Värtsiläpäivät 2016

Värtsiläpäivien päätapahtumaa pidettiin lauantaina 23.7. pilvisessä mutta hyvin lämpimässä säässä. Kävijöitä päivän aikana oli noin 900 henkilöä. Toritapahtuma alkoi perinteisesti Suomenlipun nostolla klo 9.00. Tapahtuman juonnosta vastasi Jorma Summanen.

vartsilapaivat-1

Lipun nostossa Eetu Hyttinen ja Jouko Jääskeläinen

vartsilapaivat-2

Juontajana Jorma Summanen

Varsinaiset juhlan avajaiset alkoi klo. 10.00 MLL:n Värtsilän osaston puheenjohtajan Marita Määttäsen puheella ja kukkien laskemisella Arppen patsaalle.

Marita Määttänen MLL:n Värtsilän osaston puheenjohtaja

Marita Määttänen MLL:n Värtsilän osaston puheenjohtaja

Kuva: Sinikka Kaskinen

Kuva: Sinikka Kaskinen

vartsilapaivat-13

Kukkia laskemassa Vuokko Väänänen ja Martti ”Staffan” Tahvanainen

Värtsiläisten Seura ry laski kukkalaitteen Arppen patsaalle. Kuva: Sinikka Kaskinen

Värtsiläisten Seura ry laski kukkalaitteen Arppen patsaalle. Kuva: Sinikka Kaskinen

 

Martin Staffan lausui oman tekemänsä runon:

vartsilapaivat-18

Martin Staffan

Puhe

 

Ne puhuvat sinulle rauhasta.
Ne puhuvat sinulle terrorismista.
Ne ovat sinulle Jassereita.
Ne ovat sinulle instituutioita.
Ei ne mitään rauhasta ymmärrä.

 

Rauhaa ne muka silti haluaa.
Mitä ne tietää rauhasta, rakkaudesta ja toivosta.
Ne tulee uutisissa.
Ne pääsee lehtiin.
Ne on päivän tai ajan julkkiksia.
Mitä se ketään hödyttää.

 

Ei maailmaa paranneta eturiveistä eikä parrasvaloista.
Ne ovat sinulle vain pelkkiä harhakuvia!

 

 

 

 

 

Ari Mononen ja Vesa Honkanen jatkoi musiikillaan viihdyttämistä.

Img_7037

Vesa Honkanen ja Ari Mononen

Mannerheimin Lastensuojeluliiton 95-vuotisjuhlaa juhlittiin Navetan vintillä Lasten Musiikkiorkesteri Loiskiksen tahtiin. Yleisön huomioon ottavan ja monipuolisen musiikin tahtiin soittimia arvuuttelemaan kerääntyi 76 lasta ja 97 aikuista.

vartsilapaivat-37

Lasten Musiikkiorkesteri Loiskis

vartsilapaivat-36

Marianna Määttänen pääsi laulamaan Loiskiksen kanssa ”Ihhahhaa ihhahhaa hepo hirnahtaa..”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sitten päästiin Vuoden Takojan 2016 julistukseen. Takojaksi valittiin ansaitusti Värtsilän Kesäteatteri, joka on monena kesänä viihdyttänyt meitä hienoilla teatteriesityksillään.

vartsilapaivat-45

Vuoden Takoja 2016 – Kunniakirja

 

vartsilapaivat-110

Takaa vasemmalta Anneli Kunnas, Kalle Lintunen, Tomi Salmi, Eira Varonen. Eturivi vasemmalta Irja Hovi, Anneli Hurskainen, Paavo Hämäläinen,Anna ja Jippu Salmi, Seija Turunen ja Raimo Tiittanen.

Esitykset jatkuivat Rajavariolaitoksen koiraesityksellä, jossa koirien piti tehdä erilaisia tottelevaisuus tehtäviä.

vartsilapaivat-50

Myös tanssiesityksestä päästiin nauttimaan kun Pitkärannasta tullut Iskorka ja Dzoj Aerobic-fitnes ryhmä esitti näyttäviä esityksiä.

vartsilapaivat-62vartsilapaivat-65

Mannerheimin Lastensuojeluliitto järjesti arpajaiset uusien jäsenien kesken, arvonta suoritettiin onnettarena Outi Kosonen.

Arpa voittajat: Tatu Hovi   pyöräilykypärä, Saara Heiskanen  Holiday Club lahjakortti 100€ ja Arja Pekkarinen  Holiday Club lahjakortti 150€

 

vartsilapaivat-90

Arvonta: MLL:sta Marita Määttänen, Mirja Piiroinen ja onnettarena Outi Kosonen

 

vartsilapaivat-92

Arja Pekkarinen ja Marita Määttänen

Kyykkä ottelussa vastakkain ottelivat Värtsilän Kisa ja Tikkalan joukkue joka tasaväkisen ottelun lopulla voitti.

vartsilapaivat-79

Vesa Ranisen taidon näyte Tikkalan joukkueesta.

Ja palkinnoksi voittajille ruisleivät, toiseksi tulleille annettiin sisu-pastilleja.

vartsilapaivat-84

Loppu päivästä oli vielä  Vuoden Takojiksi valittujen Kesäteatteriesitys ”Taistelevat koppelot”, Ehtookellot ja laulutuokio Värtsilän kirkolla ja illan päätti tanssit Navetan Vintillä, tanssittajana Satu Suhonen ja Solar.

 

Värtsilän Pitäjäyhdistys kiittää Kaikkia tapahtumaan osallistuneita!

 

 

vartsilapaivat-7

vartsilapaivat-6

vartsilapaivat-112

vartsilapaivat-113

Img_6919

Nokgat ja thai-ruokaa

 

vartsilapaivat-28

Yuphin ja thai-ruokaa

vartsilapaivat-104

Savu Mestari Eero Matti Lintunen

Kalatukku H.Malinen

Kalatukku H.Malinen

vartsilapaivat-47

Helena Sallinen

 

Img_6938

Kiteen Kotileipomo

Img_6912

Mantsisen Hunaja

Img_6911

Puutöitä Raimo Pylkkönen

Puutöitä Matti Ryhänen

Puutöitä Matti Ryhänen

Img_6969

Rinne: villivihannekset ja sienet

 

vartsilapaivat-93

Ilja Westin taidetta

vartsilapaivat-94

Ilja Westin taidetta

Img_6894

Rajavartiolaitos

vartsilapaivat-85

Tulen sammutusta

vartsilapaivat-87

Pelastuslaitos ja tulen sammutusta

 

Korumyyjä Suvi Kähkönen

Korumyyjä Suvi Kähkönen

Img_6917

Matti Jaatinen ja Jouko Jääskeläinen järjestyksenvalvojina

Img_7086

Lari Vilen liikenteen ohjauksessa

Img_6898

Värtsilän Kisa ja Mirja Kinnunen

 

Kuvat: Jenni Hyttinen Teksti: Maarit Toivanen

Share

12 comments for “Värtsiläpäivät 2016

  1. Ilmari Majoinen
    26.7.2016 at 17:39

    Lueskelin tässä Pitäjäyhdistyksen kirjoitusta Värtsiläpäivistä !
    Jossa oli kuvia ja kirjoitusta ansiokkaasti .Yksi tärkeä asia ehkä
    jäi huomaamatta kukkalaitteen laskusta Värtsiläisten Seura Ry
    on laskenut jo vuosikymmeniä kukkalaiteen Arppen patsaalle.
    Perinteisesti Värtsiläpäivinä niinkuin nytkin tapahtui tulee vain
    mieleen ,onko tämä meidän seuralta enää tulevaisuudessa
    enää tarpeellista jätämmekö sen pois. Vai jatkammeko
    vanhaa perinnettä, mitä mieltä ollaan järjestäjien taholta.

    .

  2. Sakari H
    26.7.2016 at 20:54

    Värtsiläisten Seura ry:n toiminta on kaikin puolin kannatettavaa ja kiitettävää. Toivon, että arvokas toimintanne ja näkymisenne myös Värtsiläpäivillä jatkuu ja saa ansaitsemansa huomion.

    Luulen, että tällä kertaa ns runsauden pula on tehnyt tepposiaan.

  3. Sakari H
    26.7.2016 at 21:00

    Näin niitä unohduksia sattuu. Esitänpä vielä kiitokseni Värtsilän Pitäjäyhdistykselle kaikesta toiminnastaan ja Värtsiläpäivistä sekä Värtsiä unohtamatta hyvästä tiedottamisesta, jonka kautta me paikalle pääsemättömätkin saamme nauttia virtuaalisesti kotiseututunnelmista.

  4. erkki lintunen
    27.7.2016 at 10:45

    Ilmarille – ja muillekin epätietoisille: Värtsiläisten seura ry on OLENNAINEN osa Värtsilää, niin mennyttä kuin nykyistäkin. Värtsilän pitäjä on rajaton, toivottavasti myös ajaton.

  5. Eira Varonen
    27.7.2016 at 21:45

    juttuun lisätty uusia kuvia. Kiitos kuvista Sinikka Kaskiselle.

  6. Alpo Aatos
    29.7.2016 at 23:04

    Pitäjäyhdistys järjesti sellaiset kemut, että Värtsin väki meni ihan hiljaiseksi. Viikko on vierähtänyt enkä minäkään ole vielä toipunut Värtsiläpäivien juhlatunnelmasta.

    Eräs pariskunta ihmetteli, että kuinka täällä voi olla näin paljon ihmisiä vaikka Joensuusta on niin pitkä matka. He ehkä olettivat että kaikki tulevat Joensuusta tai sitten että tällaisia tapahtumia osataan järjestää vain Joensuussa. Oli miten oli, niin mahtavat ”kokoontumisajot” oli taas järjestetty. Mm lapsille suunnattu Loiskis-orkesterin esitys, sekä voimistelunäytös olivat mielestäni niin upeita, että jo pelkästään niitä katsomaan ja kuulemaan olisi kannattanut tulla vaikka Joensuun takaa.

    Lukuisat kerrat joku ”tuttava” pysähtyi tarinoimaan, mutta nimi ei muistunut mieleen.. Vähän hävetti, mutta oli pakko tunnustaa, että en muista nimeäsi. Tällaisten tuttujen ja tutuilta näyttävien kohtaamispaikkana tällainen ”kotiseutujuhla” on mitä paras tilaisuus päivittää siteitä kotiseutuun ja sieltä maailmalle lähteneisiin tovereihin.

    Suuret kiitokset järjestäjille, että järjestitte meille tällaisen hienon viikonlopun.
    Terveiset myös tutuille, vaikka muutamien nimeä pitikin arvuutella
    Terveisin Alpoaatos Rummukainen

  7. Alpoaatos
    29.7.2016 at 23:23

    Ilmari Majoinen esitti kysymyksen, johon kukaan ei ole suoranaisesti ottanut kantaa. Eli pitäisikö Värtsiläpäivillä Värtsiläisten seuran laskea kukkalaite Arppen patsaalle vai ei.

    Mielestäni kukkalaitteen lasku N.L. Arppen patsaalle on juhlava kuten lipun nostokin. Mielestäni sillä ei ole suurta merkitystä kuka sen suorittaa.

  8. Jotain uuttakin
    31.7.2016 at 12:40

    Se paloauto ja koira on jo nähty. Jos kauempaa halutaan kävijöitä pitäisi saada jotain uutta ohjelmaa. Ei oopperajuhlillakaan mennä vanhoilla eväillä eteenpäin.

  9. Elina Raerinne
    31.7.2016 at 15:22

    Heippa! Moni oli ihmetellyt miksei partiolaisia näkynyt tänävuonna värtsiläpäivillä airueina seppeleenlaskun aikana. Meidän lippukunta ei muutenkaan osallistunut värtsiläpäiville, sillä olimme samaanaikaan suomen suurimalla partioleirillä Finnjamboreella Roihulla. Olimme kahdeksan päivää Hämeenlinnassa Evolla 17 000 muun partiolaisen kanssa. Meitä partiolaisia oli ympäri maailmaa.
    Terv. Elina Raerinne, Värtsin Takojista.

  10. erkki lintunen
    31.7.2016 at 16:38

    Hyvä, hyvä, Värtsin Takojat!!!

  11. Kalevi Tikka
    31.7.2016 at 18:51

    Jotakin uutta kysyy jotakin uutta, tee esitys mitä uutta pitää olla.

  12. Sinikka Kaskinen
    31.7.2016 at 19:18

    Ensikertalaisena Värtsiläpäiville osallistujana olin myönteisesti ilahtunut tapahtuman annista. Aiempina vuosina olen vain sukulaisilta kuullut tai Värtsistä lukenut. Nyt siis pääsin itsekin mukaan.
    Tässä haluan lausua suuren kiitoksen Värtsiläpäivien järjestäjille. Toimikuntanne on tehnyt valtaisan työn, kun oli saanut niin monet erilaiset ja eri ”alojen” myyjät ja esittelijät haalittua paikalle. No, ehkä haalittu-sana ei ole ihan oikea, mutta ymmärrätte varmaan tuon sanan laajemmankin merkityken. Tarjolla oli yksityistä yrittäjyyttä sekä yhteisöjä, paikallisia ja kauempaakin, virallista ja enempi virallista, – mutta ei yhtään viratonta. Monipuolista ohjelma- ja tapahtumatarjontaa, ettei tiennyt mihin kaikkeen ehtisi tai jaksaisi. Kun vaan vaikkapa vain kääntyili ympäri, niin jokapuolella oli jotain tarjolla: virallista osuutta, Suomenlipunnosto, kunnianosoitus ja kukkalaitteiden laskut Pohjois-Karjalassa vaikuttaneen teollisuusmies ja kulttuurihenkilö Arppen muistopatsaalle, ”rajakävelyä” (vai mikäs se termi olikaan), koira esityksiä, kirpparia, musiikkia, kuulutuksia, tuoksuja, iloista touhua kaikenikäisille, tuttujen ja tuntemattomien tapaamisia, kuulumisten vaihtoa, – toisinsanoa: karjalaisuutta parhaimmillaan. Ja ei voi unohtaa herkullisia tuoksuja, erilaisia ruokia ja herkkuja joita oli tarjolla, mutta joita ei kuitenkaan kaikkia jaksanut nauttia. Silmät söis, vaan ei….! Kaikki sulassa sovussa. Ja toimikunta oli myös tilannut kauniin sään, ainakin lauantai päiväksi, jolloin siellä alueella kiertelin.

    Kaiken tuon lisäksi itseäni ilahdutti se, ettei minua torjuttu, kun ventovieraana tuppauduin monen kanssa keskustelemaan ja itseäni ”esittelemään” mm. Värtsi-verkkolehden nimitutuille ja muutamalle puhelintutulle. Ne kohtaamiset ja keskustelut teidän kanssa olivat minulle valaisevia ja mieleenpainuvia. – Olenko nyt valaistunut, en varmaankaan, mutta sain kanssanne kokea yhteistä heimolaisuutta ja kotiseuturakkautta. Kiitos teille kaikille.

    Mutta suurin ilahtuminen oli, kun pikaisesti, ohimennen sain tervehtiä/tavata ja nähdä (eka kertaa) livenä Erkki Lintusen. Meillä, – kuten varmaan monilla muillakin, on yhteinen huoli Värtsilän kirkon kohtalosta. Edellisenä Takojana hän on tuonut esiin monia ideoita ja vienyt sitkeästi asioita eteenpäin, mm. yhtenä tärkeimpänä aiheena hän on pitänyt yllä keskustelua Värtsilän kirkon maalauksen ja remontoinnin tarpeesta. Kiitosten kera toivon hänelle edelleen jaksamista, ja samalla toivoisin, että ”Värtsin-väki” lähellä ja kaukana, ottaisi ”koti-kirkon” kunnostamisen – tavalla tai toisella – sydämen asiakseen.

    Värtsiläpäivät 2016 tiedotus, kommentointi ja keskustelu ko. päivien tapahtumista on hajautunut monen eri otsikon alle, mutta lisään tähän samaan vielä muutaman lauseen tuosta perjantain 22.7.2016 Ruskeala – Sortavala retkestä. Minäkin kun parissa kommentissa yritin houkutella porukkaa mukaan, vain siksi, että tuo matka voitaisiin toteuttaa. Liikennöitsijä E.Karhulle kiitos, että lähti meitä retkeläisiä kuskaamaan, vaikka väkeä olikin toivottua vähemmän, sillä monelle olisi ollut pettymys, jos matka olisi peruuntunut viimehetkellä.
    Matka oli mielenkiintoinen!!! Ja mieluisia yllätyksiä täynnä! Kuljettaja Esa (?) selosti matkan aikana mielenkiintoisesti eri paikkojen menneitä tapahtumia ja nimiä ja keitä nykyisin Suomessa asuvia ja vaikuttavia sukuja ja henkilöitä miltäkin paikkakunnalta oli kotoisin. Ja missä kohti, nykyisten pusikoittuneiden kohtien takana oli ollut kenenkin kotipaikka. Bussimatkan aikana jossain kohti sateli, mutta onneksemme sade lakkasi, joten sääkin suosi meitä.
    Sotravala, …voi Sortavala <3 Sinä teit vaikutuksen. Niin suomalainen kaupunki! Niin tutun oloinen, niin kodikas! Tuntui oudon tutulta kuljeskella sen kaduilla ja puistossa, että melkein unohti olevansa ulkomailla.

    Ruskealan pappila. Sydän itkee, mutta mieli kiittää, että meillä on ollut Kalevi Keinosen kaltainen mies ja hänen tukijansa. Hänen ja heidän työnsä ja saavutukset ansaitsevat suuren kunnioituksen. Onneksi tulipalon jälkeen on Herrankukkaron tilat; kirkkosali, ruokailu- ja majoitustilat pystytty uudelleenrakentamaan ja ottamaan käyttöön, vaikkakin kuulemma pienimuotoisempana. Kirkkosali odottaa vielä virallista käyttöön vihkimistä/siunaamista.
    Hämmästyin ja ihmettelin sitä, miten valtavan suuri on alkuperäinen Ruskealan ristikivikirkko ollut. Mykistävää! Entisaikaan kun on kirkot tehty niin, että koko kylän/pitäjän väki on mahtunut sunnuntaisin sanankuuloon yht'aikaa!
    Esa esitteli alakerran tiloja ja näytti seinällä olevan Ruskealan pitäjäkartan, jossa Ruskealan ja Jänisjärven välissä näkyy Vahvajärvi. Hetki oli minulle tunteikas, kun tiedän, että isäni haavoittui Vahvajärvellä v. 1941 Ruskealan taisteluissa.
    Ruokasalin takaseinällä oli useita valokuvia eri kirkoista, myös Tohmajärven Kirkkoniemen kirkko. Valokuva on otettu kiviaidan takaa ja siinä näkyy se Yhdeksän haudan rivi, (yhdeksän sankarivainajan hautarivi), josta myös Värtsissä on ollut kirjoituksia. Ja siinä kolmantena kirkolta päin katsottuna näkyy myös isäni hauta. Arvaatte varmaan, että itku siinä tuli, tunteet ja kaipaus valtasivat mielen.

    Ruskealan marmorilouhos ja sen historia, josta Esa päällisinpuolin kertoi. Siitä ei voi muuta sanoa, kuin että kyllä oli vaikuttava! Se pitää ajan kanssa nähdä ja kokea. Esa kertoi – ja saimme itsekin todeta, kun valtaisat parkkipaikat olivat aivan täynnä autoja,- että ko. paikasta ja koko Karjalan alueesta on yhä enenevässä määrin tullut venäläisille itselleen suosittu lomailu- ja matkailukohde puhtaan luonnon ja mm. marmorilouhoksen tarjoamien aktiviteettien ansiosta.
    Ja nyt kuulemma uutta tietä suunnitellaan. Se on kyllä tarpeen, vaikka taidokkaasti Esa ison bussin sai kapeaa kiemuratietä perille ja poiskin. Uusi tie aivan varmasti parantaa ja laajentaa paikallista toimintaa.

    Matka oli antoisa ja aina vain paremmin ymmärrän sen, miten karjalaiset kaipaavat kotiseuduilleen.

    Tässäpä tulikin se muutama lause ja muutama ylikin, joten eipä muuta kuin: ”Heippa!”
    toivottaa Värtsiläpäivien ensiketalainen Sinikka
    PS. Mutta ihan oikeesti: "Anteeksi, että tuli näin pitkä ja osittain sekava hlö-kohtainen selostus".

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *