Talouspolitiikan oppitunti

Emu perustui toiveajatteluunkansi
Talouden oppeja ja kritiikkiä
Talousopit koetuksella

Sixten Korkman: Väärää talouspolitiikkaa, Otava 2015

Sixten Korkman ( s. 1948) tunnetaan talousoppineena ja valtiotieteiden tohtorina, joka on ollut kysytty mies Suomessa ja ulkomailla. Niinpä hän lausuu nasevia sanoja, joita menestyskirja Talous ja utopia ( 2012) myös sisälsi. Tässä opuksessa mennään talouden ongelmiin ”pidemmän” kaavan mukaan ja siteeraillaan Mauno Koiviston lisäksi vaikkapa Marxia ja Keyesiä.

Koivisto oli aikanaan sitä mieltä, että talouspolitiikka on sidoksissa johtavien voimien intresseihin ja on sinänsä aina väärää. Koivisto tuumi tapansa mukaan, että olisi sentään pyrittävä siihen että se olisi mahdollisimman vähän väärää.

Talouspolitiikan teorioiden jälkeen pääsee Korkman ”asiaan” eli nykytilanteeseen Euroopassa ja Suomessa:
”Suomalaisia työmarkkinoita tuskin kehitetään vallankumouksen voimin; täytyy toivoa, että jonkinlainen evoluutio muiden Pohjoismaiden esikuvan mukaiseen suuntaan osoittautuisi Suomelle mahdolliseksi.”

Vientialojen pitäisi Korkmanin mukaan toimia palkanjohtajana ja työrauhan pitäisi olla nykyistä paremmin turvattu. Suomen pulmana on eurojäsenyyden ja riittämättömän joustavien työmarkkinoiden yhdistelmä.

Lueskelin iltapuhteena kirjaa, joka suurelta osin on ns. mattimeikäläisen ulottumattomissa jo paikoin verbalistiikkansa vuoksi. Sen olin oivaltavinani että kyky talouspoliittisiin uudelleenarviointeihin ja talouspoliittiseen uudistumiseen ovat muuttuvassa maailmassa menestymisen edellytys.

Mauno Koivisto sanoi aikoinaan myös: ”Optimistit katsovat, että historia ja kokemus osoittavat, kuka oli oikeassa,
kuka väärässä. Valitettavasti tämä on kuitenkin perusteeton olettamus. Yleensä yksi vaihtoehto toteutuu ja muut jäävät toteutumatta, ja samanaikaisesti tapahtuu monta muuta asiaa, ettei myöhemmin ole yksiselitteisesti todettavissa, mikä mistäkin johtuu ja mistä syystä. ” …

Lieneeköhän Korkmanillakin hivenen verbaalipöhöä näissä jutuissa, jotka tulevat sieltä jostakin tohtorien norsunluutornista ja ovat vähän liian teoreettisia ja paradoksaalisia.

Jouko Varonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *