On jälleen se aika vuodesta, että edullista lähiruokaa saattaa saada hyvinkin läheltä. Lenkkipolun varrelta löytyi muutama herkkutatti sekä kanttarelleja. Minulla on sellainen ahmatin luonne, vai mikä se lienee, että ensimmäiset sienet pitää nauttia heti kun vain mahdollista. Alkoikin olla jo lähiruoka-aika, joten kiiruusti kotiin.
Uutta perunaa löytyi omasta penkistä. Tomaattia kypsyy niin paljon kun vain ehtii syömään. Amppelitomaatin taimi on lähipuutarhalta ostettu, joten kyllä sekin lähiruuaksi hyväksyttänee. Paistoin pannullisen napakoita pikku tatteja sipulin kera. Sitten tuli mieleen tämä Värtsin lukijakunta. Siltä varalta, että joku ei vielä tiedä, että on jo sieni ja marja-aika niin ajattelin muistuttaa. Tässä maistiaisia heillekin.
Leikkasin isompien tattien kannoista noin sentin paksuja lentkoja ja paistoin pihveiksi. Kananmunassa ja korppujauhoissa pyörittely ennen paistamista saa ihmeitä aikaan. Kuvasarjasta voi päätellä minun pöydälle sopivat työvaiheet. Vasemmalta oikealle.
Mausteeksi riittää suola, mutta käytin Lintulan luostarin yrttisuolaa.
Kastikkeeksi sopii mainiosti lähikaupasta ostettu esimerkiksi maustamaton luonnon jogurtti tai kermaviili.
Eikun syömään !
Terveisin Alpoaatos
Herkulliselta valmis annos näyttää, maistuu varmaan myös.
.. ja nuo kirsikkatomaatin kokoiset, juuri masta kaivetut uudet perunat ovat perunoista kaikkein parhaita.
Kuinkahan se kanttarellimuhennos tehdään?
Ostin tänään kanttarelleja Vennäin puolelta,
ei aivan lähiruokaa, mutta samanlaisiltahan nuo
näyttävät.
Ystävälläni oli mukanaan tyhjä mustikkasankko.
Vaan mustikat olivatkin kalliimpia kuin Joensuun torilla
joten sankko oli paluumatkallakin tyhjä.
Värtsissä on ollut usein polemiikkia Venäjän tuomisista.
Kuka meidän mummoistamme seisoisi taivasalla vesisateessa
marja ja sieni myssäköineen…..