Renttukirjailijan novellit
Bukowski ei ollut snobi
Härkätaistelusta kapakkatappeluihin
Charles Bukowski: Kirottujen nautinnot, Sammakko kustannus
Luin Bukowskin ( 1920 – 1994) novellit ja runot yhdeltä istumalta ja pidin niistä. Bukowskin tuotannossa on samantyylistä vimmaa kuin vaikkapa Pentti Saarikoskella Prahan päiväkirjoissa. Näyttää myös siltä, että entinen sekatyöläinen on kohonnut amerikoissa miljonääriksi näillä jutuillaan ja niistä tehdyillä elokuvilla.
Sammakko-kustannus julkaisee Bukowskin suomentamatta jääneitä teoksia ja tekee siinä melkoisen kulttuuriteon.
Pelkurin tunnustus-novellissa Bukowskin alter ego Henry Chinaski viettää takkuilevaa avioelämää ja haaveilee kirjan kirjoittamisesta. Viisisenttinen-novelli kuvastelee Chinaskin yrityksiä selviytyä työelämässä.
Epäkohtelias universumi-novellissa parittaja kostaa hänen tyttöjään mukiloineille ja joutuu itsekin tekemisiin pistoolin kanssa.
Lunnaat-novellissa pari nuorukaista aikoo kiristää rikkaalta mieheltä miljoonia ottamalla tämän pojan vangikseen ja uhkailemalla isäukkoa.
Tähti-novellissa vanha elokuvatähti viettää vanhuuden päiviä epäinhimillissä olosuhteissa ahneen syöjättären hoivissa.
Piilopaikka-juttu keskittyy baarielämän vaaroihin ja ihmissuhteisiin.
Eräs juttu kertoo mieheen kiinnittyvästä naisesta, joka on vähintäänkin hysteerinen ja vaatii mieheltä liikoja.
Itsemurha-jutussa mies hautoo elämänsä lopettamista, mutta kohtaakin elämänsä naisen.
Bukowski kertoo novelleissa omasta elämästään ja kokemuksistaan niin naismaailmassa kuin hevosurheilun parissa. Hän osaa yhdistää tekstiinsä myös novellitehoja, joissa väkivalta usein toimii kliimaksina. Nämä ns.
”vanhan novellin” tyylillä tehdyt jutut lähestyvät väkivallan kauneuden kuvaajan Ernest Hemingwayn tekstejä. Myös dialogi toimii moitteettomasti.
Tietysti Bukowski ei viehätä kaikkia tietynlaisen snobismia kaihtavan renttutyylin edustajana. Yhtä paljon on kuitenkin niitä, joita tämä tyyli kiinnostaa.
Jouko Varonen