Kunnan edustajat kyläilivät

 

xx

Kunnan virkamiesjohdon odottelua.

 

Tohmajärven kunnan virkamiesjohto kävi kyläilemäsä Värtsilässä. Pitäjäyhdistys oli kutsunut tähän tilaisuuteen kylätalolle Värtsilän väkeä kuulemaan mitä virkamiesjohdolla oli kerrottavaa ja keskustelemaan Värtsilän asioista. Edellisestä vastaavanlaisesta tilaisuudesta olikin kulunut jo yhdeksän vuotta. Kyläilyhetkestä kiinnostuneita kokoontui kylätalolle vähän yli kaksikymmentä henkeä.

 Pitäjäyhdistyksen puheenjohtaja Matti Jaatinen avasi tilaisuuden toivotellen lyhyellä  pitäjäyhdistyksen esittelypuheenvuorolla kyläilijät ja paikalliset läsnäolijat tervetulleeksi

Matti Jaatinen toimi itseoikeutettuna puheenvuorojen jakajana.

Matti Jaatinen toimi itseoikeutettuna puheenvuorojen jakajana.

Ennen varsinaisiin asiapuheisiin ryhtymistä  kuunneltiin Kuisma Lipposen harmonikkaa ja ”Väärä vitonen”.

Puheenvuoroja Matti Jaatinen jakoi siten , että ensin kunnan virkamiesjohdon edustajat, kunnanjohtaja Olli Riikonen, kehittämispäällikkö Liisa Laasonen ja sivistysjohtaja Matias Valoaho kertoivat kukin oman toimialansa ajankohtaisista asioista. Puheenvuoroissa olivat esillä Niiralan rakennus- ja kehittämishankkeet. Hyvänä uutisena kunnanjohtaja kertoi, että Niiralan raja-aseman ympärivuorokautisen aukiolon jatkuminen antaa mahdollisuuden alueen kehittämiselle.  Liisa Laasonen puhui kunnan ja pitäjäyhdistyksen yhteistyöstä ja Matias Valoaho sivistystoimeen kuuluvista koulu- ja liikunta-asioista. Kunnan virkamiesjohto kiiteli värtsiläisten ja erityisesti pitäjäyhdistyksen aktiivisuutta.

xx

Kunnajohtaja Olli Riikonen ja kehittämispäällikkö Liisa Laasonen.

img_3821

Sivistysjohtaja, rehtori Matias Valoaho.

Niiralan kehittämistoimet olivat aiheena myös projektijohtaja Birgitta Väisäsen puheenvuorossa kun hän kertoi KETI.n tavoitteista työpaikkojen luomiseksi ja siihen liittyvistä hankkeista.

xx

KETI:n projektijohtaja Birgitta Väisänen.

Maaseudun Sivistysliiton kyläkehittäja Jenni Väisänen puhui maaseudun kylien ekologiasta, kierrätyksestä, energiatehokkuudesta ja tavoitteista kohti vähähiilisiä kyliä. MSL:n tarjoaa myös koulutusta digimaailmaan siirtymiseen.

Eeva Kröger puhui kylien pelastusryhmien perustamisesta ja tarjolla olevasta turvallisuuskoulutuksesta.

xx

MSL.n edustajat Jenni Vartiainen ja Eeva Kröger kuuntelevat mitä kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajalla Erkki Lintusella on kerrottavanaan.

Paikallisten yhdistysten puhenjohtajat kertoivat kukin vuorollaan omien yhdistystensä ajankohtaisista asioista ja tavoitteista.

Kotiseutuyhdistyksen pj. Erkki Lintusen huolena oli myllymuseon kunnostuksen jatkotoimet niin rakennuksen kuin esineistönkin osalta sekä Arppenpihan tuparakennuksen kuntoon saaminen. Erkki Lintunen toi voimakkaasti esille Värtsilä nimen käytön, ei kylän nimenä vaan pitäjän nimenä.

xx

Jussi Raerinne edusti puheenjohtajan ominaisuudessa kahta yhdistystä, reserviläisyhdistystä ja Värtsilän Riistamiehiä.

 

 

 

 

Erkki Lintunen ja Jussi Raerinne pitivät merkittävänä haittana  rajavyöhykeluvan saannin tiukentunutta tulkintaa. Heidän puheenvuoroistaan virisikin monta kommenttia tähän samaan asiaan.

 

 

 

Marko Turunen ja Mirja Kinnunen toivat esille Värtsilän Kisan toiveet valaistuksen saamiseksi urheilukentän ja pulkkamäen alueelle.

xx

Pitäjäyhdistyksen aktiiveja kuuntelemassa tilaisuuden puheenvuoroja. Oikealla Värtsilän Kisan  puuhanainen Mirja Kinnunen.

Kalle Lintunen kertoi Suomi-Venäjä-seuran paikallisen toiminna hiipuneen kun Venäjän puolisessa Värtsilässä sikäläinen puheenjohtaja on luopunut tehtävästään.

Soile Luukkainen kertoi partiolippukunnan toiminnasta ja huolen aikuisohjaajien vähyydestä.

Pienelle tauolle lähdettäessä Kuisma Lipponen soitteli Säkkijärven polkkaa.

Pienelle tauolle lähdettäessä Kuisma Lipponen soitteli Säkkijärven polkkaa.

Tauon jälkeen käyty keskustelu liikkui alustuspuheenvuoroissa käsitellyissä aiheissa ja uusina asioina tuli esille mm. nettiyhteydet, jätteiden kuljetus, viitoitettujen vaelluspolkujen heikko kunto , Värtsilän koulun huono pihavalaistus, Myllyrannan autonlämmityspistokkeiden pienet sulakkeet ja pihamaan hiekkalaatikon puutekin mainittiin.

Mitään suuria päätöksiä tahi lupauksia tässä tilaisuudessa ei kuultu, mutta myötämielistä suhtautumista puutteiden korjaamiseen oli. Nähtäväksi jää mihin rahat riittävät.  Yhdistysten hankkeiden  yhteisenä vaikeutena on rahoituksen saaminen suunnitelmien toteuttamiseen.  Hankkeisiin haetaankin rahoitusta myös muualta kuin kunnan kassasta.

Kyläilyä lopeteltaessa kunnanjohtaja kehotti ottamaan rohkeasti yhteyttä myös kunnan virkamiesjohtoon yhteisten asioiden hoidossa.

Ennen kotiinlähtöä pitäjäyhdistyksen puheenjohtaja kiitti kaikkia paikalla olleita ja keskusteluun osallistuneita ja kotiin lähdettiin positiivisin mielin Kuisma Lipposen  muistuttaessa sävelin millaista oli ”Kultainen nuoruus”.

Teksti ja kuvat
Seppo Pusa

3 comments for “Kunnan edustajat kyläilivät

  1. Kiitos Sepolle artikkelista. Tilaisuudesta jäi minulle varsin hyvä maku; jokainen sai puhua suurinpiirtein riittävästi ja mikä tärkeintä, puheenvuoroja myös kuunneltiin ja muistiinpanoja niiden pohjalta näytti muotoutuvan erityisesti Liisa Laasosen toimesta.

    Niin kuin Sepon laatimasta jutusta käy selville, puhuin itse mm. rajavyöhykeluvista; kuinka kunta pystyy sinällään siihen asiaan vaikuttamaan on sitten ihan ”luojassaan”.
    Mainittu rv-lupakeskustelu ei varsinaisesti kuulu edes tämän otsikon alle, siitä on peistä väännetty Värtsissäkin vuosien varrella aivan omina juttuinaan sekä myös viikon puheenaiheissa. Muutaman sanan tahdon kuitenkin vielä tässä yhteydessä sanoa.

    Toin esille sen, että kiristyneessä vyöhykelupien myöntämiskäytännössä on vedottu Suomen perustuslain määritelmiin kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelemisesta. Tämän viestin on selkeästi tuonut keskusteluissa esiin mm. entinen P-KR:n komentaja eversti Olli Lampinen ja tämän tulkinnan olemme saaneet lukea myös painetusta mediasta; mm. sanomalehti Karjalainen on tehnyt aiheesta tänä syksynä koko sivun artikkelin.
    Kyseessä on tästä päätellen siis poliittinen päätös, jonka takana on ennen muuta sisäministeriö.

    Tiistaisessa keskusteluillassa Värtsilän kyläpäällikkö Matti Jaatinen – entisiä rajamiehiä hänkin – kertoi omana näkemyksenään että asia ei olekaan (välttämättä) näin, vaan sopan keittäjä olisikin itse RVL!?

    Edelleen tahdon siteerata eilen ilmestyneen Rajamme Vartijat – lehden n:o 3/16 pääkirjoitusta. Tässäpä suora lainaus siitä:
    ”Harventuneesta toimipaikkaverkostosta huolimatta rajavartiostot ovat säilyttäneet roolinsa harvaan asuttujen alueiden asukkaiden ja matkailijoiden tukena ja turvana muiden viranomaisten keskittäessä toimintaansa kunta- ja muihin keskuksiin. Rajaseudun asukkaiden valppaus ja aktiivisuus ovat puolestaan korvaamattoman arvokkaita rajavartiostoille.”

    Kuka tässä nyt oikein puhuu p… ja miksi? Se on joka tapauksessa faktaa, että yllä olevassa kirjoituksessakin mainittujen rajaseudun asukkaiden liikkumisoikeutta rajavyöhykkeellä on erityisesti parin viime vuoden aikana merkittävästi rajoitettu joka on luonnollisesti herättänyt ”pahaa verta”. Värtsilästäkin näitä esimerkkejä löytyy vaikka kuinka monta. Lupapäätöksen sisältöön näyttää vielä yllättäen vaikuttavan myös se, kuka sen esikunnassa käsittelee. Yhdenvertaisuuttako???

  2. Yhdenvertaisuuden periaate on kaukaa haettu perustelu, ihan Helsingistä saakka. Värtsilän asukkaat ja Helsingin asukkaat eivät ole yhdenvertaisia monella tavalla. Silti me täällä rajan pinnassa saamme olla ja elää ja vaatia, että meillä on erilaisia tarpeita kuin rajasta kauempana elävillä. Mielellämme olisimme – niinkuin ennen vanhaan – rajavartioston kumppaneita. Rajavyöhykkeen läheisyydessä asuvia ei tarvitse vartioida. Meille turvallinen raja on yhtä tärkeä kuin palkallisille vartijoille. Vai?

    Jos me nyt tyydymme uuteen käytäntöön, emme siitä syystä olekaan kyvykkäitä osaltamme huolehtimaan rajan läheisyydestä sivileinä. Olemme nynnyjä. Seisomme tumput suorina alistuen ihan järjettömään meininkiin???

    Minulla on lupa Kaustajärven rajavyöhykkeelle ja Venäjän Värtsilän keskustaan. Kun liikun rajavyöhykkeellä, ilmoitan aina siitä rajavartiostoon. Eräällä toisella ukolla ei ole kuuleman mukaan ”mitään tekemistä” poikansa rajavyöhykkeellä olevalla pellolla. Ei ole tekemistä!!! Sillä lailla pöydän takaa!!!

  3. Kun olin lapsi isäni tuttavat tulivat meille käymään eikä heiltä rajalupia kysytty vaikka vyöhykkeellä asuttiin. Kun vyöhykettä siirettiin kotitalollani oli maitotinka rajavartioston kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *