Lillikokkellii

Siinä meijjä lähellä Pussinpohja rinteessä ol kolome nuapurii Vasaraiset, Vuojolaiset ja Jumppaset. Vasaraisessa mie taisi käyvvä vähä niinku saloo, ku kotona olivat sitä mieltä, jottei sais olla mikkää ”kyläluuta”, ois vuan paras pyssyy omassa pihassa. Näi aikuisena on tullu mielee, jotta se perimmäine syy taiskii olla sosiaaline erarvosuus. Isä ol innokas työväenaattee mies, joka ei tainnu siihe aikaa vielä kirkosta ja papeista oikei paljo välittee. Vasaraiset tuas olivat hartaita uskovaisii ja kävivät ahkerasti kirkossa. Mie en onneks niitä immeiste välisii erarvosuuksii tajunnu ja paremp nii. Elämä miulle taiski olla sielä Pussinpohjassa helepompoo ku niille aikuisille. Mie tuli iha hyvi juttuu kaikkie nuapurie kanssa.

Vasaraise pihassa ol puutarhakeinu, joho miun tek miel männä kiikkummaa, ku meijjä pihassa ei semmosta ollunna. Siks mie kesäsi kyttäsi ulukona näkysköön Vasaraista missää, jos se vaikka pyytäs kaveriksee siihe keinuu. Vasaraine sen ties ja sillon tällön kysäski miulta: ”Halluisitko sie Martti tulla meijjä keinuu kiikkummaa?” Halusiha mie, ja se o yks niitä lapsuuvve parraimppii muistoja Pussinpohjasta, ku aurinkoisena kesäpäivänä istuttii sinä keinussa vastakkai Vasaraise papa kanssa sirreenie kukkiissa ja tuoksuissa siinä meijjä ympärillä.

sireeni

Ku Vasaraiska näk miut pihalla keinussa, ni hiä pyys minnuu joskus sisällekkii ja tarjos LILLIKOKKELLII.
Ei tän päivä mukulat tiijjä moisesta herkusta mittää. Siitä miulla ei ou muute tietoo, mite Vasaraiska sitä kokkellii mahto tehä. Ruokovuara Tahvanaisessaki myö suatii aina kesälomasi kokkelpiimee syyvvessä. Lillikokkellii mie en suanu koskaa kotona, meillä ku ei ollunna lehmii omasta takoo niinku nuapurissa. Vasaraiska tarjos kokkellii maijjon (lillin) kanssa, ja piälle ripoteltii sokerii ja kanelii ihan ku riispuuroo joulusi. Se ol sitte miusta tos hyvvee. Jo pienestä pittäin mie oli semmone perso imelälle ja vaimon mielestä muka vieläkkii. Kyllähä sitä tietysti tän ikäsenä pitäs jo osata hillitä sitä makeen syöntii. Ei vuan aina onnistu.

Mikä miulle o Vasaraisesta kans jiäny mielee, nii ne kauniit kahvkupit sielä kuapin piällä. Niitä mie siinä syyvvessän ihhailin. Vasaraiska kerto, jotta hiä ol suanunna ne lähtijäislahjaks pietarilaisperreeltä oltuaa sielä nuorena tyttönä piikomassa. Ei semmosii kuppija meijjä kuapista löytyny. Näi jäläkeenpäi on tullunna mielee, olivatkoo ne oikei Kuznetsovi tehtaa valamistammii, siellähä ne muistaaksen tehtii keisarperree astiitki. Se o sitte kumma juttu, ku kaikk kauniit tavarat o miulle jiäny lapsuuvesta mielee, niin ku nyt ne Vasaraise kupitkii.

Kyllä meillä tais kuitennii suhteet nuapuriloihi joten kuten pelata, ku myö suatii saunoo siellä Vasaraise muakuoppasaunassa. Sitä mie en ymmärrä, miks ossuusliike ei ollu rakennuttanu saunoo meille sinne Pussinpohjaa. Siinä Vasaraise saunassa ei ollunna muute minkäälaista pukhuonetta, ja puol`ilikosillaa pit juosta suoraa saunasta kottii. Kyllähä se kesällä iha hyvi käv, mutt talavipakkasella meinas tukka jiätyy.

Se pien ja harmoo Vuojolaise mökki ol ollu vuosii autiona. Jottai yhteiskoululaisii siinää tais välillä assuu, ku mie niihennii luona joskus uteliaisuuttan piipahin. Mökin pihassa ol nii valtava suur pihlaja, jotta ounkoha mie ikinän semmosta pihlajoo muualla nähnykkää. Voiha se olla niinkii, jotta pentuna kaikk näytti mualiman suurimmalta, niin ku se Pussinpohja mäkiki.

Isä ol aina huaveillu omasta mökistä ja osti sitte jatkosova aikana sen Vuojolaise paika rakentaaksee meille sen siihe pihlaja alle. Sillo vielä luultii, jotta sitä eletää Värtsilässä ja Suur-Suomessa ikkuisesti.

Sinne ne kuitennii meijjä harmoo, puollaho mökki ja komee pihlajapuu pit rauha tultuu jättee. Enkä ou muute nuapuriloistakaa kuullu Pussinpohjasta lähö jäläkee paljo mittää. En ou tullu tietämmää, mistä hyö kaikk lienööt uuvve asunpaikkasa löytäneetki. Suurin osa heistä on nyt jo kuollukki, ku miekii sillonen pojankloppi oun jo näi vanaha.

Pussinpohjan Masa

P.s. Isän haave toteutui sitten Tohmajärvellä, kun meille rakennettiin oma mökki Asemalle.
Niin ikävästi kävi kuitenkin, ettei isä ehtinyt asua siinä päivääkään.

9 comments for “Lillikokkellii

  1. Lillikokkeli, eli kokkelimaito on lapsuudesta tuttu ruoka. Varsinkin kesäisin
    sitä syötiin. Silloin ei tiedetty energiajuomista mitään, mutta vaistonvaraisesti
    oli opittu heinäpellolla juomaan myös kokkelipiimää, joka täydensi energiavarastoja
    toisin kuin pelkkä vesi.

    Nyt kuluneena kesänä teimme siskon kanssa koeannokset kokkelia tahoillamme,
    hän Ruotsissa ja minä täällä Liperissä. Hyvää tuli. Pastöroidusta maidosta
    kokkelin valmistus otti vuorokauden.

    Hyvä muistelu Masalta!

  2. Eilen kuljimme saarivaaralaisen tuttavani
    kanssa Vanhän Värtsilän raitilla onnistuneen Ruskeala-
    Pälkjärvi reissun päätteeksi. Siinä post’sillalla, kosken kuohuja
    katsellessamme hän kysyi minulta, että missä se Pussinpohjan
    Masa on asunut? Enhän minä tarkemmin osannut sanoa –
    kuin vain kädelläni viittoilla – että tuossa suunnassa.
    *
    Pari viikkoa sitten kävimme tutkailemassa Tohmajärven
    Tenka-Aema seutua tarkemmin. Minulla oli mukanani
    Matti Toivasen tekemä piirros tuon seudun taloista hänen
    lapsuutensa ajoilta. Piirros löytyy kirjan ”Kirkon katveesta
    koulun kulmalle” takakannesta. Enpä tuolloin arvannut, että
    Pussinpohjan Masakin on asunut samoilla kulmilla.
    Jututinkin erästä miestä sen uudemman asemankoulun
    pihalla (nykyinen omistaja) ja kuulin, että siellä on virinnyt
    vilkasta kyläyhdistystoimintaa.

  3. Kokkelipiimä tuli tutuksi ,kirnupiimäänkin sekotettiin kuoritusta
    maidosta hapatettu kokkeli jano- ja ruokajuomana sitä käytettiin.
    Kokkelimaito sehän oli herkkua lämpimän leivän kanssa.
    Silloin ei ollut erilaisia viinejä ruokajuomina,eipä sen puoleen
    piimä on paras edelleen,kun katsoo ettei häiritse toisia ruokalijoita.
    ”Piimällä itseni pilasin äit”…..

  4. Kuten aikaisemmin olen joskus pagissut, Vasaraisen Lauri toimi Karstulassa opettajana. 1970-80luvulla olin töissä Jyväskylässä Arella, ja firmassa työskenteli projektipäällikköna Eino Jumpponen. Eikan syntyjuuret olivat Karjalassa. Nyt on Eikka maan majoilla. Karstulaan evakkona tulivat myös : Mummon veli Tauno Käihkö, Niiraset, Björnit, Valveet, Karvoset, Mämmi j.n.e. Minä olen s.1950, asiat ovat perimätietoa ei omia kokemuksia.

  5. Olipa taas mukava muistelo Pussinpohjasta. Tuttua ruokaa (tai ruuan korviketta) viili oli, Saattoi olla, että ”viiliä” tuli vahingossakin silloisesta maidosta kun maitoa ei ollut käsitelty mitenkään eikä jääkaappeja ollut. Viisaat äidit tiesivät minkä verran maitoa kuluu ja mikä kirnutaan voiksi. Luulisin, että se ylimääräinen maito laitettiin jo ”tekeytymään” viiliksi kuppeihin . Muistissani on nimi ”viilikuppi”, se oli matala, suunnilleen ”kissankupin ” kokoinen noin 2-3 dl kokoinen. Meillä viilin päälle ripoteltiin talkkunajauhoa tai marjoja ja tietysti sokeria. Viili muistutti koostumukseltaan nykyistä viiliä. Jos viili onnistui hyvin niin kupin pohjalle ei jäänyt nestettä.

    Tämä viili oli myös räklän- ja variksenpoikasten herkkua.

    Muistelen, että tätä viiliä jatkojalostettiin vielä niin, että valmistunut viili leikattiin veitsellä ristiin ja annettiin sen olla kupeissaan lämpinän hellan perällä vielä lisää. En muista kuinka kauan. Viili kovettui kun siitä erottui nestettä. Näitä kovettuneita viilimöykkyjä syötiin sitten maidon kanssa. Meillä sanottiin, että tämä viili oli nyt pirtteytettyä kokkelia. Tätä kokkelia laitettiin sitten piimään. Siitä tuli se kokkelipiimä.

    Muistinkohan oikein.. korjatkaa jos olin väärässä. Käytettiinköhän ennen jotain hapatetta viilin valmistuseen ja pitäisikö käyttää nykyisin

  6. Alpo muistaa oikein viilin ja kokkelin valmistuksen. Viiliä voi syntyä
    ”vahingossa” huoneenlämmössä tai hellanperällä, koska se ei vaadi sen korkeampaa
    lämpötilaa.
    Valmistin nyt kesällä kokkelia siten, että laitoin litraan maitoa n. 2 dl piimää joukkoon
    ja lämmitin sitä hellalla varovasti 50:een asteeseen. Sen jälkeen seos jäi hyytymään
    huoneenlämpöön. Seuraavana päivänä tein veitsellä viillot, jolloin hera paremmin
    erottui. Maitoseosta voi vielä vähän lisää lämmittää. Vuorokausi meni, kunnes kipossa
    oli valmista kokkelia. Käsitelty maito vaatii hyytyäkseen pitemmän ajan. Eikä ole sitä
    hellanperää enää käytössä. Erottuva hera sopii juotavaksi tai leivonnaisiin.

    Ruotsissa asuva sisko valmistaa rahkaa näillä äidin ohjeilla, jolloin maitoseos vaatii
    viilinvalmistusta korkeamman lämpötilan. Olin jo unohtanut tuon pirtteytettyä- sanan.

  7. Kiitos taas, Masa, mukavasta kirjoituksesta!
    Kyllä tuli monenlaista mieleen omastakin lapsuudesta. Sen naapurissa käynnin tarkoitus oli pyytää samanikäistä tyttöä leikkikaveriksi. Eihän hän päässyt, kun piti vahtia kahta pikkuveljeä, toinen taisi olla ihan kapaloiässä. Äiti oli lähtenyt seitsemäksi töihin ja koko huusholli oli alakouluikäisen tytön harteilla. Ainakin pissi siellä tuoksui!
    Viiliä syötiin meillä talkkunoitten kanssa. Hyvää sekin!

  8. Tulipa vielä mieleen seuraava stoori:

    Olin noin viisivuotias ja heikossa kunnossa tuhkarokon
    ja hinkuyskän jälkeen. Lääkäri määräsi että painoni
    olisi saatava nousemaan. Niinpä minut vietiin Kiukaisten
    meijeriin lihotettavaksi. Tätini oli siellä meijerikkönä.

    Hän oli valmistanut tulopäiväkseni suuren kulhollisen kermaista
    viiliä. Lienenkö ollut matkan jäljiltä huonovointinen, kun en
    pystynytkään sitä syömään silloin, enkä minkään sortin viiliä
    sen jälkeenkään. Muistan vieläkin tädin pettyneen ilmeen.

    Dunja-mummon kokkelia sen sijaan söin mielelläni.
    Sitä oli usein saunan jälkeen lauantai illan ruokana.

  9. Kyllä meilläkin kolmikulmaisessa kotimökissä valmistettiin Alpoaatoksen reseptillä viiliä. Viilikupit olivat juuri em. savikuppeja ja viili kypsyi pimeässä ruokakonttuurissa. Nykyisin ostan kaupasta viiliä ja nassuttelen sen Hirvelän talkkunan kera. Nykymaidot pasteroidaan 80C lämpotilassa, en ole kemisti joten en tiedä molekyylirakenteiden muutoksien vaikutuksesta viilinvalmistukseen kotona.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *