Jos minne lie, polkuni vie, tämä muistissa viel

Hiekkatietä vähän matkaa, vasemmalle käännös, pieni mutka ja kuin hyppäys mäen nyppylän päälle. Ruusupensaita, takana pikkuruinen mökki. Tiilikatto, valkoiset ikkunanpielet. Siisti kuisti. Kauempana pihan toisella laidalla navetta, vasemmalla pellon reunassa sauna, aitta ja puusee. Muutama omenapuu, viinimarjapensaita, raparperit suorassa penkissä, mansikkamaa. Aivan mökin edessä iso koivu. Ympärillä viljaa kasvavat pellot.
Navetalta tulee pieni nainen, päässä karjalaisnaisen tapaan sidottu huivi, hame melkein maahan asti, jalassa mustat nahkasaappaat. ”Sie vällei tulit, käyvvään tuppaan”.
Porstua, sen perällä ruokakonttuuri. Heti oven vierestä rappuset vinnille. Tupa, ovisuunurkassa vesipumppu, vasemmalla peltikuorinen hella ja leivinuuni. Puusohva, sinivihreä ruokapöytä ja tuolit. Nurkassa Singer-ompelukone. Sinivihreät tiskipöytä ja astiakaappi. Ruskea lankkulattia, räsymatot. Ikkunoissa kukikkaat verhot, valkoiset salusiinit. Tuvan perällä komero, jossa ruokatarvikkeita ja separaattori. Kammarissa toinen laidasta vedettävä puusänky, pöytä tuoleineen ja pehmustettu keinutuoli, peilillä varustettu piironki. Ikkunan edessä 2-tasoinen hylly, jossa kirjoja ja nippu Nyyrikki-lehtiä. Sängyn takana seinällä kangaspuissa tehty seinävaate. Toisella seinällä öljyvärimaalaus, jossa vene ja järven yllä kuu taivaalla. Tunnelma on rauhallinen, kodikas.

Tuula T

7 comments for “Jos minne lie, polkuni vie, tämä muistissa viel

  1. Mukava muistelo! Juuri tämänkaltaista aitoa maalaisidylliä kaivattaisiin edelleenkin, mutta se näyttää valitettavasti olevan lopuilleenkin katoamassa kaiken tehokkuuden ja keskittämisen tieltä. Itse ihmettelen oikeasti monta kertaa sitä, miksi nuorempi sukupolvi ei ainakin useimmissa tapauksissa muka pystyisi jopa asumaan lapsuudenkodeissaan kun nykyisin päästään kuitenkin kulkemaan omalla autolla.

  2. Kyllä sitä ennen ultiin vähälläkin toimeen. Nyt pitää olla ikkunat lattiasta toisen kerroksen kattoon asti. Olohuone kuin hollitupa. Minä ainakaan en viihtyisi moisessa salissa. Liekö perua lapsuudesta, jonka vietin Tuulan kuvailemissa olosuhteissa. Nykyisenlaisten suurten tilojen ylläpitokin vaatii varmaan paksua kukkaroa. Ja omko se immeinen sen onnellisempi?

  3. Tuulan kertomuksen kaltainen on ollut oma lapsuus- ja nuoruusmiljööni.

    Ole saanut vierailla kodeissa, joissa on ikkunoita lattiasta kattoon, joissa käydessäni
    ensimmäinen kysymykseni on, että kuka teillä pesee nuo ikkunat.

    Viherkasvit kyllä saavat valoa niissä tarpeeksi.

  4. Ei ehkä niin korrektia tässä kysellä,mutta kysyn kuitenkin; Maija(-Liisa) muistaakseni joskus mainitsi runokirjan olevan tekeillä. Mikä sen tilanne on nyt?

  5. Sepäs iloinen uutinen !
    Paljon onnea Maija !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *