Mainospeil

Vaikka mie nii ussei mukulana sinne Kansantalolle rahtauvuinki, nii em mie muista ikinän sitä peilii
sielä nähneen. Peili reunassa mainitut Kosose parturliike, Valave leipomo, Ikose valokuvvaamo, ja varsinnii Työväe ja Pienviljelijäi Ossuusliike olivat miulle tuttuja jo lapsesta pittäin.

Ku mie alon näyttee pieneltä peikon poikaselta, ni isä pist rahan kättee ja käsk männä Kososen Tyynen parturoitavaks. Se ol miusta iha mukava paikka. Ku hiukset ol leikattu, ni Tyyne-tät sivel vielä lopuks tukkaa hyvälle haisevoo hiusvettä. Juoksin kiireellä kottii, jottei se tuoksu vua kerkeis haihtuva pois.
Oti laki piästän ja pyysi issee haistelemmaa. Nuuskittuaa isä aina sano: ”Tuas on pojan piähä enkelinpissii hölövätty.” Sekös minnuu nauratti kovasti. Siitä mie en tuas tykänny, ku alakukesästä usei parturoitii piä ihan kaljuks. Olivat sitä mieltä, jotta hiukset siitä vuan vahvistuu. Nykysi siihe taitas olla enemmänki tarvetta ja muotiiki se taitaa olla. Miu kallomuoto ei taija kuitenkaa olla oikei evuksee kaljuna.
Ei ou muute Värtsilästä lähö jäläkee ykskää partur hölövänny hivuksii enkelinpissii. Kuustoista-kesäsenä mie taisin sivellä Suavee hivuksii, ku ol ohtatukan kanssa ongelmii. Tanssiloissa pit näyttee aikuisemmmalta ku ol.

Mikäli mie oikei muista, ni se ol varmaa Valave leipomo, josta Värtsilässä vappu-uamusi myötii tippaleipii. Kolkytluvullaha vappu ei ollu mitää ilima tippaleipii, ja se vuoks kotoo lähetettii miutki yhtenä vappu-uamuna leipomoo ostoksille. Kottii tullessa mie kuuli soittoo Kansantalon pihalta, ja miu rupes tekemää miel männä sitä kuuntelemmaa. Työväen torvisoittokunta sielä puhaltel vappu-uamuna immeiste iloks. Mie kapusi siihe soittolava reunalle istumaa sen tippaleipäpaketi kanssa. Muutama niistä soittajista ol isä työkavereita, ja miullekkii tuttuja. Sielä ol Hataka Yrjökii, joka usei käv meillä päiväkahvilla. Hiä ol oikei lapsrakas ja mie tykkäsi Yrjöstä kovasti. Soittoo kuunnellessa tul mielee, miltähä Valave tippaleivät mahtas maistuu. Oti paketista yhe, ja nii hyvältä se maistu, jotta rupes het toista miel tekemää. Aurinko paisto, soitto soi ja rasvaset tippaleivät maistu hyvälle. Pojalla ol tos vappune olo.

Ku soittokunta lopetti soittosa, nii miu ol lähettävä kottii niihe loppuje tippaleipie kanssa. Ei tarvinnu kotona poja selitellä tippaleipie miäree, ku näkivät tomusokerista valakoset suupielet ja mermiespuvu ryntäät. Mie sai vua lasillisen simoo, ku toiset söivät niitä loppuja tippaleipiä simasa kanssa.

Sellane se vappu sitte ol.

Ikose valokuvvaamosta tul mielee yks kesä, ku meille tul vieras oikei Helsingistä asti. Yleesä meijjä vieraat ol Kaustajärveltä tai Korpselästä ei sen kauempoo. Tää vieras ol äitpuole Martta-sisko. Miu mielestä helsinkiläiset ol hienompoo väkee ku muut. Ne huastovatki er tavalla ja haisivat aina nii hyvälle. Niillä ol vuatteetki iha erlaiset ku meillä päi. Tää vieras halus muistoks vierailustaa ottoo meistä valokuva ja nii myö mäntii se Martta-täti kanssa
Ikose valokuvvaamoo kuvattavaks. Mukana ol minuu nuoremp Marta veljenpoika Veikko. Se ol muute ainoo kerta ku olin Ikosessa kuvattavana. Muistan tarkallee, missä kohtoo se Ikosen valokuvvaamo sielä Värtsilässä aikonaa ol, nii ussei tul siitä ohi mäntyy.mainospeili-kuva

Työväe ja Pienviljelijäi ossuusliikkeessä isä ol töissä, ja se varasto kato alla ol miunki kot monii vuosii. Kaik ostokset pit tehä aina ”omasta kaupasta”, ei suanunna männä ”vihollise” puotii ostoksille. Sama liikkee konttorissa mieki sitte ensimmäiset ansion hanki.

Pussinpohjan Masa

Share

9 comments for “Mainospeil

  1. Tuula-Riitta Kärkkäinen
    8.7.2016 at 11:33

    ”Ja se metsä oli maailman sinisin
    ja vehrein se nurmikkorinne.
    Ja usein aina unessani vaellan
    ma kauas,kauas sinne……..

    Oi mitä herkkua nämä Pussinpohjan Masan muistelmat! Lisää, lisää..

  2. Päivi K.
    8.7.2016 at 20:09

    Hieno kuvaus Masalta ja siihen koskettava kommentti Tuula-Riitalta. Kiitos! Noissa vanhoissa valokuvissa on aina joku ihmeellinen lumous. Niitä on ilo katsella.

  3. alpoaatos
    8.7.2016 at 20:50

    Tuollaista muisteloa lukee mielellään. Ihan tippaleivän maku tuli suuhun.
    Valokuvausliike Ikosen kuvat ovat niin hienoja. Siinä ei ole räpsitty kuvia tyhjän tähen.

  4. Reino A
    8.7.2016 at 21:39

    Hyvä suakkuna Masa. Terveisii tiältä rajanpinnasta. Reino ja Liisa.

  5. esko tarvainen
    8.7.2016 at 23:27

    Tämän viikon ohjelmassa minulla vaimonini kanssa on museot Helsingissä. Sinetry gohfin perhe museo puistoineen oli meidän museokiorroksen sisällä uusi löydös. Kiasma näyttely oli hieno nykyväivän ja alkuasukkaiden kulttuurin kohtaaminen siinä tilassa olivat vaikuttava näky.

  6. Seppo Pusa
    9.7.2016 at 10:16

    Tuula-Riitta sen sanoi ja olen ihan täsmälleen samaa mieltä.
    Mie. vaikka evakkopenska olinkin, olin niin nuori ettei henkilökohtaisia muistoja Karjalasta (Viipurista) jäänyt tajuntaan. Onpa kuitekin Masa, oikein mukava lukea muistojasi Pussinpohjasta, ja kun ne kerrot niin mukaantempaavalla tavalla.

  7. Lissu
    11.7.2016 at 9:58

    Yritin kommentoida tätä Masan ihastuttavaa juttua heti tuoreeltaan, mutta jostain syystä kommenttini katosi kuin tuhka tuuleen lähetä-painiketta klikattuani. Arvelin jo, että minut on laitettu kommenttikieltoon, mutta ei kuulema ole laitettu.

    Täysin samaa mieltä minäkin Tuula-Riitan kanssa. Kiitos tästä ja monista aikaisemmista tarinoistasi Masa! Uusia tarinoita odotellen…

  8. Irene Peuhkurinen
    11.7.2016 at 13:30

    Mitäpäm edellisiin kommentteihin on lisäämistä. Kuvaus tekee vanhoista asioista ihan tuoreita. Oli mukava löydös, kun pitkästä aikaa avasin netin.

  9. martti törrönen
    11.7.2016 at 17:55

    Kiitoksii kommenteista kaikille! Tul iha hyvä miel. ku sai muisteltuu ja kirjoteltuu Hyvää kesää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *