa minuakin, kun ei tarvitse tehdä niin suurta hiivaleipätaikinaa. Ne muut lokit seilaavat tällä hetkellä pariskunnittain jäälauttojen reunoilla ja ottavat ilmaista kyytiä.
Enää ei ole tarvis kuvitella kaislantupsuja västäräkeiksi. Ne tirskuttavat jo ihan oikeasti pitkin rantoja. Muut pikkulinnut antavat vielä odottaa itseään. Ihmettelen vain peippojen vähyyttä. Ennen tuntui, että ”metsä raikaa, kaikaa ja soi”. Nyt vain yksi peippo lurauttaa säkeensä milloin siellä, milloin täällä. Hiljaista on!
Sorsat sentään osasivat omalle rannalleen. Kovasti olivat tulleet aroiksi talven aikana. Jokohan ovat rouvat pesän teossa, kun urokset käyvät porukalla syömässä. Millä saisi paikalle kotiutuneet varikset pysymään loitommalla?
Sitten on kesä täydellinen, kun pääskyt tulevat.
Irene Peuhkurinen
Lehdoista lintujen laulu alkaakin jo hiljetä ainakin meidän ympäristöstä. Pääskyjä ei ole näkynyt. Vai Kääkkä on teillä lokin nimi. Meillä se on Kaija. Kaijjaa kun rannalla aikansa huutelee niin kohta muutama lokki saapuukin.
Mukavia tuokioita Pirtajärvelle !
…..”Terve teille, lintuset, kotiin palaamahan!
mikä laulu, liverrys, viserrys ja piipitys”….
*
Tyttärenpoika teki paapan kanssa linnunpöntön.
Hän halusi kirjoittaa lentoaukon ympärille tikkukirjaimin:
”Täällä asuu lintuset”. Männä kesänä huomasin, kun orava
kurkoitteli sisään eli pönttö piti poistaa. Lentoaukko
taisi olla liian suuri. Nyt kotiin palannut kirjosieppopariskunta
on ihmeissään. Monivuotinen koti on kadonnut.
Näistä linnuista on hauska lukea juttuja.
Meillä sattui jo kevään ensimmäinen haaveri, kun puupino
saunanseinustalla kaatui itsekseen pudottaen samalla räystään alla
olleen pesän. Minusta se risukasa näytti mustarastaan pesältä.
Rikkoutunut muna oli sellainen sinivihreä. Niin monena aamuna
ne linnut herättivät minut jo hyvissä ajoin laulullaan. Toivottavasti saavat
vielä uuden pesän aikaiseksi.
Täällä joutsenet olivat järjestäneet yllätyksen kun olivat tehneet pesänsä uuteen paikkaan. Olin soutanut noin 2-3 metrin päästä pesästä tietämättäni. Nyt on sitten muutettava oma reitti jonnekin muualle.
Jutun kuva ei esitä kuikkaa vaan kaakkuria, joka on kylläkin melko samannäköinen lintu. Näkyvimpänä erona on kuvassakin hyvin erottuva ruosteenpunainen kaula.
Kaakkuri on harvinainen rauhallisten suolampien pesimälintu, joka vierailee lähinnä vain saalistamassa eli ruokailemassa isommilla järvillä.
En tiedä, onko Värtsilästä tai lähialueilta bongattu kaakkurin pesää, mutta mikäli on niin ruokailevan linnun näkeminen on Pirtajärvelläkin täysin mahdollista.
Ei, kyllä se kuikka-koponen on. Ainakin Linnut Suomen Peruslajisto kirjan mukaan, sivut 46 ja 47. Siinä kuikka ja kaakkuri ovat rinnakkain, helppo vertailla.
Nyt ovat pääskyt tulleet! Tänään tiistai-iltana kaksi pääskyä livereteli langalla täällä Patsolan mäellä.
Ja täältäkin sen hyvin näkee, että kuikka on. Kuvakin on presiis samanlainen kuin jutun yhteydessä.
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/kuikka
Satakielet ovat tulleet tänne etelärannikolle, kuulin tänä iltana ensimmäistä kertaa sen laulun.
Kyllä se kuikka on odotetuin kevätlintu ja koko kesän ajan!
Sanotaan, että kuikka on puhtaiden vesien lintu. Olimme iloisia, kun näimme mökkirannasta seitsemän kuikkaa Joutsijärven selällä. Taas kylmenee. Toivottavasti ne eivät olleet kesän ainoat hellepäivät.
Lieneeköhän sitten kyseessä kuvamanipulaatiolla tehty punakaulainen kuikka; lajinimi voisi olla vaikkapa kuikkuri ?!
Kyllä lintu on Kuikka vaikka tuo kurkun alapuolen väri ei ole toistunut oikein. Sen tulisi olla mustan näköinen. Kylkien valkomusta ruudutus on kuten Kuikalla ja se on eräs tuntomerkki Kaakkuriin verrattaessa.