Ulkoilua ja lumileikkejä.

Oli vuosi 1954. Nuorempi veljeni tykkäsi telmiä lumessa ja tehdä mitä siitä osasi tai mahdollisesti muotoutui. Ei kuitenkaan mitään erikoista ja ihmeellistä, sillä hän oli vasta kolmevuotias. Tarmoa ja mielikuvitusta tekemiseen kuitenkin riitti.
Eräänä maaliskuisena aamuna äiti valmisteli (puki) veljeä ulosmenoa varten. Pakkasta oli noin kymmenkunta astetta. Siis lämmintä päälle.

Varusteena siihen aikaan oli lapaset, kintaat tai muut käsineet joiden putoamisen estämiseksi laitettiin lanka hartioiden yli kulkemaan käsineestä toiseen. Sitten villatakki ja muut ulkovaatteet.

Ja poika ulos. Touhuili siellä kotvasen.

Äiti vilkaisi ikkunasta. Poika kiipesi jo
ulkoportaita pitkin haluten sisälle.

Åiti meni katsomaan. Käsineet olivat pudonneet.
Veli sanoi: “ Voi enteleen entele kun yntii yntelöittelöö”
Lukijat tulkinnevat sanonnan kuten haluavat ja ymmärtävät.

Terv. VMTH

7 comments for “Ulkoilua ja lumileikkejä.

  1. Tuntuu, että rumiin sanoihin ei tulkkia tarvita, mutta loppuosa isosisaruksen lauseesta on vaikeaa jopa minulle.

  2. Anteeksi. Äänessä olikin uhri itse, eikä isosisarus, kuten ensin erehdyin.

  3. Suotakoon se hänelle. Oisko se kynsii vähän palperoittanut, kun vantuut ja lapaset oli häveyksissä:-)

  4. Olisikohan sama asua kuin siinä yhdessä laulussa ”Joka kynsi kylmeni..”

  5. Kyllä se on muistissa,kun paleli käsiä oikein kunnolla ja meni lämpöseen,
    sitten kynsiä kyntelöitti niin irusti.

  6. Yntii yntelöittelee näin vanhemmillakin päivillä. Ja kun eivät lämpia edes tulen loisteessa. Ainoa joka auttaa, on rivakka ja riittävän pitkä lenkki.

  7. Kyllä tänä aamuna länsipuhurissa Sääperin suoralla nahkasormikkaissakin ynsii yntelöitti, ei auttanut vauhtikaan (12min/km). Piti oikein vetää hanskaa pois ja puhallella näppeihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *