Runoilija kotikulmilta, koulupojat sotatiellä

Helmikuu helistää, sanottiin ennen vanhaan. Lieneekö tuo tarkoittanut vaikkapa pakkanen paukkuu, mene tiedä. Niitä paukkupakkasia ei ole täällä Pohjois-Karjalassa pahemmin tuntunut eikä kuulunutkaan, onneksi.

Siitä sitä koht sillään kevättä kohti käännytään. Pian alkaa vaalikuumekin nousta, kun eteen tulevat kunnallisvaalit. Mietittävää riittää kuka ehdokas on juuri minulle sopivin. Selasin taas arkistojani ja sieltäpä tuli vastaan edesmenneen Värtsilän pojan Esko Tiaisen kauan sitten kirjoittama runo, Vaalien alla. Runo sopii mielestäni hyvin tämän päivän vaalikampanjoihin:

Vaalien alla
Kenen uurnalle vaaleissa viivasi vienet? Kenen aivoja silloin sä käytät?
Yksinkertainen ihminen varmasti lienet, jos toisten vain toiveita täytät.
Sitten haukut, kun kaikki on pielessä, niillä piru on mielessä.

Hyvä julkkis on ehdolle pantu vain siksi, että massoilta äänet hän kerää.
Usein aines on huonoa edustajiksi, tai pitämään purtemme perää.
Älä luota raukkoihin, nahjuksiin, he tarttuvat lahjuksiin.

Pian puhujain pöntöissä silmät loistaa, sylki suuhun kun sanoja tuottaa.
Meidän puolue hetkessä ongelmat poistaa, jos kansa vain uskoo ja luottaa.
Ja ihmisen mieli taas herkästi sulaa, ei tunne hän luottamuspulaa.

Vaikka puhein ei poisteta työttömyyttä, eikä veroja alemmaks’ saada.
Ilman ääntäsi sinä, myös purnaat syyttä, kuka voi sulle huomista taata.
Mutta viivasi jos sinä jollekin annat, siitä itsekin vastuun kannat.

Esko Tiainen oli Värtsilän Kylänpään poikia. Koti oli lähellä nykyistä valtakunnan rajaa. Perheessä oli vanhemmat ja seitsemän lasta. Isä toimi Singerin asiamiehenä. Sielun silmin on jäänyt komea ja kookas emaloitu S-kirjain talon seinässä. Talo oli vuorattu päreillä. Tänä päivänä lapsikatraasta on jäljellä enää yksi. Alli-tytär. Alli on Värtsilä –seuran jäsen kuin myös miehensä Ville, hanuristi. Hän oli korvaamaton mies seurallemme aikanaan. Laulatettiin porukkaa jäsenilloissa, pikkujouluissa ynnä muussa. Kiitokset vielä jälkikäteen. Alli kertoi, että Esko–veli oli myös kova poika laulamaan, pienestä pitäen. Esko teki elämäntyönsä Keskolla varastonhoitajana Joensuussa. Poistui keskuudestamme vuonna 1981, 36-vuotiaana. Tämä toinen runo ”Anteeksipyyntö sydämelle” on Esko kirjoittanut varmasti tuntemuksistaan. Mielestäni osuvaa tekstiä.

Anteeksipyyntö sydämelle
Anteeks’ sydän, tässä käsi olen tyhmä isäntäsi,
siitä heikommasta päästä sinuakaan kun en säästä.
Sain jo siitä rangaistuksen, rintaan polton, puristuksen.

Päiväni kun vaihtuu yöhön, sinä joudut ylityöhön.
Kun mä uinun unenmerta sinä valvot, pumppaat verta
varovasti joka suoneen kammiossas’ konehuoneen.

Selälläni jos mä nukun, pian painajaisiin hukun.
Unet irvikuviks’ vääntää, auta ei, jos kyljen kääntää.
Jos mä käännyn vasemmalle, puristuksiin jäät mun alle.

Jos mä joskus otan paukut, isäntääsi tuskin haukut
vaikka promilleja puolet veren kanssa täyttäis suonet.
Ymmärtäen koetat kestää, tahtomatta mua estää.

Anteeks’ sydän, koeta jaksaa sappeani sekä maksaa,
osaltasi myöskin säästät, rinnastain jos tuskan päästät.
Muutoin minut perii hauta, nuorena jo, jumalauta.

 
Mukana oleva valokuva kertoo Tohmajärven ja Värtsilän 17-18 –vuotiaista pojista, jotka saivat komennuksen armeijaan kesken koulunkäynnin helmikuun alussa 1944. Kuva on otettu harjoitusten väliajalla, Virasojalla. Oli aivan hilkulla, että pojat olisivat joutuneet ”tosi toimiin”, pari viikkoa olivat olleet jo valmiustilassa varusteet päällä, kun Venäläiset yrittivät tulla Suomenlahden yli.

zz

Onneksemme taistelut loppuivat ja tuli rauha. Kuvassa on tuttuja poikia, kaikkien nimiä en edes tiedä, kasvoista hyvin tunnistan. Esimerkiksi takarivissä toinen vasemmalla Sahlsten, Kanninen, Partanen, Akesta eteenpäin kolmas poika Esko Tiainen, Turunen, Tarkkonen ja niin edelleen. ”Aseveikot” tapasivat joskus paljon myöhemmin muun muassa Kimmelissä, keitä oli enää jäljellä.

Hilkka Partanen

 

5 comments for “Runoilija kotikulmilta, koulupojat sotatiellä

  1. Kylläpä on hyvät runot. Varsinkin tuo vaaliruno. Siinä on selvä rytmi jollekin sävelelle. Varmaan runoilija on sitä lauluna hyräillyt. Näin ensinäkemällä kuulostaa jenkalta.

    Kyllä on komeita poikia ja hieno valokuva. Totitset ilmeet kertovat jotain.
    Kiitos Hilkka ja Ake ! Terveyttä Teille toivoen.

  2. Suurkiitos Alpo Aatos terveisistä ja kannanotosta. Toden totta, kyllä siitä selvä jenkan rytmi löytyi kun hyräilin. Käyppä vaan viivastolle, on se sinulta ennenkin syntynyt.

    Lämpimät terveiset takaisin päin.
    Hilkka ja Ake

  3. Vaaliruno kannattaisi naulata vaalihuoneen seinään. Oisko tuo luvallista?

  4. Eskon kuolinikää oudoksun. Kiva kertomus ja taas hyvä kuva.

  5. Kiitos Hilkka.

    Nuo Sinun vanhan Värtsilän kuvat ja tarinat ovat aarteita 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *