Velikulta Veikko Lavi
Lavin lauluja
Huumoria ja vakavampaa
Veikko Lavi, Lämmöllä veistellen, Valitut Palat 2016
Pönötin äitimuorini kanssa Veikko Lavin ( 1912 – 1996) konsertissa Lappeenrannan suuressa konserttisalissa. Siitä on jo aikaa. Lavi oli kuitenkin kovassa vedossa ja yhdessä hanuristinsa kanssa taikoi kuuntelijoiden mieleen vanhoja sävelmiä, joissa painottuivat kuitenkin humoristiset laulut. Välillä pisti Jaakko Teppo parastaan. Äitimuorilla meni suu vähän mutruun Lavia kuunnellessa. Lieneekö syynä ollut sama, mikä lopetti Lavin suosion alkuunsa 50-luvulla. Lavi nimittäin suosi aiheita, jotka eivät kaikkia kansalaisryhmiä viehättäneet. Lienevätkö vanhat muistot ja katkeruus sota-ajoilta tulleet niiden myötä esille. Aplodit olivat raikuvat ja Lavi oli taas hoitanut homman kuten nuoruuden estradeilla.
Kuuntelin nämä 75 levytystä tarkkaan. Huomioin sen, että nuorena miehenä tulivat Lavilla lauluissaan mieleen jopa kansalaissodan muistot.
Sitten siirryttyään -70 – luvulla taas populaarimman huumorin pariin, pääsi Lavi esille uudestaan. Uuden alun airut oli levytys ”Kaljahanat aukes”, joka sattui sopivasti keskioluen vapauttamisen aikoihin ja upposi kansaan kuin ”mäyräkoiran” sisältö.
Lavin lauluissa tulee esille hänen kahtalainen persoonansa. Toista äärilaitaa edustavat lapsuuden laulut, joissa on kuvattu köyhälistön kurjuutta huumorin pilkkeen kautta. Sitten on näitä elämänkatsomuksellisia viisuja, joista ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen” on siteerattu ja pidetty.
Lavi siirtyi 50 – luvun hiljaisessa vaiheessa kanalan hoitajaksi, mutta laulujen sepittämistä hän ei lopettanut. Lavi tuumi, että mitä enemmän hän tutustuu kanoihin, sitä enemmän hän oppii tuntemaan ihmisiä.
Lavin lauluissa on teksti tärkein elementti. Itse hän ei osannut soittaa mitään soitinta, mutta rallatteli sävelmät muistiin. Niissä toistuvat joskus samantapaiset sävelkulut, eivätkä ne ole rakenteeltaan erityisen omaperäisiä. Lavin mielestä laulussa on oltava hyvä tarina, joka huipentuu laulun lopussa. Laulun melodia on vain tarinan melodinen ”kuljetustausta”.
Pidän Lavin tyylistä ja hänen laulujensa elämänkatsomuksellinen anti nousee joskus jopa aforistiselle tasolle. Huumori ja populaari ajattelu olivat se niksi, joka nosti Lavin yleisön suosikiksi myös vanhoilla päivillään.
Jouko Varonen
”Vieläkö muistat sen Limbergin Hilman”
Siinäkin Vepan laulussa on kolmessa minuutissa kerrottu hienosti ja koskettavasti koko ihmisen elämänkaari.
Olen Joukon kanssa samoilla linjoilla tästä kansantaiteilijasta.
Vepan laulut elävät ja ”jokainen ihminen ON laulun arvoinen”
Kiitos Jouko!
Limbergin Hilma. Veikko Lavi vuonna 1978