Opettajista

Teuvo Vatanen oli jämäkkä johtajaopettaja. Kun hän sitten hankki mopon, niin käski sanoa, että opettaja on ostanut Velax-merkkisen mopon. Vanhemmat vähän ihmettelivät kun kylän ensimmäinen televisiokin, joka oli johtajaopettajalla, oli kuulemma Velax-merkkinen.

Linda Karjalainen ohjusti aseman seudun alakoulua. Kun tytöt tulivat tunnin alussa kielimään Lindalle, että pojat piirtelivät tuhmia kuvia hankeen, tuumi Linda, että tulkaapas tytöt taululle piirtämään niitä, että näen millaisia ne
olivat. Ja tytöt tulivat meidän poikien iloksi.

Elina Luukkainen oli jämäkkä ope. Kerran Lintusen ”Pena” piirsi laulukirjan liepeeseen Elinan haudan, jolla kasvoi
nokkosia. Minua se alkoi tietysti naurattaa ja niinpä kateederilta kuului: – Jouko ulos!

Kerran Teuvo Vatanen palautti ainekirjoituksia ja sanoi: Täällä Paavon vihkossa lukee: – Minä sanoin pojille, vuotakaa pojat tässä ja pojat vuotivat. Toisessa aineessa oli Vatasen mukaan käyty joulukuusella yhdellä uulla.

Jouko Varonen

Share

7 comments for “Opettajista

  1. erkki lintunen
    16.9.2016 at 9:02

    Lisää tällaisia muistoja Värtsilän entisistä opettajista ja myös oppilaista. Tämä on paikallishistoriaa.

    Omista muistoistani nyt tässä – ehkä myöhemmin lisää jos muistuu mieleen.

    Sotien jälkeen meissä koululaisissa viihtyivät täit. Vaikka kotona äiti ja mummo heiluttivatkin tukassa täikampaa, alakoulun opettaja Saara Eronen silloin tällöin tarkasti täitilanteen ja samalla kämmenet ja kynnet. Siitä huolimatta eräänä päivänä pulpettikaverini – jonka nimeä en nyt viitsi mainita – nuokkuessaan väsyneenä pää painuksissa – pudotti pulpetin kannelle ison täin. Sitä en muista, mitä sille tehtiin. En kuitenkaan karkuun juossut.

    Aloitin koulunkäynnin Patsolan koulussa, kun oma kouluni oli armeijan käytössä. Eräänä päivänä oikaisin kotimatkaani mäeltä peltojen kautta. Kiipesin aidan yli, ja silloin housun persauksista repesi sauma auki. Sillalanka ei kestänyt tätä korkeushyppyä. No, äiti tietenkin korjasi vahingon, niin että seuraavana päivänä voin mennä kouluun ujostelematta. Tietysti – varmuuden vuoksi – maantietä pitkin. Ei tarvinnut pelätä opettajan katsetta eikä kavereiden pilkkaa. Eikä ollut myöskään tuuletuksen tarvetta takamuksissa.

    Uudenkylän koululla oli aivan oma hiihtorata. Se lähti koulun pihalta ja kavuttuaan Räykynvaaran yli takaisin pellolle ja koulun pihaan. Muistelen, että olisimme joskus hiihtäneet lenkin ihan välitunnilla. Saatan muistaa väärin – tahallani tai tahattomasti. Ehkä tahallaan, kun olimme hiihtokilpailuissa huonompia kuin Patsolan koulun oppilaat. Muistothan kuvastelevat usein sitä, mitä ei olla oltu, vaan vain toivottu olevamme.

  2. jouko varonen
    16.9.2016 at 12:20

    Vatasella oli luotto-oppilaat, jotka hän laittoi Räykkyyn tekemään latua. Nämä muistivat ladun paikan tarkalleen
    ja samoin oli Niiralan koululla.

  3. Telle
    17.9.2016 at 11:19

    Tänään on Hoilolan entisellä kaupalla SPR:n kirppari
    nälkäpäiväkeräyksen merkeissä. Siellä kahvitellessa
    tapasimme Kaustajärven koulun viimeisen opettajan
    Seija Eskelisen. Monet muistot ovat jäneet hänen mieleensä
    tuolta ajalta. Vaan enpä kerro enempää. Jos hän vaikka
    kertoisi niitä lisää tekeillä olevassa Kaustajärvi kirjassamme.

  4. esko tarvainen
    17.9.2016 at 20:34

    Muistoni on Kenraalinkylän jämäkästä poikien opettajasta Matti Mannisesta. Aamulla jäimme sen aikaisen Kenraalinkylän kaupan pihaan Tuire Turusen kyydistä. Me pojat keräsimme irtorahat kokoon kun tiesimme, että iltapäivällä on puukäsitöitä ja omat eväät piti olla mukana. Matti kävi kerätyillä rahoilla ostamassa pullean pilsneripullon yhdessä juotavaksi eväiden kera. Tuli iltapäivällä puukäsitöissä eväiden nautimisen aika. Olimme Kenraalinkylän pienessä puukäsitöiden pukutilassa, kun otimme eväät esiin ja Matti otti pullean pilsneripullon, kiersi sen aikaisen korkin paukahtaen auki. Opettajamme Matti Manninen tuli kuin tulispää pukutilaamme. Otti Mattia ryntäistä ja nosti naulakon naulojen väliin. Matti oli opettajan vasemmankäden varassa seinällä ja opettajan oikeakäsi oli nyrkissä Matin naamasta noin kolmenkymmenen sentin päässä. Tässä hetkessä opettaja/oppilas olivat ja opettaja sanoi meidän muiden puukäsitöissä läsnäollessa ”turpaan tulee ja justiin”. Opettajamme kaatoi pilsneri pullon viemäriin ja asiasta ei senjälkeen puhuttu.
    Tuli kevät ja kevätjuhla. Rehtinä miehenä opettajamme Matti antoi Matille pilsneripullon hinnan käteisenä käteen.

  5. esko tarvainen
    21.9.2016 at 19:47

    Kaustajärven koulussa Seija Eskelinen ja kansankielellä Venskin Tellervo, sekä puutöitä opetti koulun läheltä rajanpinnassa asunuta Kinnunsen Eetu, jota juopoksi kylällä sanottiin. Mistä lie maineensa juoppona hankkinut, koska ei juovuksissa esintynyt opettajana ollessaan. Opettajan oppi oli hyvä kädentaito ja halu siirtää oppeja jälkipolville. Ei tainnut näillä muillakaan Kaustajärven koulun opin antajilla olla pedakokista koulutusta.
    Seija Eskelisen miehellä oli Volka taksiauto Hoilolan kylässä jossa asuivat.
    Olin Seijan opissa kuten kaikki koulun oppilaat yksiopettajaisessa koulussa. Seija järjesti meille alakoululaisille luokkaretken Kiteelle miehensä taksilla millä sinne päryyteltiin.

  6. Ilmari Majoinen
    23.9.2016 at 16:56

    Pistän tässä omalta osaltani tietoja opettajistani.
    Kun kävin ii-savotassa Kenraalinkylän koulussa.
    Vuodesta 26.08.1949-31.05.1951 oli opettajana
    Tenho Romppanen. Sen jälkeen syyslukukaudesta
    1951-31.05.1952 oli opettajana Toini Sorsa.
    Syyslukukaudesta 1952- 31.05 1957 oli opettajana
    Lahja Mikkonen. Näin kauan tuo ii-savotta kesti omalta
    osaltani. Jatkoluokalla oli Värtsilässä mm: opettajana
    Teuvo Vatanen tuntimäärät olivat syksyllä 100 t
    keväällä taas125 t.
    Opettajista myös muutama sana pahempia raumoja ei
    heistä kenestäkään minulle jäänyt kuitengaan aika on
    kullannut haavat. Jotakin kuitengin jäi mieleen mm:
    Toini Sorsa oli meillä yhden lukukauden noin 20 vuotias
    joka meidänkylän vanhemmissa pojissa loi ihastusta
    omalla persoonallaan .Ei liene kylän historiassa mikään
    opintokerho vetänyt niin hyvin osanottajia poikien puolelta
    kuin mitä Toini sai aikaan. Taisi siellä pieni rakkauden liekki
    loimuta jollakin suunnalla , itse en vielä siihen aikaan
    ymmärtänyt tytöistä yhtikäs mittään. Mutta olihan meillä myös
    tytöillekin silmäruokaa kun alaluokilla oli opettajana nuori
    poikamies vuosi ? 1954-1955. nimen olen autuaallisesti
    unohtanut. Pelasi jääkiekkoa Joensuussa joka oli piirin paras
    seura nimeä en muista , joka tapauksessa viikollakin oli pelejä
    kun muistaa sen aikaset liikenneyhteydet niin oppituntien
    sovittaminen koulussa tuotti omat vaikeutensa.
    Tämän savotan jälkeen olen omaltaosaltani käynyt
    elämän kiertokoulua joka taas on oman pessotan paikka.

  7. Reino Saukkonen
    29.10.2017 at 17:46

    Minullakin on muistoja Kenraalinkylän koulusta ja opettajista. Mummoni Elsa Turunen oli koulussa keittäjä-vahtimestarina ja asuin mummoni kanssa myös koululla viikolla. Koulun kellaria kalkittiin ajan tavan mukaan rottien vuoksi. Kerran Mikkosen Lahja tuli kellarista ja käski minua hakemaan mummoani apuun. Lahja oli onnistunut saamaan kalkkia silmiinsä ja mummo tuli apuun silmien huuhteluun. MIkkosen Lahja oli ärhäkkä opettaja antamaan arestia. Kerran istuttiin Variksen Einon kanssa arestissa, Lahja istui luokkahuoneen ulkopuolella ja me keksimme karata ikkunasta kesken arestin. Tästä ei jostain syystä tullut kuitenkaan normaaliin tapaan seuraamuksena lisää arestia. En tiedä mikä syynä oli, mutta voisiko olla se että Einon isä oli koulun johtokunnan puheenjohtaja tai ehkä se että opettajan maidot haettiin Variksien tilalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *