Pihabongauksen sivutuotteita

Narhi

Pihabongaus, tuo hieno sana tarkoittanee jotain lintujen katselua kotikonstein. Ilman ihmeempiä apuvälineitä. Vaikkapa omalta pihalta tai ikkunasta katsottuna. Tässä tarjoan Värtsin väelle vähän näkymiä omasta ikkunasta. Eli bongauksen sivutuotteita pääosin kännykällä kuvattuna.

 

Eräänä aamuna, silmät vielä puoliunessa, katsoin ulos lintujen ruokintapaikalle, olisiko linnuilla syötävää vai pitäisikö niitä ruokkia ennen kuin  saan omat aamukahvini. Näytti olevan aivan tavallista aamuelämää. Muutamia aamuvirkkuja lintuja vain. Eivät nekään oikein osanneet päättää mikä olisi parasta evästä ja mikä paras jyvä.

 

 

Kurre

Mutta näkikös minun rähmäiset silmäni oikein? Heilahtiko  vihreä ruokintapönttö itsekseen? Piti ihan laittaa silmälasit nenälle että näkisi tarkemmin. Sitten liikahti vihreän pöntön kansi ja pienet koukkukynnet ilmestyivät näkyviin kannen rakosesta. Tässä vaiheessa haparoin käsikopelolla kännykkäkameraa pöydältä  kun en uskaltanut irrottaa katsetta pöntöstä. 

Uninen orava

Kansi kohosi hiukan ja unisen näköinen orava sieltä kurkisteli toinen silmä vielä kiinni hänelläkin. Kurre kävi välillä reunalla haukkaamassa happea, mutta palasi takaisin pönttöön ja sulki kannen mennessään. Eipä ole ihme, jos pitää haukata happea jos on tuolla yönsä viettänyt ja ylensyöneenä päästellyt rasvaisen ruokansa palamiskaasuja.

Ravistettava ennen käyttöä

Ajattelin, että minäpä menen ja autan kaverin tuulettumaan. Laitoin nahkarukkaset käteen ja tein katalan suunnitelman. Pidän toisen käden rukkasella pöntön kantta kiinni ja sitten otan pöntön käsiini ja ravistan niinkuin Mustanparran yskänlääkepulloa aikoinaan. Se oli mielestäni hyvä suunnitelma. Suorastaan nerokas. Tapaisi kurre kerrankin voittajansa. Kuitenkin kurre kuuli minun tulon ja livahti tiehensä. Harmi kun suunnitelmaani ei kuulunut videokamera. Sen videon nimeksi olisi sopinut vaikkapa ”Yövieraan äkkilähtö”.

Olisi siinäkin ollut oikealle lintubongarille katsottavaa kun me juostiin  kurren kanssa peräkkäin pitkin peltoa. Hän määräsi suunnan ja minä vauhdin.  

Kurre happihypyllä

 

Kyllä minäkin olen saanut erävoittoja oravan ja minun välisessa kilpailussa, mutta tämän erän orava voitti selvin numeroin. Joskus olen teipannut kannen kiinni oravan kiusaksi, mutta enemmän siitä oli kiusaa itselle. Nyt olen taivuttanut paksusta metallilangasta sellaisen kiekuran kannen päälle, ettei se aukea ainakaan ihan itsestään, tosin en saa kantta itsekään auki zennenkuin otan pöntön maahan. Ei se oravaa paljon haittaa vaikka ei saisikaan kantta pois. Sille riittää kunhan saa kannen hiukan raolleen että kynnet mahtuu. Se on purrut pöntön reunaan kuopan kulkemistä varten.

 

Närhet ja muut pikkulinnut

Närhi on kaunis

 

Närhet ovat hyvin sympaattisia ja kaikkiruokaisia. Ne eivät ajele muita lintuja pois ja lähtevät itsekin hetkeksi pois kun ikkunaan hiukan kopauttaa. Ne nielevät kauranjyvät kuorimatta ja suuretkin pähkinät pureskelematta.

Närhi kiekurassa

 

Meillä on yksi lintujen ruokintaan tehty härpäke eritysesti närhien mieleen. Se on sellainen ohuesta metallilangasta väännetty vieteri talipalloja varten. Vieteri on pakotettu renkaaksi, jonka keskelle tällainen närhen tai harakan kokoinen lintu mukavasti mahtuu.

 

Närhi kiekurassa

 

On se mukavaa, kun tällaisille isommille pikkulinnuille on omat syöttölät. Meidän närhet tykkäävät tästä lankakiekurasta. Ne syövät tai istuskelevat siinä ihan muuten vaan. Vaikkapa ihan kiusallaan kun toiset odottavat lähistöllä vuoroaan. 

 

Närhi pähkinat

 

Eniten närhet tykkäisivät pähkinöistä, mutta tällaisesta metalliputkesta ne eivät tykkää. Siitä on niin hankala onkia syötävää kun kynnet lipsuu.

 

Närhi taitolaji

 

Talipallojen syönti on närhelle tekniikkalaji. Tähän hautalyhdyn näköiseen laatikkoon mahtuu 3-4 talipalloa suojaan sateelta.

 

 

Harakat

Kyllä harakka on kaunis lintu. Meillä ei harakoita juuri ole, koska meillä ei ole järjestetty heidän mieleistään syötävää niinkuin naapurissa. Naapurissa on rasvapalloja ripustettu verkkopusseissaan matalalle pensaiden oksiin. Harakat pomppaavat maasta ja repivät verkkopussia kunnes rasvapallo putoaa maahan. ja A vot, eikun syömään. Noin kymmenkunta vakioharakkaa taistelee naapurin talipalloista. Kyse saattaa olla samasta poikueesta. Eli meidän omia lintuja lähikoivikosta kotoisin. Syövät siis lähiruokaa.

Harakka

 

Tikka

Mitähän tikka miettii. Tikka taitaa miettiä että miksi siinä palaa valo, vaikka on päivä. Joku saattaa muistaa, että tuohan on se turhake minkä ostin itikoiden tappamista varten. Ja kun se ei toiminut niin tein siitä valaistun linnunruokamökin. Poistin ne itikantappolangat mutta jätin ledivalon, joka syttyy hämärällä.

Tikka miettii

 

Pyrstötiaisen terveiset bongarille..
Haistatan sulle pitkät pyrstöt .

Pyrstötiainen

 

 

 

 

Share

14 comments for “Pihabongauksen sivutuotteita

  1. Sakari H
    23.2.2017 at 6:18

    Et saa oravannahkaa, etkä sulkaa hattuun, jutuista ei nimittäin makseta.
    Tämä talipallo jyvittää asian antamalla Alpolle kiitoksia ihan liian kanssa.

  2. poikamies jo kolmannessa polvessa
    23.2.2017 at 7:34

    Alapo on näpsäyttännä mukavat kuvat ja sattunna aitiopaikalle justiisa, aaettä, mahollinen paikka. Oravan kansa on veikeyttä kerrakseen, hyvä:-)

  3. poikamies jo kolmannessa polvessa
    23.2.2017 at 7:37

    Ei muiten taijja tulla lippookaan hattuun:-)

  4. Alpoaatos
    23.2.2017 at 8:44

    Onpas toimittaja-Irina ollut nopea. Lähetin tämän tarinan eilen iltapäivällä ja nyt se on jo täällä näkösällä. Kiitoksia Irina !
    – Alpo

  5. Maija Varonen
    23.2.2017 at 9:46

    Kiva luontofilmi! Minä en onnistu lintulaudan tapahtumien kuvaamisessa,
    mutta näen ne ikkunasta.
    Talipallot eivät meinaa kelvata, kun aikaisemmin oli koko lihaa tarjolla.

  6. Martti Törrönen
    23.2.2017 at 9:58

    Alpo-Aatoksen hyvät kuvat pihapiirin vierailijoista
    toi mieleeni ajan, jolloin asuimme rivitalossa ja
    saimme ruokkia talvisin pikkulintuja, Se ei käy
    kaupunkilaisen kerrostalon parvekkeella ja pihassa,
    koska ne kuulema tahrivat paikkoja. Siinä mielessä
    kadehdin omakotitaloissa maalla asuvia.

  7. Irene peuhkurinen
    23.2.2017 at 9:59

    Meillä tintit käyvat ikkunalaudalta pähkinöitä. Niitten kaula venyy viisi sernttiä, kun yrittävät nähdä, onko meillä sisällä paremmat herkut.

  8. Telle
    23.2.2017 at 10:12

    Mekään emme ole mökillä säännöllisesti
    talvikaudella, joten lintujen ruokinta siellä
    on täytynyt unohtaa. Mutta silloin kun vielä
    sitä harrastimme, oravalla oli monen sortin
    metkut päästäkseen lintulaudalle. Joskus niitä
    keikkui siellä useampikin yhtä aikaa.
    Nimetkin niille annoimme: Toku, Poku ja Moku.

    Kaikki jänikset olivat Villejä tai Väiskejä,
    lintulaudalle ne ei tosin loikanneet.

    Eilen tosiaan kuulin jo ti-ti-tyytä, eivät
    laula stadilaisittain ti-tyy vielä täällä
    Join kaupungissa nuo tal’tintit.

  9. Hemppa Turunen
    23.2.2017 at 23:26

    Alpon kertomuksista en humannut mainintaa, että osallistuitkos silloin valtakunnalisena bongauspäivänä kisaan ja ilmoititko tunnin aikana tehdyt havainnoy BördLifelle? Ja millä tuloksilla?

    Päivittäisiin bongauksiin.
    Itse bongailen keittiön ikkunasta syksystä lähtien päivittäin aamu, päivä ja iltapäiväkaffeella istuessa takapihan elämää . Kamerakin on valmiina pöydän päässä, kun otollisia otos hetkiä ilmaantuu, niin nopeasti ja kiireellä kuvaamaan.
    Mutta ja mutta varpus ja tintti parvet ovat niin nopeita liikkeissään, että pienikin liikkeen häivähdys saa ne pyrähtämään Pensaiden oksille. Talven aikaan otetuista otoksista useista kymmenistä jää taltioon vain muutama paras otos. Kerran sain sellaisen, jossa tintti parvi ikään kuin esittää lentontaitonäytksenä mitä meillä osataan.
    Samoin sain yhden kerran oravankin taitonäytöksen kuviin miten talikehikko pudotetaan ja puretaan.

  10. Alpoaatos
    24.2.2017 at 9:31

    Kaikki päivät ovat minullakin lintujen katselupäiviä kuten Hempalla ja monella muullakin. Se varsinainen tarkkailu-ja laskentapäivä on hyvä tilaisuus saada myös uusia harrastajia mukaan.

    Kyllä minä tulokset ilmoitin, mutta ne ei ole minulla tallella missään. Eniten oli keltasirkkuja. Koko talvena ei ole ollut viherpeippoja. Ehkä kolmessa löhimmäusessä talossa ei tarjota kauraa niin siksi keltalinnut ovat meillä.

    Hempalle vihjeeksi; minä pystytän linnuille talveksi juolukuusen tai pari, siihen lähelle, niin eivät tarvitse pyrähdellä kovin kauas karkuun.

    Lumen valokuvaus on vaikeaa. Se tintti 5 metrin päässä on haasteellinen kuvattava varsinkin kännykän automaattikameralla. Kokeilkaa vaikka.

  11. 24.2.2017 at 19:06

    Yksitoikkoinen laji tuo pihabongaus, meidän ikkunaan näkyy vain joskus parvi naakkoja lennossa sekä muuta harakka silloin tällöin naapuritalon katolla. Tietenkin sisällä sitten pari tikkaa, mutta niitä ei bongata.

  12. Alpoaatos
    27.2.2017 at 11:44

    Pitää vielä oikoa mahdollisia väärinkäsityksiä. Ylläolevasta jutusta voi saada sen käsityksen, että vihaan oravia. Ei suinkaan, mutta on niitten kanssa mukava kilpailla, jos vaikka voittaisi joskus. Oikeasti lintujen ruokintapaikalla oravat ovat erittäin tarpeelliset apulaiset. Aikaisempina vuosina kun oravia ei ollut, minun piti lapioida lintujen maahan viskomat jyvät kompostiin tai jonnekin muualle hiirien syötäväksi. Kun lumi on peittänyt maahan ja pudonneet jyvät, niin linnut eivät osaa niitä etsiä, ne ovat niin tyhmiä. Siihen etsintään tarvitaan orava. Nyt oravat saavat ruokaa eikä ruokaa mene hukkaan juuri lainkaan. En ole kokeillut, mitä tapahtuisi jos käyttäisi kuorittuja siemeniä. Jos oravalle ei maahan tippuisikaan mitään.

    Jos maaseudullakin olisi samanlainen lintujen ruokkimisen kieltolaki kuin taajamissa niin lintumaailmakin voisi näyttää ja kuulostaa toisenlaiselta.
    == Alpo

  13. Sinikka
    11.3.2017 at 9:04

    Tänään 11.3. oli mustarastas tullut ilahduttamaan ja kevään viestiä tuomaan.
    Tuossa se ikkunan alla varpusten, keltasirkkujen ym.n syöttöpaikalla pierteänä
    terhenteli ja ajoi muut aamuvirkut pois. Vain tikka uskaltautui jäämään kaveriksi.
    Näyttää nyt tosissaan olevan jo kevättä rinnassa……..vaiko siiven alla!?

  14. Alpoaatos
    23.5.2017 at 10:21

    No nyt se orava teki viimeisen temppunsa.. tai siis toistaiseksi viimeisimmän..
    Nimittäin kun yhtenä aamuna menin aamukaffeelle alkukesän aurinkoon kuistille, niin jostain kuului outoa rapinaa. Syykin selvisi. Sehän kuului säkistä, missä oli vielä vähän auringonkukan siemeniä. Olin jo lopettanut lintujen ja kurren ruokinnan mutta orava tiesi että evästä vielä oli ja tuli syömään suoraan säkistä.
    Taisi tämä erävoitto mennä taas kurrelle, mutta kyllä minä vielä joskus….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *