Tontilta kaadettiin iso koivu, jonka latva alkoi jo harsuuntua. Kylläpä olikin valtava puu! Sen kyljessä oli musta möykky. Pakurikääpä! Se otettiin heti talteen. Siitä oli kuultu, että se on oikein superfoodia.
Kotona heti netin ääreen tutkimaan, mitä sienestä sanotaan. Siellä pakuriuskovaiset ylistivät sen parantavia vaikutuksia monenlaisiin vaivoihin syövästä ihosairauksiin. Vitamiineja ja kivennäisaineita siinä tuntui olevan kosolti, fenolit ja sterolit mainitaan ja lisäksi se on voimakas antioksidantti. Tieteellistä näyttöä ei ole.
Sitten tutkimaan, miten sitä tulee käsitellä! Ilman tutkimustakin laitoin sen vesihanan alle ja harjasin siitä jäkälät ja hämähäkit viemäriin. Veitsellä ja vähän vasaraakin käyttäen paloittelin käävän pienemmiksi murusiksi. Kuivatteli murusia voipaperin päällä saunan lauteilla muutaman vuorokauden.
Sitten alkoikin hankalin työvaihe. Muruset piti saada jauheeksi. Otin puhtaan pyyhkeen ja kääräisin murut siihen. Sitten vasaralla isku toisensa perään. Leikkuulauta itki ja voihki iskujen alla. Tulosta ei juurikaan syntynyt. Oli murut ovelia väistämään iskuja! Ja kovaa porukkaa tuntuivat olevan! Pyyhkeeseen ilmestyi reikiä. Rei`istä käävänkokkareet lenteli pitkin kyökin lattiaa. Minulta loppuisi pyyhkeet ennen kuin kääpä olisi jauheena. Eiköhän nykyaikana olisi konevoimaa, jolla pakurin saisi hienonnettua? Muistui mieleen kauan käyttämättömänä ollut sipulin hienontaja. Kaivoin koneen ylimmän hyllyn takaosasta esiin. Kokkareet koneeseen ja käyntiin. Hyvinhän se kävi. Mutta hetken päästä sienestä irronnut ohut tomu tunkeuti koneesta ulos ja alkoi tukkia nenää. Onneksi meillä oli hengityssuojaimia. Hetken konetta käytettyäni rupesin tutkimaan tulosta. Kokkareet olivat vain hioutuneet pyöreiksi pallukoiksi ja loput leijui tietysti keittiön ilmatilassa.
Mutta joku netissä oli maininnut lihamyllyn. Hirvenmetsästyksen loputtua meidän perheessä tämäkin kone oli lojunut joutavana ylähyllyn kätkössä. Niin pääsi kone taas töihin. Kokeeksi laitoin ensin pienen määrän myllyyn. Sillä valmistuikin oikein tasalaatuista ja kaunista jauhetta, eikä pölissyt yhtään. Tämähän onkin oikea laite tähän työhön! Mylly täyteen pakuria ja kone käyntiin. Hetken päästä kuului kauhea kitinä ja kirskuna. Äkkiä pistoke pois seinästä! Ei kai mylly vain särkynyt? Sitten aloin purkaa konetta nähdäkseni, mikä sille tuli. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Kaikki osat olivat kiinni juuttuneina toisiinsa, ilmeisesti se ohut pöly oli tehnyt tehtävänsä.” Voimaa täytyy olla”, sanoisi isäntä nyt. Irtosihan ensimmäinen osa lopulta. Puukolla kaivoin reiällisen osan irti, mutta sitten varsinainen terä ei ollut irrota millään. Talttaa ja puukonterää apuna käyttäen kaivoin pakuria pois terän väleistä ja takaa. Lopulta tämä osa kilahti pöydälle. Sen jälkeen kaikki olikin helpompaa, mutta kyllä se sieni oli tunkenut itsensä jokaiseen koloon, mitä koneessa oli! Pesin myllyn ja luovuin sen käytöstä.
Onhan minulla huhmare. Sillä on sitkeä sieni luopunut oikeasta muodostaan pikkuhiljaa. Voimia sekin vaatii, mutta mikäs kiire tässä. Elämää on kohta eletty vuosikymmeniä vuotta ilman pakuria, eiköhän sitä voine elää vielä muutamia päiviä tai viikkojakin eteenpäin. Ei kai se pakurikaan ikuista elämää tuo. Kun niin suuren työn tein, aion 
juoda tämän sienen pikku hiljaa pari kupillista päivässä.
Resepti: Ruokalusikallinen jauhetta litraan vettä. Keitetään vähintään 15 min.
P.S. Jostakin luin, että pakuri pitäisi uuttaa alkoholilla tietyin menetelmin, että siitä saadaan vaikuttavat aineet käyttöön. Jokin firma tekeekin bisnestä tällä tavoin. Aion kuitenkin kokeilla teetä. Eihän siihen ainakaan kuole, jos ei hyötyjäkään tule.
Tiedän helpon konstin pakurin jauhamiselsi. Toimittaa vain Irenelle.
Tässä on samaa meininkiä kuin M A Nummisella
laulussa: Kuinka saisin rikki kookospähkinän?
Tässä näyte toisesta säkeistöstä:
”Kuinka saisin rikki kookospähkinän?
Ei moukari, ei taltta auta lain.
Katso seiniä, on niissä reikiä,
mut kookospähkinä on aiva ehjä vain”.
Sanat löytyvät netistä, siinä on lopuksi ikkunalasitkin
säpäleinä. Onneksi Irenen pakuri ei aiheuttanut
kalustevaurioita.
Kuunnellaan vaihteeksi versiota Kipparikvartetti – Kuinka saisin rikki kookospähkinän (1951)
https://www.youtube.com/watch?v=XZ4iOmt3xdU
Enpä ole ikinä kuullutkaan moisesta pakurista. Mahtaako sen
terveellisyys olla vanhan kansan uskomuksia. Kerrohan Irene
sitten kun olet syönyt pakurisi, miltä elämä maistuu.
Olen kuullut paljonkin pakurikäävän terveellisyydestä. Siitä en ole ennen kuullut miten työlästä sitä on valmistaa kotikonstein. Olipa hyvä kun Irene paneutui asiaan ja selvitteli näitä käytännön vaikeuksia. Eikös se huhmare, millä ukkivainaa hakkasi kessutupakkia, sopisi tähän alkuvaiheen hakkerointiin, olisikohan se vielä tallella navetan vintillä?
Pakurin pienimis huhmareen kuvaa ei vielä löytynyt, mutta tupakkahuhmareesta olisi kuvia.
https://www.google.fi/search?q=tupakka+huhmare&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwjDybGL1c3QAhUJEiwKHUy2CVEQ_AUICCgB&biw=966&bih=623#tbm=isch&q=tupakkahuhmare&imgrc=eY9UrlVelT_sQM%3A
Ei tämä pakurikääpä mikään uusi keksintö ole. Vanha kansa on käyttänyt sitä jo ammoin lääkitsemiseen. Pälkjärvellä pakurikäävästä on käytetty nimitystä pakkula ja siitä valmistetusta lääkkeestä pakkulavesi.
Kirjoitin hiljattain Juho A. Leskisen SKS:n tallennettuun aineistoon pohjautuen jutun siitä miten ja mitä kasveja käytettiin kansanlääkinnässä. Kopioin tähän pakurikääpään liittyvän osuuden:
”Heikki Riikosen (s. 1890) kertoman mukaan Puikkolassa asui Härkösen mummo, joka teki lääkettä koivun ”pakkulasta”. Pakkula kasvoi koivussa lahon paikan yläpuolella. Väriltään se oli sinertävän musta ja kasvoi halkeaman yläosassa. Härkösen mummo etsi metsästä tällaisia pakkuloita ja kuivasi ne. Kuivuttuaan pakkulat olivat niin mureita, että ne voitiin sormin kämmenen päällä musertaa hienoksi. Hienonnettuna pakkula oli kuin kahvinporoa. Tästä pakkulanporosta mummo sitten valmisti mökissään lääkettä. Valmistustapa oli salainen, mummo ei paljastanut sitä kenellekään. Ainoastaan se tiedettiin, että lääke valmistettiin keittämällä. Pakkulavesi oli tummaa ja sitä säilytettiin lasipulloissa.
Pakkulavesi oli ulkonaisesti käytettävä yleislääke kaikenlaisiin kolotuksiin ja särkyihin. Se oli hyvä lääke myös lihasten venähdyskipuihin.
Kerran eräälle isännälle tuli kova kipu jalkaan ja jalka vääntyi koukkuun. Kun mikään kotoinen lääke ei auttanut, isäntä käski hakea Härkösen mummon pakkulavesilääkkeineen apuun. Mummo tuli ja voiteli lääkkeellään isännän jalan. Ja ihme tapahtui, hetken päästä lakkasi pakotus ja jalka oikeni suoraksi. Mummo arveli jalassa olleen ankaran suonenvedon. Härkösen mummon kuoltua 1918 kukaan ei osannut valmistaa pakkulavesilääkettä. Näin mahti meni maan rakoon, toteaa Leskinen.”
”Puhdistamo 250g Pakurikahvi, 0.25 kg, Puhdistamo, hinta;9,85.”
Kannattaa katsoa kaupan ylähyllylle koska sieltä sitä saa ellei löydä pihakoivuista.
Tässäpä viime kesän muistelmia pakurin jauhamisesta.Naapuri oli kuivatellut Pakurit ja toi sitten meille jauhettaviks,oli nääs sähkövehkeet.Tehosekoittimeen laitettiin ja eikun kone käyntiin,kohta olikin koko mökki pakurin jauhossa,matot pois ja siivoamaan,ei kestänyt muovinen kannu pakuria.Mutta onhan meillä sähköinen lihamylly ja eikun varastoon jauhamaan,ettei vaan tule samanlaista siivoa enää mökkiin.laitettiin pakurit myllyyn ja eikun katkesi se ruuvi joka pitäis jauhaa,niin meni sekin.Kuulimme naapurilta,että Tohmajärven kirpparilla on vanhan ajan lihamyllyjä myötävänä,no eikun ostamaan ja niin tyytyväisenä myllyt kainalossa kotiin.Tälläpä meni pakurit hienoksi ja ovat purkissa jauheena.
Onkohan kukaan huomannut mitään eroa koivun pahkan ja pakurin käsittelyssä?
Miten olis mortteli,sillä emännät pienensi pippurit ja kahvinpavutkin,
jos taloudessa ei ollut kahvimyllyä.
Sakarille: Samalla lihamyllyllä menee pahkat ja pakurit, morttelilla kuivat ja verttelillä vetiset pahkat:-)
Anteeksi, pääsi nauru.
Niin pitikii.
Kaveri kertoi puolisonsa pakurikokeiluista ja sanoi muutaman vuoden kokeilun jälkeen, että vaimo muistutti
vanhaa kääpää:-)
Pakurikääpää ja kuinka sen kanssa toimitaan, Koivun tulee olla elävä puu josta pakuri otetaan. Roskat pinnalta pois ja puukolla vuollaan ohuita lastuja pakurista. Kaikki käävän osat siis musta ja kahvinporon ruskea ovat käyttökelpoisia. Kuivaa vuollut lastut kuiviksi. Nyt tarvittaisiin vanhan ajan käsin veivattavaa lihamyllyä. Sillä saa kuivan pakurilastun jauhettua sopivaan karkeuteen. Reikäpuolipäähän viritetään litran parin kokoinen pakastepussi, joka kiinnitetään kuminauhalla. Sitten vaan jauhetaan pakuri jauheeksi. Toisaalta jos sen pilkkoo parin sokeripalan kokoiseksi niin niistä paloista keittelee teetä kolme kertaa samasta kokkareesta. Keitto sopiva pakuritee vahvuus tulee kun laittaa kaksi teelusikallista jauhetta litraan vettä. Keitä viisi minuuttia ja jäähdytä sekä nauti. Kokkareesta voi keittää haluamallaan vesimäärällä. Pakuripala kuivataan keitosten välillä.
Minä käytän pakuriteetä siten, että vettä kiehuvaksi ja kaksi teelusikallista pakurijauhetta termospulloon ja kiehuva vesi päälle. Tunnin päästä voi aloitta juoda. Juon sitä kupillisen aamulla ja illalla niin kauan kuin sitä termoksessa riittää ja uusi annos hautumaan. Uskoo ken uskoo sen lääkinnällisiin vaikutuksiin, olen huomannut, ettei se ainakaan vanhanmiehen pissanlähtövaivoja pahenna, päinvastoin helpommin se vesienlasku sujuu, joskaan ei enää laulellen.
Kalevi on kyllä oikeassa noista terveysvaikutuksista , ei ole ollu ongelmia sen jälkeen , kun neuvoi
emännälle nuo valmistus ohjeet.
Noilla ohjeilla olen käyttänyt Pakurinkääpää ainakin nelisin vuotta.
Ei oo tarvinnu sen vaivan tautta lääkärissä käyvä.
Kiitoset Kaleville.
Kiitos Kaleville vinkeistä ja ohjeista.
Siperianteetä on juotu,ja jauhettua pakuria on jemmassa talven tarpeisiin.
Samoin pihkavoidetta. Kyllä vanha kansa tiesi luonnon rohdot.