Mielenpahoituskuopat

Joskus tulee tehtyä ikäviäkin asioita hetken mielijohteesta, harkitsematta, kiukuspäissään, pikaistusksissaan. Usein kehoitetaankin laskemaan vaikka sataan ennenkuin sanoo mitään pahaa tai nukkumaan yön yli ennenkuin tekee vielä pahempaa.. Tätä tarinaa ei ole tehty hetken mielijohteesta eikä pikaistuksissaan. On nukuttu monta yötä ja harkinta-aikaa on kulunut vuosia. Täytyy kyllä myöntää, että samasta syystä toistuneet pikaistukset ovat koetelleet luonnetta. Nimittäin metsiin tahallaan kaivetut kuopat. Mielenpahoituskuopat.

Olen koko ikäni liikkunut luonnossa ja jotain luulen oppineeni. Tiedän, että märät kivet ovat liukkaita ja risuihin kompastuu jos ei nosta jalkojaan. Kuitenkaan näihin risuilla peitettyihin kuoppiin ei vain tahdo tottua, ne kun on vielä ovelasti sijoitettu parhaisiin marjapaikkoihin. Aina niihin vain lankeaa ja ”syömmen sisuspuol silloin tummuu” ja terva ja höyhenet tulee taas mieleen. Suurpetojen kuoppapyynti kiellettiin jo 1800-luvulla, mutta ihmisten kuopilla kiusaaminen vain jatkuu. Ei niistä minulle ole suoranaista vahinkoa tullut, mutta vaaratilanteita kuitenkin. Metsätöissä moottorisahan ja raivaussahan kanssa kuopissa kompurointi on aiheuttanut ”vähältä piti” tilanteita. Suunnistaessa on jokunen voimasanakin kuoppien pohjalta kuulunut.

Näin syksyllä kenties joku muukin marjastaja minun lisäkseni pahoittaa taas mielensä kun kompuroi kuopissa. Yhtenä syksynä kaaduin kahden puolukka ämpärin kanssa, viime vuonna kaatui mustikat ja tänä vuotena oli vaapukoiden vuoro. Voi että harmitti. Kyllä joku syyllinen pitäisi tähän saada.. saisi kunnon palautetta.

Vatutut_maassa

Kenen syy

Kun mokaa jotain, eli tekee tyhmyyksiä, niin heti tulee mieleen ajatus, että kenen muun vika tämä voisi olla kuin itsensä. Kerrotaan, että eräs isäntä oli tuonut hevosella halkokuormaa kotiin ja hoputtanut hevosta ja loivassa myötämäen kaarteessa reki kaatui ja koko kuorma piti tehdä uudelleen. Kiukku kihisi miehestä. Muita ei paikalla ollut ja syytöntä hevostakaan ei voinut syyttää. Eihän tämä suoranaisesti ole vaimon vika, mutta on sille ainakin mainittava tästä.

Kun syyllistä ei löydy ja on nukuttu riittävän monta yötä niin kiukku aikanaan sammuu ja asia unohtuu. Kunnes taas sama toistuu.

Mitkä ihmeen kuopat

Siltä varalta, että joku lukija ei tiedä miksi näitä kuoppia kaivetaan, niin kerron jotain. Rahastahan tässä on kysymys. Kun metsä kaadetaan niin syntynyt aukko pitää metsittää uudelleen mahdollisimman pian, eli siihen istutetaan uudet puun taimet. Silloin kun meikäpojat ja tytöt kävivät kesätöissä metsän istutuksessa niin homma meni suunnilleen niin, että kuokalla tehtiin taimelle laikku, eli poistettiin pintamaata, tehtiin pieni kuoppa ja siihen istutettiin taimi. Niin yksinkertaista ja helppoa se oli. Saatiin palkkaakin. Vuosien kuluttua olen kuullut, että se työ oli raskasta. Silloin siitä ei puhuttu mitään. Työn kuuluikin olla raskasta.

Kuoppia

Varsinaisista mielenpahoituskuopista ei pysty ottamaan kuvaa, koska ne ovat piilossa vatukoissa ja risukoissa. Tässä kuvassa on melko tuoreita kuoppia kuvattuna aikaisin keväällä kun heinikkokaan ei niitä piilottele. Ehkä joku joskus näihinkin pahoittaa mielensä. Kuka tietää.

Kaivinkone korvaa kuokkijan

Sitten laikutus ruvettiin tekemään kaivinkoneella. Sillä oli paljon voimaa ja iso kuokka. Kaivinkone koukkasi kauhallisen maata ja käänsi sen kuopan viereen alaspäin. Taimi istutettiin sitten mättäälle. Luonto lisäsi sitten kymmeniä tai satoja muita puun alkuja samaan paikkaan.

Näin syntynyt kuoppa saattoi olla puoli metriä syvä ja vastaava keko yhtä korkea. Eli marjastajalla oli noin metrin putoamismatka jos hän puolukkamättäältä putosi. Näin mätästetyt metsäaukot ovat alkuvuosinaan erittäin hyviä marjapaikkoja.

Jotain positiivista

Kaikista asioista olisi hyvä löytää jotain positiivista. Kuopat ovat madaltuneet niistä alkuajoista, mutta yhä niitä kaivetaan. Tänä keväänä kuulin uutisista, että on keksitty ihan uusi tapa tehdä näitä istutuslaikkuja; nimittäin otetaan kaivinkoneella lentka maata ja pudotetaan se alaspäin samaan kuoppaan. Oikein hurrasin.

Ruohonjuuritasolta nähtyä

Istuessani siellä mielenpahoituskuopan pohjalla vaapukkasaaliini vierellä, alkoi kiukku pikkuhiljaa laantua ja tervat ja höyhenet mielestä kaikota. Aloin nähdä positiivisia asioita ympärilläni. Sain ihailla luonnon mahtavaa lisääntymiskykyä. Jokainen raivaussahalla vesuroitu roskapuun taimi oli moninkertaistanut jälkikasvunsa. Jokaisesta kannon tyngästä kasvoi kymmenkunta uutta puuta. Pitäisi taas tarttua raivaussahaan ja kaataa uudet risut kuoppien peitoksi. On tämä systeemi sittenkin parempi kuin vesakkojen tuhoaminen myrkyttämällä.

Kun katselin maailmaa taivasta vasten, niin näin, että kaikkein suurimmat vadelmat ovat siellä alhaalla. Taidankin tästä lähtien mennä itse sinne kuopan pohjalle ennenkuin tipun sinne ja kerään parhaat vatut sieltä käsin istualtaan.

vattuja2

Loppu hyvin

Siinä maisemia ihaillessani joutsenpari lähti pesäluodoltaan ja tuli kuuden poikasen kanssa esiintymään minulle. Uivat ylväästi edessäni pikku järvellä. Lienevätkö aistineet jonkun mielensäpahoittajan tarvitsevat piristystä. Siinä he onnistuivatkin hyvin.

joutsenet pesalla

joutsenpoikue

Tarkemmin kun ajattelen niin eihän tämä huonosti mennyt minullakaan. Monen kuopan reunalla keikuin, mutta vain muutamaan lankesin. Monen päivän marjat olen kantanut kotiin, mutta vain yhdet kaatui metsään.

Alpoaatos

Share

6 comments for “Mielenpahoituskuopat

  1. Telle
    23.8.2016 at 8:42

    Mielensä lie pahoittanut Jaakko Teppokin
    laulussaan Hilma ja Onni. Viimeinen säe
    kuuluu:
    Ihan itekseni kuopan katolla
    näin sinua muistelen.
    *
    Näinköhän nykypolvi tietää mikä on
    kuopan katto…..

  2. Maija Varonen
    23.8.2016 at 9:27

    Siinäpä seikkailua kerrakseen hyvine kuvineen.

    Täytyy myöntää, että takavuosina kiroilin niillä kynnetyillä hakkuuaukeilla
    metsässä kävellessäni. Ne kaivaukset kuulemma näkyivät avaruuteen asti.
    Niistä kaikista pahimmista tavoista metsänuudistuksessa on taidettu
    sittemmin luopua.

  3. jore
    23.8.2016 at 10:50

    Alpon tarinan loppuhuipentumana on positiivisen ajattelun merkitys ihmismieleen.Luulen että tässä maassa olisi paljon vähemmän lääkärin tarvetta jos osaisimme suhtautua asioihin positiivisemmin. 🙂

    Tänään on koulurauhan julistuksen päivä.

    Tärkeä ja merkityksellinen asia.Toivottavasti Värtsilän koulussa kiusaamista ei enää esiinny.Joskus on esiintynyt josta mm Jouko on kokemuksiaan kertonut.Eikä Jouko ollut ainut kiusattu kyllä kiusaamista minunkin kouluaikaan Värtsilässä esiintyi.
    Raskaamaksi asian kiusatulle teki puolueelliset opettajat.

  4. alpoaatos
    25.8.2016 at 13:34

    Älä Jore turhaan kehu minua positiivisesta ajattelusta.. Jutun sievistelyksi yritin vain peitellä metsänhoitomenetelmien aiheuttamaa kiukkua. Silloin kun Värtsilässä aloitettiin aukkohakkuut niin vesakoita yritettiin hävittää myrkyttämällä koska miesvoimin tehtynä homma olisi ollut liian työllistävä. Myrkytykset sattuivat yleensä parhaaseen puolukka-aikaan. Ei ollut mukavaa sekään. Istutin 70-luvulla aukkoa, joka oli kynnetty jollain valtavalla caterpillarilla täyteen parin metrin levyisiä ojia. Sanoin työnjohtajallekin mielipiteeni, että aivan hullun hommaa tämmöinen.. Hän oikein piirsi hiekkaan kaavion miten hieno homma tämä on. Hän selitti, että kun auralla (vältillä) ajetaan peltoa ja aura kääntää paltteen nurmikon päälle ja taimi istutetaan siihen päälle niin taimen juurilla on silloin kaksi ravinnekerrosta päällekkäin käytettävissä. Myönsin, että jovain on hieno systeemi, mutta eihän tämä ole pelto. Käännetty maakerros oli puoli metriä paksun risukon päällä. Siihen minun piti istuttaa taimet vaikka niiden juuret jäisivät ilmaan.

    Onneksi menetelmät ovat minunkin mielestä parantuneet, vaikka parhaat mahdolliset ne olivat jo silloin.

  5. Kalevi Tikka
    26.8.2016 at 11:07

    Tätä lukiessani tuli mieleeni jo tuonpuoleiseen siirtyneen metsäteknikon ( kuten ennen sanottiin ) Ollin toteamus. ” Meillä suomessa metsänhoidolliset virheet toistetaan 30 vuoden välein.” Siinä ajassa vaihtuu metsänhoidosta vastaava ylempi johto uusiin miehiin ja jokainen tekee omat virheensä. Seuraava vaihe on varmaan syväauraaminen, ellei jo ole käynnissä.

  6. Pentti Pakarinen
    26.8.2016 at 13:37

    Mitähän se tuo kuusentaimi ajattelee tuossa mättään päällä,
    hapuillessaan kiinteämpää maaperää juurilleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *