1900-luvun alun maisemia

I.K.Inha Padasjoella
Suomalaisen maiseman tulkki
Monilahjakkuus Inha

I.K.Inha toiveiden mailla, toim. Veikko Neuvonen, Tuomo-Juhani Vuorenmaa, Kati Lintonen, Maahenki kustannus 2016

I.K.Inhan maisemia kun katsoo, niin 40-luvun loppupuolella
syntynyt ajattelee, että nuo ovat niitä juttuja, joita oli ennen.
Yleensä metsät ovat muuttuneet hakatuiksi pusikoiksi ja ihmiset kuljeskelevat vähänkin varttuneessa metsässä rahan kiilto silmissä.

Inha oli romantikko ja yhdisti taiteen kultakauden myös valokuvaukseen. Hänen aikalaisiaan olivat Sibelius, Gallen-Kallela, Halonen ja Järnefelt. Samalla tulee mieleen, että Inha oli myös vähäisten luonnon ilmentymien, kuten maantienvarren pusikoiden tallentaja ja ihastelija. Maantienvarren kasvusto, joka nykyisin raivataan nopeasti pois on monimuotoinen ja runsas. Niityt ovat muutenkin vähissä ja sen mukana vähenevät myös hyönteiset ja perhoset.

Inha oli tulisesti rakastunut lukioaikojensa ihastukseen Aini Bonsdorffiin, mutta niin olivat muutkin pojat. Niinpä Inha jäi
kakkoseksi tai ties monnenneksi kosijaksi.

Inhaa on luonnehdittu monin mainesanoin. Hänen lasilevylle
tallentamansa otokset ovat kansallisia aarteita, niin siitä huolimatta, että joskus vaatimattomat rakennukset ja pusikot
tuntuvat tavanomaisilta. Inha oli kuitenkin teknisesti taitava
kuvaaja ja tallensi valot ja varjot tarkasti.

Inhaa pitää siteerata, tottakai:
” Hankin itselleni oivan koneen, Watsonin Acme-kameran. ..
Ennen kuin matkasin Pohjois-Suomeen, valokuvasin jonkin aikaa Padasjoella, Etelä-Hämeessä, ynnä Kyröskoskella ja Nokialla. … Padasjoella sain muutamia torpan kuvia ja tulin siihen päätökseen, että tuollaiset idylliset suomalaiset tallihuoneukset monine detaljeineen pienellä alalla ovat sangen kiitollisia valokuvaukselle.”

Jouko Varonen