Pertti Niemisen postuumit
Minä kaipaan sinua aina
Tuntoja elämästä ja rakkaudesta
Pertti Nieminen: Vihreän läpi ei enää näe, runoja, Viisas
elämä 2016
”Peipon ja mustarastaan duettoa
säestää pajulinnun ääni
huilunheleä.
Kuuntelen kevään musiikkia
ja tunnen auringon lämmössä
sinun ihosi
lämmön ja tuoksun. ”
Pertti Niemisen ( 1929-2015) postuumit runot sisältävät kaunista luontorunoa ja läheisyyden sekä rakkauden ylistystä. Runoja voisi nimittää naiiveiksi rakkauslauluiksi ja lintujen sekä lähiluonnon inspiroimiksi japanilaistyylisiksi miniatyyreiksi. Luin runoja lämmöllä ja haikeudella. Suuri runoilija on mennyt ja jättänyt testamentikseen sikermän yksinkertaisella viisaudella kyllästettyjä ajatuksia.
Syksyn värit ikkunasta nähtyinä, auringon kultainen juova, kaksi varista oksalla, orava työhuoneen ikkunan edessä, peipon ja mustarastaan duetto, urhea jänis jäi talveksi, kevään värit sammuvat, kipu, rakkaan ihmisen läheisyys, kaipuu, ennennäkemättömän vehmas kesä.
Nieminen tunnetaan runoilijana ja kiinalaisen kirjallisuuden suomentajana. Hän teki uran myös kansakoulunopettajana. Hän ehti tehdä myös omia runokokoelmia. Oma runous jäi kuitenkin käännöstyön varjoon. Niemisen poika Kai Nieminen tunnetaan myös kirjailijana ja kääntäjänä. Nieminen kirjoitti joskus runokokoelmia lapsenlapsistaan ja tässäkin kokoelmassa hän palaa noihin teemoihin. Vanheneva runoilija ymmärtää elämän ja näkemisen rajallisuuden. Hänen runonsa herättävät haikeutta, mutta eivät alakuloa. Luonto ja rakas ihminen ovat lähellä ja ilahduttavat kipujenkin läpi.
”Kevään värit
sammuvat.
Vihreän läpi ei enää näe.
Se peittää kaiken.
On kesä, yksivärinen.”
Jouko Varonen