Ikoni-Ville
Selkeä dekkari
Marja-Sisko Aallon uusin dekkari
Marja-Sisko Aalto (s. 1954) tunnetaan kotiseudullaan Imatran puolessa kirkonmiehenä, joka halusi olla nainen ja toteutti myös unelmansa. Moni pahoitti asiasta mielensä, mutta Aalto sai uuden viran ja alkoi kirjoittaa myös dekkareita. Entinen vaimo pysyi naiseksi muuttuneen miehensä rinnalla. Tämä uusi Ikoni-dekkari on kertomus oudosta Ikoni-Villestä ja häntä jahtaavista poliiseista, joista vanhempi konstaapeli Annette Savolainen alkaa jo muodostua tavaramerkiksi Aallon rikoskirjoille.
Ikoni-Villen rikoksiin liittyy tiettyjä piirteitä, joita voi pitää rikollisen ”tavaramerkkeinä”. Niinpä rikospaikalla on tutkittu ikoneita, ei kuitenkaan varastettu. Lisäksi paikalle on jätetty ”kuitti”, vanhan ja arvokkaan Raamatun irti reväisty alkulehti.
Annette Savolainen on poliisi, joka muistuttaa perheidyllinsä kautta vaikkapa Maria Kalliota. Nyt hänellä on loma-aikeita ja loma suuntautuu Ilomantsiin päin. Ilomantsissa tutustutaan ortodoksiseen kulttuuriin ja loman keskeyttää taas Ikoni-Villen isku, ja kuinkas muuten, reväistyn raamatunlehden säestyksellä. Aalto kuljettelee kirjassaan myös teemaa niiltä ajoilta, jolloin ”ruotsit” eli luterilaiset kiduttivat ortodokseja, varastivat ja tappoivat sekä halusivat hävittää ortodoksisuuden seudulta.
Aallon tyyli on selkeää kerrontaa, josta puuttuvat reijomäki-efektit. Hän osoittaa myös kirkollisen tietämyksensä ja antaa sen näkyä dekkarin rakenteissa. Luin kirjan juuri sen selkeyden innoittamana. Ikoni-Villen touhut muuttuvat vaarallisiksi, sillä väkivalta ja murhat tulevat mukaan kuvioihin. Onko kysymyksessä joku mieleltään vinksahtanut henkilö? Ainakin hän on aika viekas ja selviytyy rikospaikoilta vähin äänin.
Aalto eroaa mattiyrjänäjoensuulaisesta käsittelytavasta siten että hän ei puutu paljonkaan rikollisten sosiaalisiin ongelmiin. Hän on vanhan ”kunnon” dekkarin linjoilla, jossa rikollinen pitää saada kiinni kärsimään rangaistusta vaikka omaisi miten vaikeat taustat. Myöskään poliisien arkitodellisuuteen ei tehdä kovinkaan syviä luotauksia.
Jouko Varonen
