Kolomas muistelu

Mie sain sieltä Tulomalta aika äkkiä ystäviä. Olin rohkia likka ja menin iltasin kylile, siihe kaupan kulumile, katteleen menoa. Tutustuin yhteen Helliin ja me pyörittiinki sitte illat aina yhesä. Vieläki pietään yhteyttä, ei kovin ussein, mutta kuite. Soli mua vuotta nuorempi ja kävi sielä koulua. Sielähä oli oma koulu suomalaisile. Piti olla ku perheitä oli palijon ja lapsia kans.

Sielähä oli silleen, että virkaihimiset asu uusisa paritalloisa ja työmiehet parakeisa. Oli iha semmonen parakkikylä sielä vähä sivummala. Ne paritalot jäivät venäläisten käyttöön, ku voimalaitos oli valamis ja suomalaiset lähtivät pois. Ne parakit purettiin tai vietiin muuale.

Mie kuuluin niihi paritalosa asuviin, jokka oli joittenki parakeisa asuvien mielestä fiininpää sakkia. Mulle oli iha sama kuka misäki asu. Oliha se talo huomattavasti hienompi ku mitä mun koti oli, ja palijo mahtavampi ku parakki, mutten tullu yhtään fiinimmäksi, vaikka uuvesa talosa asuinki.

Suomalaisile oli sääntöjä, joita ei saanu rikkua. Ei saanu olla venäläisten kans tekemisisä. Siinä iha lähettyvilä oli venäläine kylä, sinne ei saanu mennä. Eikä me menty, mutta tiiän muutamia isompia likkoja, jokka meni ja varmaan moni aikunenki sielä kävi. Kuka mitäki tekemäsä, sehä oli jokkaise oma asia. Joskus kaupasa törmäsi venäläiseen, niitä ruukas sielä käyä, mutta muuten en ollu tekemisisä heijän kans. Enhä mie osannu venäjääkää, nii mitä oisin puhunu. Aakkoset kyllä opin, muttei se auttanu ymmärtämmään kieltä.

Vähä enne sitä kyllää, oli hautuumaa, joka kiehto meitä kamalasti, eikä me voitu vastustaa kiusausta tutustua siihe tarkemmin. Se oli nii erilaine mitä kotipuolen hautuumaat. Hautoja kiersi aita, joko puine tai korkia kommeila kiekuroila varustettu rauta-aita. Lähes joka hauala oli jottain syömistä. Ja risteihi oli laitettu vainajan kuva ja oliha se ristiki erilaine. Emmie sillo tienny, mitä erua on eri uskonnoila, vaikka oli kai niistä koulusa jottain puhuttu, vai olikoha. Sama tuo. Me käytiin sielä monta kertaa, siitä huolimatta, että heti kohta ku oltiin sinne päästy, ilimesty jostain puskasta pyssymies ja ajo meijät pois. Kumma ku ei kiini ottanu, ku nii ussein sielä oltiin. Oliha se jännääki ku ootettiin, että koska ja mistä ilimestyy pyssymies. Mutten mie uskaltanu näistä reissuista tätile kertua. Liekö tuo vieläkkään tietää, että sielä kulin. Ois voinu käyä nii, etten ois päässy illala ennää kylile ja sinne oli pakko päässä.

Tulomala mie kävin eka kertaa tansseisaki. Uteliaisuutta mentiin kattoon ja jotenki päästiin sisälekki. Tais olla nii, että sinne pääsi kuka vaan, ei ollu rajotuksia. Seisoin salin oviaukosa ku tango alako soimaan. Mun seläntakkaa joku ukko tuli vauhila sissään ja tönäsi minukki sisäpuolele. Sammaan aikaan yks mun tuntema poika tuli mua kohti, otti kiini ja vei lattiale. Siinä mie sitte koitin mennä pojan peräsä, muttei se oikein onnistunu. Takeltelin, etten oo koskaan mittään tanssinu. Se sano, että hyvin se mennee ja nii me tanssattiin, tai laahustettiin, usiampi peli, muttei se sen pitemmäle kehittyny. Jotenki tunsin, että se ois ollu kiinnostunu, mutten mie innostunu. Mie aattelin iha toista kaveria, sillä ku oli oma mopo ja soli kova juttu, siis se mopo.

Leenamarja