Pekka Järvinen: Miten selvitä eläkepäivistä hengissä

Eläkeläisen kiireet

Kirja eläkeläisille

Pekka Järvinen: Miten selvitä eläkepäivistä hengissä, WSOY 2017

Eläkkeelle lähtö voi olla euforinen kokemus. Moni on miettinyt työelämässä, että sitten kun vapaus koittaa, ostan rantamökin Espanjasta ja vietän rentoa elämää.

Usein on kuitenkin niin, että eläkeläisen arki tulee euforian jälkeen vastaan ja ehkä pitää myös järjestellä tulemisiaan ja menemisiään. Missään tapauksessa ei kuitenkaan pidä sairastua ”eläkeähkyyn”, jossa työt kasaantuvat ja kiireitä on enemmän kuin konsanaan työikäisenä. Eläkeläinen on nykyaikana vielä terve ja suorutiskykyinen ja vanhuus on työiän ja lapsuuden jälkeen ns. ”kolmas elämä”. Tärkeää on ihmissuhteiden hoito. Omien lastenlasten vakihoitajaksi ei kuitenkaan kannata alistua. On tietysti tärkeää, että heidän kanssaan on yhteydessä ja he saavat onnellisen kokemuksen papan ja mummin luona olosta.

Järvinen tukeutuu myös guruihin ja alan erikoisosaajiin kirjassaan, joka on toisaalta kertomusta hänen omasta elämästään, joskus tietysti hivenen puuduttavaa, etenkin kun kirjan taiton pitäisi olla eläkeläisiä ajatellen hivenen lukijaystävällisempi ja ilmavampi. Järvinen on itse vielä työn syrjässä kiinni ja tuntuu siltä, että hänen oma todellisuutensa on täysin työelämässä. Kirja ei ollut varsinainen elämys, kiinnostavaa ja tärkeää asiaa kuitenkin:

…”Ikääntynyt saavuttaa transsin, jossa hän shamaanin tavoin pystyy liikkumaan yhtä aikaa menneessä,tulevassa ja nykyisyydessä ja hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia – ikään kuin elämän palaset loksahtaisivat paikalleen.”…

Itse koin eläkkeelle jäämisen todella hienona asiana. Opettajan velvollisuudet ja ympärivuorokautinen tuntien ja opetuksen työstäminen jäi taka-alalle. Ehkä on niinkin, että eläköitymisestä ei kannata erityisesti vouhottaa. Lämmittää saunan ensimmäisenä eläkepäivänä ja ottaa snapsin. Siitä on hyvä jatkaa ilman suurempaa stressiä.

Jouko Varonen

Share

15 comments for “Pekka Järvinen: Miten selvitä eläkepäivistä hengissä

  1. Leo Härkönen
    25.2.2017 at 13:17

    Eläkeläisen viikonloppu alkaa maanantaina!

    No ei vainkaan! Eläkkeellä tulee jumalaton kiire tehdä kaikki työelämän vuoksi kesken jääneet projektit ja niitähän riittää, niitä on kirjattu jo vuosikausia.

    Eläkeläinen (jos sillä on jotain erityistaitoja) on sopivan joutava tyyppi tekemään kaikenlaista ilmaiseksi.

    Koska vanhuuden viisaus ei tule luontaisetuna eläkkeelle siirtyessä, sitä toimii kahtalaisesti: joko katsoo avarammin maailmanmenoa ja kanssaihmisten kamppailua tai sitten ryhtyy hyvinkin äkäisesti rähinöimään kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Mitä Värtsikään olisi ilman näitä kyrpiintyneitä ja elämän kaltoin kohtelemia eläkeläisiä? Ei kerrassa mitään.

    Nykynuorisohan aloittaa henkisen valmentautumisen eläkeläisyyteen viimeistään kolmekymppisenä alkamalla repiä piikkejä aamukammastaan. Heillä ei tämän henkisen valmennuksen ansiosta ole mitään ongelmia kohdata eläkeläisen arki jos sinne saakka jaksavat työ- ja perhe-elämässä tuskailla.

    Ja työttömät. Heille eläkeikään (eläkkeestä ei aihetta puhua) siirtyminen ei ole edes veteen piirretty viiva.

  2. Erkki Jormanainen
    25.2.2017 at 14:18

    Arvonimiä ropisee…

  3. Telle
    25.2.2017 at 15:05

    Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä
    leikattiin. Aika usein tuntuu siltä, että meiltä
    eläkeläisiltäkin ”leikataan päätä” ja syyllistetään
    milloin mistäkin.

    Vaikea on tietää tai ennustaa minkälaiseksi itse
    kunkin eläkepäivät muodostuvat. Se riippuu niin
    monesta seikasta, eikä suinkaan aina omasta itsestä
    eikä siitä mitä haluaisi tai toivoisi tai mihin vielä pystyisi.

    Minusta olisi mieluista, jos tällä Värtsissä ei sorruttaisi
    ikä- eikä muuhunkaan rasismiin. Kaikki haluavat elää vanhaksi,
    mutta annetaan vanhojenkin elää!

    Sen olen ainakin kokenut todeksi, että jos eläkeläisellä on
    kaksi menoa viikossa, ne ovat samana päivänä ja samaan
    kellonaikaan. Näin minulle sanoi eräs emeritus professori
    silloin kun olin vielä työelämässä.

  4. poikamies jo kolmannessa polvessa
    25.2.2017 at 16:01

    Harrastuksiini kuuluu



    Aina Inkeri Ankeinen

    No, ei elämästä selviä hengissä:-)

  5. Leo Härkönen
    25.2.2017 at 16:09

    Lukematta esittelyn kohteena ollutta kirjaa, esitin vain oman pienen eläkeläispiirini tuntemuksia, jossa euforialla ei ole pienintäkään sijaa. Rasismiviittaus ei varmaankaan liittynyt mitenkään kommenttiini.

  6. Leo Härkönen
    25.2.2017 at 16:14

    Harkitsen omaelämäkerran kirjoittamista.
    Sillä on jo nimikin: Kaikki mitä muistan.
    Kirjasta tulee hyvin litteä.
    Ja yhä litteämpi mitä tuonnemmas kirjoittaminen karkaa.

  7. 26.2.2017 at 3:28

    Eläke ikä on ihanaa aikaa,saa mennä työhuoneeseen silloin kun haluaa,tai kerätä matoja ja lähteä ongelle.Kukaan ei voi sinua pakoittaa mihinkään,paitsi oma vaimosi.Tein kerran eräälle maanmiehelle töitä neljä tuntia, leikkasin hänen ruusut,hänellä oli ratkaisu siihen maksamiseen, sanoi että tulemme siitä edestä teille kahville,ja tulihan ne.Jos joku tietää että osaat jotain tehdä niin kyllä he käyttävät sitä tietoa hyväkseen,ilmaiseksi tietenkin.Olen selvinnyt eläke ongelmasta jo vuosia,ensin ivaliiti eläke sydän leikkauksen takia,sitten vanhuus eläke kun tuli aika siihen nyt nakertelen puutöitä ja myyn niitä torilla niinkuin siskoni on vuosia leiponut torille.

  8. Alpoaatos
    26.2.2017 at 5:00

    Jouko nosti kirjaesittelyssään esiin sellaisen aiheen, johon monellakin Värtsin lukijalla olisi jotain sanottavaa. Jotkut ovat sanoneetkin ja monet vaikenevat viisaasti. Reinolta tuli mukavia totuuksia ilmaisesta työstä.

    Kun minä aloin työelämästä reserviin siirtymis valmistelut niin kävin pienen talonmies kurssin. Minä nimittäin sain eläköityä terveenä. Siellä kurssilla painotettiin, että talonmiehen pitää osata kaikki eteen tulevat tehtävät. Mutta jos ei osaa niin sitten on oikeus kutsua ammattimies. Ja sehän maksaa taloyhtiölle. Tämän osaamisen rajan vetäminen onkin vaikeampi asia. Mutta jos ei ole koskaan tehnyt kyseistä tehtävää niin voi olettaa että ei osaa ja on ehkä oikeutettu kutsumaan sellainen joka osaa.

    Tästä minä sain hyvän vinkin loppuelämän varalle. Eli mitään ei pidä tehdä ensimmäistä kertaa. Muuten joutuu tekemään jatkossakin. Tätä olen yrittänyt noudattaa yhä lisääntyvässä määrin vaikka en sellaisena palkallisena talonmiehenä olekaan.

  9. Erkki Jormanainen
    26.2.2017 at 6:08

    Hyvä Reino! Oli kiva lukea toisen eläkeläisen ajatuksia.

    Iliman Värtsiä ois eläkeläisen ikävä olla.

  10. poikamies jo kolmannessa polvessa
    26.2.2017 at 6:15

    Toivossa on hyvä elee, sano lapamato:-)

  11. Irene peuhkurinen
    26.2.2017 at 9:46

    On se kumma, miten ne eläkeläisen päivät täyttyvät. vaikka ei olisi mitään kalenteriin merkittyä. Naisimmeisellä on tietysti nämä kotityöt, ainakin niitten orkaniseeraaminen. Jos vähän aikaa jää, rupeaa lukemaan Värtsiä. Usein huomaa, että artikkeleita on livahtanut ohi suun, eikun silmien.Taitaa enämpi eläkeläiset täällä lehessä rellestää. Ja hyvä niin, vaikka nuorempiakin kaipailee. Taas meni jokunen minuutti tätäkin väsätessä.

  12. 26.2.2017 at 10:09

    Seurasin kerran kahta eläkeläistä ostoskeskuksessa.He olivat jonossa pankin ovella odottamassa oven aukeamista.Silloin vielä oli säästökirjalla nostettava eläke.Ukkeli odotti toisessa reunassa ovea, ja eukko oli toisella puolella .Kun viimellä koitti se hetki että ovet avattiin, silloin alkoi juoksu kassaluukulle.Ukko ontui joka toista jalkaa, mutta eukko meni kuin höyryjuna,kyynärpäät vain heiluivat ja perille pääsivät molemmat.Kun tuli minun vuoroni luukulle sanoi tyttö ,näitkö sinä kuinka eläkeläiset liikkuvat,ei ne ole ainakaan vaivaisia.

  13. Maija Varonen
    26.2.2017 at 10:16

    Ihmisten eläkeikää hilataan koko ajan ylemmäksi, mutta samaan aikaan
    nuoruuden ja kauneuden ihannointi lisääntyy, niin että jopa 40- vuotiaan
    saattaa olla vaikea työllistyä. Se ikärasismi tekee sen.

  14. poikamies jo kolmannessa polvessa
    26.2.2017 at 10:30

    Pitäs olla siinäki työllistymisessä n, 20 vuotinen, jolla on 30 vuuvven työkokemus, sitten kelepois:-)

  15. 27.2.2017 at 20:22

    Oman ammattiryhmäni epävirallista tilasto eläke elämän pituudesta. Ne, jotka olivat työelämässä hyvin tärkeitä, heidät kuolema korjaa viiden vuoden sisällä eläkkeelle jäännistä. Tämmöiset puolitärkeät kuten minä niin nyt on 26 vuosi menossa. Ne täysin lusperit työkaverit elävät vähintään satavuotiaaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *