Nostalgioita

Satumaasta Albatrossiinkokosuomilaulaa
Elämisen värit lauluissa
Viidemusiikkia sanoin ja sävelin

Koko Suomi laulaa, F-Kustannus 2015

Muistui mieleen, kun olin lapsenvahtina heinäpellolla. Mitä kovemmin pikkuveli itki, sitä kuuluvammin lauloin: ”Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa…”. No velipoika rauhoittui aikanaan, mutta minulle jäivät sen ajan suosikki-iskelmät soimaan mieleen niin hyvin, että vieläkin on juke-boksissani 200 levyä suomalaista iskelmämusiikkia aina Olavi Virran ajoista vaikkapa Tuure Kilpeläiseen ja Suvi Teräsniskaan.

Suomalainen iskelmämusiikki on ajan oloon muuttanut luonnettaan, mutta perusvire on sama. Usein lauletaan rakkaudesta, joka myös joskus menetetään ja kaipuu soi lauluissa yhtä paljon kuin saavutetun rakkauden lämpö.

Itse asiassa suomalainen iskelmämusiikki käy läpi suomalaisten kipeimmät ja ruusuisimmat muistot, koko elämän
kirjon. Joskus innostuin itsekin tekemään sanoituksia ystävälleni ravintolamuusikolle, joka soitteli niitä trubaduurikeikoillaan.

Tämä kirja on siitä hyvä, että se kattaa koko kevyen musiikin kirjon aina viime vuosisadan puolivälistä näihin päiviin. Ja mikä mukavinta, lauluja voi soitella pianolla vaikka ei olisi mikään virtuoosi, koska kirjassa on mukana nuotinnukset.

Kirjan lauluista tulee mieleen tietysti ajankohta, jolloin kyseinen hittibiisi oli ”pinnalla” ja samalla välähtää muistiin myös laulajan elämäntarina. Nykyiskelmissä on tietysti enemmän runollisuutta ja särmää sekä syventelyä. Ennen mentiin siitä missä ”aita oli matalin” eli muisteltiin kavalaa Emma-tyttöä, tai haikailtiin satumaahan, joka odotti jossakin meren takana ihmeellisyyksineen. Sininen ja valkoinen – biisi taas vetosi suomalaisten isänmaallisuuteen ja kansallistuntoon. Samaan kastiin löytyi laulu Olen suomalainen. Meksikon pikajunasta tulee mieleen kokonainen rillumarei kausi ja tietysti ehdoton riimikunkku Reino Helismaa.

Kirjaa lueskelin ja lauluja soittelin kuin kevyen musiikin historiateosta. Jokainen laulu kertoi paitsi sanoittajan maalaaman tarinan, myös ajankuvan ja henkilöhistorioita.

Jouko Varonen

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *