Yhtenä päivänä tässä joulu alla sovittii vaimon kanssa päiväkahvii juuvvessa, jotta tänä jouluna ei osteta toisillemmu mitää kalliita joululahjoja ku jottai pientä ja halapoo vuan. Ou mie kuitennii vielä se verra lapsemieline, jotta mukavalta se tuntuu, ku suap joulu-uattona avata vaikk yhe pienenki lahjapaketi. Oiskoon tuo haikailuva sinne lapsuuve jouluihi – kuka ties. Ei ne lahjat muute sillonkaa mittää kalliita olleet –enimmäksee villasukkii, värkynii ja muovailuvahoo.
Mie lähi yks päivä tuoho lähinnä olevaa tavarataloo kahtelemmaa, mitä pientä ja halapoo sieltä sitte mahtas löytyy. Taivas ol nii synkkä ja harmoo, ja pelekäsi jotta kohta tuloo räntee taivaa täyvveltä. Oti varmuuvve vuoks vanaha Roomasta 25 vuotta sitte ostetu suure satteevarjo mukkaa. Värit siit o kyllä hualistuneet, mutt muute sen kanssa o selevinny tähä ast iha hyvi kovistakkii rankkasatteista ja tuulista. Riesanaha se ol siellä kaupassa, ku pit huolehtii, jott ei se vua unohu mihinkää. Satteesuojat ku o nii heleposti unohtuvoo tavaroo.
Siihe tavarataloo ku mänöö piäovesta sissää, nii siinä o het mahottoma suur kosmetiikkaosasto, joita enne kuhuttii kemikaalkaupoiks. Siell ol sitte pulloo ja putkiloo erlaisilla tuoksuilla täytettynä, ja lisäks vielä huulpunnii, kynslakkoja ja hiusvärilöitä mone värisii. Aikan niitä hajuvessii siinä kahteli ja uatteli, jotta kalliiks se tulloo nykyvää tuo hyvälle haiseminenki. Paljo siellä ol sillonnii enimmäksee naisväkee niitä tuoksuja nuuskimassa. Vaikutti siltä, jotta kauppa käv hyvi. Joulu alla tavarataloissa soitetaa aina joulmusiikkii asiakkaitte viihykkeeks ja jopa joittenki harmiks, nii nyttii aikamoisella vollyymilla Koriseva Arja kaipail, jotta ”tule viimennii joulu kultanen!”
Kierteli osastolta toiselle siinä väenpaljouvessa ja yriti löytee vaimolle jotai sopivan pientä ja halapoo, niin ku ol sovittu. Totesi sen, jotta halavalla ei taho löytee oikei kunno lahjoo ainakaa siitä tavaratalosta. Piäti jatkoo hakemista jostai muualta myöhemmi. Poikkesi vielä kuitennii mieste vuatetusosastolle, ku mie oun tässä pitemmä aikoo ehtiny riihmallista paitoo. Ei semmossii taijjeta nykyvää ennee tehäkkää. Alakaa jo tuntuu siltä, jotta se miu vuatemaku o vieläkii sieltä kuuskytluvulta ku oli nuoremp ja solakamp. Tapasi tuttavan pariskunna, joka ol siellä ostamassa miehelle talaviulsterrii. Mies seiso ku patas siinä keskellä osastoo, ja vaimo kuskas takkiloita sovitettavaks. Vaimo pyör siinä ku väkkärä miehesä ympärillä ja puno piätää, ku ei mikkää oikei tarpeeks hyvältä näyttäny. Ei muute mieskää kovi innostuneelta vaikuttanut siinä ”mallinukkena” seistessää ja immeiste ihmeteltävänä. En kehannu jiähä kahtommaa, löytykö sieltä viimennii vaimo mieleistä takkii miehellee. Toivottavasti.
Ku tuli tavaratalosta ulos, ni ulukona ol kova räntäsae . Sitähä mie oli jo lähtiissä uavistellukki. Kavulle asti kuulu, ku Katri-Helena laulo jo kolomatta kertoo, jotta” joulumua se o muutakkii ku vuan tunturit ja lunta. Avasi se rakkaa, vanahan ”roomalaise” ja piäsin ku piäsinki meleko kuivana lämpimmää kottii.
En ou vielä kerennä uuvvestaa joulostoksille. Vuottelen, jos siät muuttus tästä vähä joulusemmaks.
Pussinpohjan Masa
Jäi epäselväks löysiko Masa etsimäänsä?
*
Miulle ol uutta oppimista postissa. Kännykkään tul ilimotus jotta
ois paketti nouvettavissa. Iliman muuta oletin, että tyttären
perreeltä kun eivät oo nyt jouluksi tulossa. Kun olin näyttännä kännykästä
koodit ja kaivanna henkilötovistukset ja tehnyt kuittauksen digitaali-
kynällä, vai mikä hiän lienöö, niin sain paketin itelleni. Ei se ollutkaan
tyttäreltä, vuan sellanen ylläripaketti erräältä tutulta.
Just kun piäsin autoon, kännykkään tul uusi viesti postilta. Mie luulin,
että ne vielä varmistaa jotta oon noutanna sen paketin. Kun olin
poistanna sen edellisen viestin, jossa ne koodit näky, en ollu varma
onko se viesti samasta paketista vai uuvesta. Pit männä kysymään. Tuas
samat temput, ja siellä ol nyt se tyttären lähettämä paketti!
Virkailija naurahtel, että ei kahta kolommannetta…..
Kun avasin kotona sähköpostin, siellä ol tyttäreltä viesti, että meijännii
lähettämät lahjat on nyt perillä pohjanmaalla. Sup huokasta helepotuksesta.
Sisko ei oo kuulemma suanu vieläkkään nimipäiväkorttiisa, nimipäivät
olivat jo viikko sitten. Ja myöhässähän nuo tul miunnii synttärikortit.
Meillä tilattiin autoon jokin vempain, jonka tulemista odoteltiin useita päiviä.
Kysyttiin lähettäjältä, joka kertoi sen olevan Matkahuollossa. Mitään ilmoitusta
lähetyksestä ei tullut. Olisi pitänyt tulla koodi… olivat unohtaneet.
Entä jos kysymyksessä olisi ollut lahjapaketti, jota ei olisi osattu odottaa, noutamatta
olisi jäänyt.
Masan jutusta tulee mieleen appiukkoni Teuvo Tikka. Hänkin aina joulun alla toitotti että ” tänä jouluna ei osteta mitään lahjoja eikä hössötetä- mutta olishan se itse kiva saada jotain!”. Joulukuuseenkin taidettiin joskus porata runkoon reikää ja asentaa lisäoksia kun maestron mielestä se oli liian harva! Joulu tuo aina muistoja mieleen itse kullekin, varsinkin ne lapsuusajan joulut. Silloin kun vielä luntakin oli riittävästi ( vai johtuuko se siitä ,että itse oli vasta vaahtosammuttajan mittainen) joulukuusen haku oli työlästä hommaa. Ja äidin loihtimat jouluherkut maistuvat vieläkin muistojen suussa!
Hyvää joulun aikaa kaikille Värtsi-lehden lukijoille!
Pekka Puupää kuului aina joulun parhaisiin lahjoihin.
Mirja kun oli pankissa töissä, niin toi semmosen
säästölippaan, josta sai kolikolla katsoa kuvia.
Kolikot tietysti menivät säästöön. Tuli setä, Varosen
Lassi ja tietysti Lassilla sattui olemaan tasku täynnä
kolikoita. Niinpä katottiin filmi läpi. Mämmin Jopilta,
kummisetältä, en koskaan saanut mitään lahjaa,
en edes karkipussia. Eikä hän tervehtinyt koskaan.
Poikansakin opetti pahemman sortin koulukiusaajiksi.
Nuo pakettipostit saattavat olla täällä haja-asutusalueella aikamoinen rangaistus. Lähettäjä ei välttämättä tiedä mistä vastaanottaja saa tai joutuu noutamaan. Tavallista on se, että pitää olla ihan oikea henkilötodistus, ei riitä, että virkailija tuntee postin noutajan.
Tänään piti hakea paketti Outokummun Matkahuollosta. Siihen suuntaan ei muuten olisi ollut mitään asiaa, kun kaikki asiointi suuntautuu Joensuuhun. Hienot tietojärjestelmät päättävät, että Outokumpu on kilometrin lähempänä kuin Joensuu. Matkahuoltoa ei meinannut löytyä. Piti etsiä kännykästä navkaattori. Vaikka naikaattorin mukaan olin oikeassa paikassa, niin Matkahuoltoa ei silti löytynyt. Kyselemällä selvisi, että siinä osoitteessa oleva kirpputori toimii myös Matkahuoltona.
Kun nuo Joulun valmistelut ovat jääneet minun huoleksi niin varsin vähillä hyppäämisillä päästään. Suunnitelma on selkeä, mikäli Eki on myymässä savulohta niin ostetaan. Vaimon joululahja on kerrankin ajatusvalamiina. Pojat hoidetaan kirjekuorella ja Emilia jo yli viisi vuotta se on hieman kiemuraisempi juttu, vaan järjestyy.
Joulukortti sesonki jää väliin kun osoitekirja on kateissa eikä ulkomuistista ole apua.
Oikeastaan olen tyytyväinen siihen, että Joulu tulee ja myöskin menee, eikä ole turhaa hötkeltämistä.
Pekka Puupää kirja oli meilläkin lapsuudessa odotettu joululahja.Pikkuisen kiistaa oli siitä, kuka pääsee ensimmäisenä lukemaan.
Hei,Telle! Paitoo en ou vieläkää löytäny ja lahjatkii o osamatta, mutta eiköhä
tästä vielä selevitä ostoksille. Meilläkkii on nyt muute mua valakone ja
joulusemp olo. Oikei mukavoo jouluu!
Samanlaisia muisteloita, esim Pekka Puupää. Lahjat jäävät hyvin vähiin tänä jouluna, kun ei ole niitä pieniä piiperoita, joita muistaa. Elämänkaverille yksi lahja on ostettu. Se on käätitty joulupaperiin, vaikka hän tietää jo sisällön, sen jokajouluisen.Jouluhössötyksetkin jäävät väliin, kun Luoja järjesti jarrun.
Kiva, kun saitte maan valkoiseksi! Kun nyt ei sulaisi!
Pekka Puupään sai veljenikin monena jouluna lahjaksi.
Vesi kielellä odotettiin koska se joutaisi meidän tyttöjen
käsiin. Isä puolestaan sai useana jouluna Kari Suomalaisen
pilapiirroskirjan, osa niistä on kulkeutunut nyt minulle.