Kiehtova kynsilaukka – Näin kasvatat suuret valkosipulit

Päivitin valkosipulin viljelystä kertovan oppaani vastaamaan tätä aikaa, jossa nyt elämme. Kirja on aivan ”uunituore” enkä ole vielä ennättänyt myymään sitä lainkaan. Esittelyksi otan kirjan lukijalle kohdistetun ensimmäisen sivun asiat. Vastaavilla tiedoilla olevaa toista kirjaa ei Suomessa toistaiseksi ole saatavilla. Kirjassa on 74 sivua kuvineen ja täyttä asiaa valkosipulin viljelystä. Kirjan teon tavoitteena on ollut tehdä sellainen kirja, että valkosipulinviljelyn aloittelijakin pääsisi kelvolliseen satotasoon valkosipuliensa kasvussa.
Kiteen Kirjainfosta sitä saa nyt hintaan 18 euroa per kirja. Lisäksi aion osallistua Potsipäiville jaVärtsiläpäiville sekä muihin sopiviin myyntitapahtumiin.

LUKIJALLE ( Näin esittelen kirjaani )
Luonnonmukaisen viljelyn jatkokurssilla 1995 tein kurssityön valkosipulin viljelystä. Tuolloin aiheesta oli hajanaista tietoa eri puutarha-alan lehdissä ja joissakin kirjoissa. Kurssityötä varten kokosin aineiston Joensuun yliopiston kirjastossa ja joitakin opinnäytetöitä tilasin Helsingin yliopistolta. Opinnäytetyöt olivat valmistuneet 1980-luvun puolella ja käsittivät ainoastaan keväällä istutettavia valkosipulikantoja. Oleelliset asiat valkosipulin viljelystä, kuten lannoittaminen, viljelytekniset toimenpiteet, kasvinsuojelu ja sadon käsittely osattiin pääpiirteissään silloinkin. Kurssityöni pohjalta tein ”Valkosipulin viljelyoppaan” vuonna 2 000 omakustanteena. Olin koonnut oppaaseen senhetkisen Suomessa olevan tutkitun tiedon siitä, kuinka valkosipulia tulisi viljellä.

Valkosipuliharrastuksen jatkuessa ilmeni tarvetta etsiä tietoa siitä, miten sitä muualla viljellään ja minkälaisilla lajikkeilla. Internetin avulla aloin etsiä amerikkalaisten valkosipulin viljelijöiden kotisivuja ja muita julkaisuja.

Ensimmäinen käyttökelpoinen nettijulkaisu oli Garlic (organic) -Allium sativum, julkaisija British Columbia Ministry of Agriculture. Sen tietoja voi käyttää valkosipulin viljelyssä Suomen sääoloissa sellaisenaan.

Seuraava löytöni oli Ron L. Engelandin kirja Growing Great Garlic vuodelta 1991 sekä hänen nettijulkaisunsa. Engeland luokitteli Filaree Garlic Farmillaan valkosipulit yhteentoista kasvuryhmään. Farmi sijaitsee Washingtonin osavaltiossa, sen pohjoisosassa Kalliovuorilla. Euroopan puolella vastaava leveyspiiri on Tsekissä, Prahan eteläpuolella. Engeland on ollut tarkka havainnoitsija. Myöhemmin, vuosina 1992–1994, tutkijat M. R. Pooler ja P. W. Simon (University of Wisconsin) täsmensivät ryhmäjakoa elektroforeettisin testein, ja kuten Engeland sanoo, 90 % hänen määrittämistään kasvuryhmistä vastasi testituloksia.

Sitten löysin Ted Jordanin Meredithin kirjan The Complete Book of Garlic vuodelta 2008. Se on kokonaisvaltainen esitys valkosipulista ja sen viljelystä, sekä siitä, kuinka valkosipulista voi vielä saada aitoa siementä ja risteyttää uusia lajikkeita.

Meillä Suomessa valkosipulia on pidetty steriilinä kasvina, jota voidaan lisätä vain itusilmuista. On kerrottava, että olen kokeillut valkosipulin virittämistä siementen tuottamiseen ja olen sen saanut kukkimaan, mutta meidän loppukesän lämpötilat eivät ole mahdollistaneet siementen kasvua. Tulevat kokeilut on parasta tehdä kasvihuoneessa.

Kirjassa on omat lukunsa valkosipulin kasvuryhmäjaottelusta Ron L. Engelandin mukaan sekä valkosipulin virittämisestä siementuottoon.

Meillä Suomessa valkosipulit jaetaan yleensä kahteen ryhmään: talvivalkosipuleihin ja keväällä istutettaviin valkosipuleihin. Jako on sikäli harhaanjohtava, että lähes kaikkia valkosipulikantoja voidaan meilläkin istuttaa sekä syksyllä että keväällä. Kerron kirjassani niistä valkosipulikannoista, jotka tarvitsevat kylmän talvilevon ja niistä, jotka eivät kylmää talvea kestä.

Valkosipuli on pitkän historiansa aikana sopeutunut ja muuntunut siten, että sitä voidaan viljellä niin tropiikissa kuin arktisten alueiden reunamilla, kuten Suomessakin.

Tähän kirjaan olen kirjoittanut kaiken sen tiedon ja kokemuksen, jonka olen hankkinut kahdenkymmenenviiden vuoden aikana kasvimaaltani, kirjastosta ja internetin kautta.
Valkosipulin monimuotoisuus ja sen kestävyys viljelyssä hämmästyttävät minua edelleen, ja kasvina siitä onkin tullut minulle ”kiehtova kynsilaukka”.

Liitteenä muutama kuva kirjastani

Kalevi Tikka

Share

11 comments for “Kiehtova kynsilaukka – Näin kasvatat suuret valkosipulit

  1. 16.5.2017 at 9:34

    Ikä on kääntynyt niille kymmenille, että oli aika laittaa osaamisensa kirjan muotoon. Meillä Suomessa valkosipuli kuuluu niihin kasveihin joita pidetään puuhastelukasveina. Jo Virossa sen viljelyä harrastetaan monikertaisessa laajuudessa meihin verraten. Pyysin toimittaja Leena Hokalta oikolukua tekstiini ja hän totesi työn jälkeen, ”nyt katson aivan eri silmillä omaa valkosipulipenkkiäni.”
    Kirjani sopii hyvin lahjakirjaksi kasvimaata harrastaville ihmisille ja voi sen hankkia itselleen pelkästä uteliaisuudesta.

  2. Alpoaatos
    16.5.2017 at 11:29

    Hienoa Kalevi !
    Toivotan paljon onnea Sinulle, kirjalle ja valkosipuleille !

    Alpo

  3. Sakari H
    16.5.2017 at 12:21

    Vuosikymmeniä sitten istutin eräänä kesänä valkosipuleita kasvamaan. Tuttavat kyselivät, että mistä tiesin laittaakko kynsiä vai kokonaisia. Vastasin, etten tiennytkään, laitoin rivin kynsiä ja penkin päähän kokonaisen. Ei ollut syksyyn mennessä noussut mitään. Seuraavana keväänä vaikutti hieman orastavan, mutta jouduttiin muuttamaan, enkä tiedä paljonko tuli satoa, vai tuliko ollenkaan.
    Sen kuitenkin opin, että osaa se viherpeukalokin olla keskellä kämmentä. Siellä muiden kämmenpeukaloitteni nipussa. Nykyisin onnistuisi paremmin. Aloittaisin ostamalla Kalevin kirjan, lukemaan kun olen jo omasta mielestäni oppinut.

  4. 16.5.2017 at 14:00

    Kalevi,hanki itsellesi venäläistä valkosipulia,eli kynsilaukkaa.Kasvatin sitä joku vuosi omassa puutarhassa,Se on kaksikertaa normaalin valkosipulin kokoinen,mutta siinä on vain 6 tai 8 kynttä.Maultaan on hyvin mieto,Intialaiset tykkäsivät siitä kovasti.Kasvutapa on samanlainen kuin normaalilla valkosipulilla,se on Biennal,eli ensimmäisenä vuotena se kukkii,ja seraavana kasvukautena se jakaantuu eli on valmis kerättäväksi.

  5. 16.5.2017 at 18:51

    Reino venäläistäkin on ja Siperialaista kaiken kaikkiaan yli 30 lajiketta eri puolilta maailmaa. Minä luulen niin, ettei kertomasi sipuli ehkä ole valkosipuli Allium sativum vaan sipuli jota Englanninkielisellä alueella kutsutaan nimellä Elefantti garlic Allium ampeloprasum. Sipulien ”perheessä” on joitakin lajeja, jotka eivät kestä meidän talvea vaan ne tulee varastoida viileään ja istuttaa keväällä uudelleen. Olisi mielenkiintoista saada tuota kertomaasi lajiketta itselleen kokeiltavaksi.

  6. 17.5.2017 at 2:17

    Kalevi. Sain sipulin yhdeltä jugoslavialaiselta naiselta,hän viljeli sitä,.Niinkuin sanoit tuskin se onnistuu suomen oloissa.Toinen sipuli laji jota kokeilin on Egyptiläinen Tree onion.Se tekee kukinnon päähän sipulit ilmaan joskus jopa kymmenen pientä sipulia,jotka ovat syötäviä.Minä kasvatin sitä samoin kuin shallottia,otin aina ulkopuoleiset varret ja niputin ne myytäväksi sellaisenaan.Tämä oli silloin kun minulla oli puutarha josta möin tuotteita asiakkaille.Nyt olen jouto ukko suurimman osan ajasta rullatuolissa, jalan menetyksen jälkeen.Ammatiltani olin puutarhuri,teknillisen koulun käynyt,Puutarhani oli harrastus,puutarhojen hoito oli varsinainen ammattini.

  7. Telle
    17.5.2017 at 11:01

    Tsemppiä kasvatukseen ja kirjamyyntiin!
    *

    Voisikohan täältä Värtsin tietolaarista kysäistä
    mitä vois kylvää pienelle perunapeltopläntille
    rikkaruohojen sijaan kun ei enää meinattu laittaa
    perunaa maahan. Siis ei mitään sellaista ruohoa jota
    täytyis leikata tai niittää.

    Eiköhän nämä puutarhatyöt ole menelle ajankohtaisia,
    eli jospa olis tiedosta hyötyä laajemmaltikin. Apila olis ehkä
    yksi vaihtoehto….Kasvimaatakaan ei oo meina laittaa.

    Nimim epätietoinen Kukkahattu

  8. Irene peuhkurinen
    17.5.2017 at 14:59

    Kovasti tekee mieli kasvimaalle. Kalkin levitys onnistui, mutta nyt ei nouse kahvikuppi suun korkeudelle. Pitäisikö hommat jo himosta huolimatta ainakin vähentää?

  9. 17.5.2017 at 17:53

    Telle kokeiletko hunajakukkaa kimalaisten iloksi, tai jotakin luonnon niitty seosta. Auringonkukka voisi olla myös mojova juttu ja syksyllä tiaiset kiittävät.

  10. 17.5.2017 at 18:08

    Alimmassa kuvassa, jossa on mullosta ja merkkitikkuja niin ne ovat uusia lajikkeita viime syksynä kokeiluun. Laitan ne erilleen muista valkosipuleista kun ei tiedä saako kylkiäisinä ei toivottuja hometauteja. Kaikki ne olivat nousseet taimelle joten talven kestäviä ovat.

    Tänään muokkasin ensimmäistä kertaa jyrsimellä perunamaata. Perunan lisäksi laitan hieman porkkanaa, lehtikaalia ja keräkaalia, punajuurta ja ryvässipulia. Viime kesänä tein ensimmäistä kertaa keräkaalista suorakylvön avomaalle. Ennättää kasvaa hyvään kokoon joten en nytkään tee esikasvatusta.

  11. Maija Varonen
    18.5.2017 at 7:08

    MInä kylvin kahtena kesänä kasvimaahan auringonkukkaa, mutta pihapuussa
    pesivä harakka noukki suuhunsa joka ikisen siemenen.

    Eilen huomasin täällä netissä sellaisen tornin, jossa perunat kasvavat kerrostalomaisessa
    rakennelmassa: kerroksittain kanaverkkotorniin heinää, multaa ja perunaa. Hyvin näytti
    kasvavan. Jos on pieni maapläntti, sopii varmaan hyvin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *