Ensimmäinen kalamatkani joka on jollain tavalla muistissa.

Oli viisikymmenluvun alkuvuosi, en muista tarkasti mikä. Olin silloin sellainen ns. “pikkukehveli”, joka tietysti halusi olla isän mukana riesaksi asti.
Sääperin järvi oli siihen aikaan erittäin kalaisa ja siitä myös kalastettiin paljon. Keväällä tulvaveden aikaan kalat pääsivät nousemaan järveen Haponojan kautta esteettä ainakin Jänisjärvestä jos ei kauempaakin.
Kevättulva ylsi “pahimmillaan” melkein Ilomantsintielle ja nykyiselle Ilmarintielle Rantasen pajan kulmalle. Kalaa pyydettiin paljon, sillä se oli hyvää “särvintä” muun ruoan jatkeeksi. Yksi suosituimmista kalastuskeinoista oli iskukoukkukalastus. Sillä saaliit olivat hyviä niin talvella kuin kesälläkin. Ainoa pieni ongelma oli koska siihen tarvittiin ns. #täkykala#
Pieni särki tai ahven koukkuun syötiksi. Jos ei olut pilkkimies, niin täkykalat täytyi pyytää vaikkapa katiskalla. Niinpä: Eräänä maaliskuisena iltana isä kertoi lähtevänsä kaverin kanssa aamulla laittamaan katiskan järveen. Minä tietysti heti pyysin päästä mukaan. Yöllä oli satanut melko paksulti märkää lunta. Ottivat minut kuitenkin mukaan.
Lähdimme Sallisen talon ohitse ja siitä Lösönlahdelle päin. Isän kaverilla oli katiska selässä ja isällä iso tuohikontti. Aikuiset hyväkuntoiset miehet etenivät hyvää vauhtia eteenpäin. Minulle reppanalle vauhti oli kuitenkin liian kova ja jäin jälkeen, väsyin ja “rupesin vänisemään”. Pari kertaa miehet odottivat minua.
Mutta sitten! Isä laittoi minut siihen tuohikonttiin. Matka jatkui. Köntin läppä jäi auki ja joka askeleella se vähän napautti (taputti) minua päähän.

Minä nukahdin.
Enempää en muista koko reissusta!
VMTH

4 comments for “Ensimmäinen kalamatkani joka on jollain tavalla muistissa.

  1. Aaettä, mahollinen paekka. Siinä meinas pienen miehen matka unohtuu tykkänään, vuan onneks siellä ol joku sattumus, jonkatautta tappaus ol syöpynnä tuonne aljtajunnan puolelle. Terttomi tää ol mielenkiintonen luvettava ja soes, että juohtus vielä jottain muutahi mieleen:-)

  2. Nykyään kerrotaan isien osallistuvan ahkerasti lastensa hoitoon. On ne näköjään ennenkin hoitaneet. Hienoa!

  3. Täkykontin täytteestä Värtsin välkyksi.

  4. Suorastaan herttainen kalareissu. Pyysin toimitusta lisäämään kontin kuvan. Kontti on minun isäni peruja. Ehkä minäkin olen siinä ollut joskus kyydissä. En tiedä.. ehkä nukuin.
    Alpo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *