Suomi 100 Kaurilan kylätalolla 6.9.2017

Värtsiläisten Seura aloitti syyskauden kokoontumalla Kaurilan kylätalolle 6.9.2017 kuulemaan Jukka Jormanaisen esitelmää Suurihutinaskunnasta tasavallaksi – Juhon, Simon ja Feodorin kohtalot vuosina 1917 – 1918 Tohmajärvellä ja Värtsilässä.”

Värtsiläisten Seuran väkeä oli jo hyvissä ajoin paikalla odottelemassa tilaisuuden alkua.

Seuran puheenjohtaja Aulis Kosonen toimi tilaisuuden avaajana .

On ehkä paikallaan muistaa, että Värtsilä oli tuolloin osa Tohmajärven kuntaa ja eroaminen itsenäiseksi tapahtui vähän myöhemmin v. 1920.

Mainitut vuodet olivat Euroopassa ja Suomessa suurten myllerrysten aikaa jolloin levottomuudet ja väkivaltaisuudet ulottuivat myös Tohmajärvelle ja Värtsilään. Juhon, Feodorin ja Simon kohtaloiden kautta Jukka Jormanainen kertoi Tohmajärven ja Värtsilän tapahtumista ja laajemmin myös siitä miten Suomesta, Venäjän suuriruhtinaskunnasta tuli itsenäinen tasavalta.

Jukka Jormanainen toi esille professori Hentilän selityksen tasavallan syntyyn. Kirjassaan Hentilä nimeää kolme kohtaloomme vaikuttanutta tapahtumaa, jotka toteutuessaan siten kuin tiedämme loivat tilanteen tasavallan syntymiselle. (Saksalainen Suomi 1918, Marjaliiisa Hentilä, Seppo Hentilä; Kusatannusosakeyhtiö Siltala 2016)

Valkoiset voittivat kansalaissodan

Saksa hävisi oman sotansa

Bolsevikit saivat vallan venäjällä

Jos yksikin näistä olisi päättynyt toisin, olisi Suomen valtiollinen asema mitä todennäköisimmin ollut toisenlainen. Eduskunnan päätöksllä suuriruhtinaskunta Suomi julistautui itsenäiseksi 6.12.1917. Saksan hävittyä maailmansodan kuningashaaveet kariutuivat ja Suomesta tuli tasavalta, jonka 100 vuotta nyt juhlimme.

Jukka Jormanainen .

Nimetyistä henkilöistä Juho Jormanainen Värtsilän Tervavaarasta oli esitelmöitsijän isoisä. Feodor Jormanainen oli Juhon isän velipuoli. Simo Keltanen oli Jouhkolan pehtoori. Nämä kolme ovat valikoituneet Jukka Jormanaisen tutkinnan kohteiksi. Mukana ovat Juho ja Feodor sukulaisuudeen vuoksi ja Juho ja Simo erityisesti siksi, että ovat aikanaan tehneet tapahtumista, muistiinpanoja ja päiväkirjan omaisia merkintöjä jotka ovat olleet Jukka Jormanaisen käytettävissä. Juhon muistiinpanot ovat säilyneet Jormanaisten suvun hallussa, ja Simon muistiinpanoja kertoja on saanut käyttöönsä Simon pojan pojalta Pekka Keltaselta.. Juhon isän velipuolen, Feodor Jormanaisen toimista ja kohtalosta on suvun muistitietojen lisäksi kirjattu tietoja mm. valtiorikosoikeuden pöytäkirjoihin.

Jukka Jormanainen kertoi muutamista paikallisista tapahtumista, jotka kuvaavat ajan levottomuutta.

Simo Keltasen aloitteesta Tohmajärvelle oli perustettu raittiusyhdistys, jonka ensimmäiset ja myös viimeiset iltamat päättyivät humalaisten iltamavieraiden rähinöintiin ja tappeluun, jonka jälkiseurauksena yhdistyksen sihteeri Asikainen ampui yhdistyksen rahastonhoitaja Mölsän. Kihlakunnanoikeus vapautti syytetyn ja perusteli päätöstä itsepuolustuksella. Simo sanoo vasta jälkeenpäin ymmärtäneensä tapahtuman poliittisen luonteen.

Kesällä 1917 oli Jänisjärven lauttausyhdistyksen lakko , jossa työläiset vaativat parempia palkkoja ja kahdeksan tunnin työaikaa. Lakossa oli 2000-3000 miestä. Feodor Jormanaisen arveltiin olleen kiihottamassa työväkeä tähän lakkoon.

Sisäälissodan merkittävin tapahtuma Tohmajärvellä oli Värtsilän kahakka 8.2.1918. Tämä työväen kaartin ja suojeluskuntalaisten aseellinen yhteenotto oli sisällissodan ainoa varsinainen taistelu Pohjois-Karjalassa. Värtsilässä oli paljon työväkeä ja työväenyhdistyksiäkin jokaisessa lähikylässä. Työläiset olivat perustaneet punakaartin ja Joensuusta tullut suojeluskuntaosasto oli käynyt Värtsilässä etsimässä aseita, niitä kuitenkaan löytämättä, jonka jälkeen Värtsilän työväki oli päättänyt ryhtyä vastarintaan ja ottanut vangiksi joitakin suojeluskuntalaisiksi epäiltyjä. Joensuusta ja Sortavalasta komennettiin suojeluskunnan osastot vapauttamaan vangitut ja riisumaan työväki aseista. Aseellisen yhteenoton jälkeen vangitut suojeluskuntalaiset vapautettiin ja kahakkaan osallistuneita työväen kaartilaisia vangittiin yli sata. Miestappioita tuli puolin ja toisin. Joensuun komennuskunta menetti kaatuneina ja haavoittuneina lähes kaksikymmnentä miestä ja komennuskunnan johtaja vaati kaikkien taisteluun osallistuneiden kaartilaisten ampumista, mutta lopulta muutaman päivän jälkeen teloitettiin vain kaksi. Loput kuljetettiin ensin Joensuuhun ja sieltä edelleen vankileirille.

Esimerkkihenkilöistä Värtsilän kahakan osallisena oli vain Feodor, joka oman kertomansa mukaan ei osallistunut ammuntaan vaan piileskeli mökissään, josta hänet löydettiin. Myöhemmissä kuulusteluissa Feodor kiisti liittyneensä punakaartiin, mutta myönsi kuuluneensa työväenyhdistykseen ja oli kuitenkin aikaisemmin jonkun muun kanssa hakenut Joensuusta työväen kaartille ”kuuman lastin”, viisi kivääriä. Värtsilän suojeluskunnan johtokunta vaati useita kertoja Feodorille kuolemantuomiota, jota valtionrikosoikeudenkäynnissä ei kuitenkaan langetettu. Eri vaiheiden kautta Feodor päätyi Tammisaaren vankileirille, vapautettiin välillä, vangittiin uudelleen,  tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja myöhemmin armahdettiin.

Uutinen suojeluskuntalaisten suorittamasta Värtsilän vltauksesta saattoi antaa Juholle innostavan esimerkin ja hän ilmoittutui 8.3.1918 Värtsilän kutsunnoissa vapaaehtoiseksi armeijaan. Maaliskuun puolivälissä Juho saapui Antreaan, jonne Simo, Joensuussa joukkueen johtajaksi koulutettuna, oli tullut jo vähän aikaisemmin 165 miehen vahvuisen komppanian mukana. Antrea oli tukikohtana Karjalan valkoisten joukkojen edetessä kohti punaisten hallussaan pitämää Viipuria. Juhon ja Simon kohtalot yhtyivä tällä sotaretkellä, jossa Juhon tavoin oli mukana monia muitakin miehiä Tohmajärven kylistä. Simo oli Juhon joukkueen johtaja.

Useiden taistelujen jälkeen valkoiset saivat Viipurin haltuunsa huhtikuun lopussa 1918. Vielä toukokuulla Juho oli päiväkirjamerkintänsä mukaan suorittamassa kotietsintöjä Viipurissa.

Lopulta sota päättyi ja Juhon asevelvollisuuden palvelusaika jatkui Sortavalassa.

Sotimisen loputtua osapuolten piti jollakin tavoin jatkaa elämää ja töitä, vaikka jännitteitä osapuolten välille varmasti jäi.

Hetken aikaa esitelmän pitäjä pohti Värtsilän ja ympäristön elämää sodan päätyttyä kun vastapuolten piti joka tapauksessa jotenkin tulla toimeen keskenään. Sukulaisetkin olivat olleet vastapuolina. Asiat oli vain jotenkin sovittava.

Sodan ja asevelvoillisuusajan päätyttyä Juho palasi Tervavaaraan viljelijäksi, oli yhteiskunnallisesti hyvin aktiivinen ja toimi monissa yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä.

Simo muutti pois Tohmajärveltä, hylkäsi tarjolla olleen sotilasuran ja päätyi Suomen ensimmäiseksi kunnanjohtajaksi Ruokolahdelle.

Feodor kärsi kuritushuonetuomiotaan kunnes armahdettiin.

 

Kaurilan kylätalolla kuultiin pätkä Juhon, Simon ja Feodorin elämän vaiheista. Saman tapaisa kohtaloita kokivat monet muutkin aikalaiset tuona melskeisenä aikana.

Jukka Jormanainen on tutkinut laajalti aiheeseen liittyvää lähdeaineistoa ja koonnut Juhon, Simon ja Feodorin elämän vaiheista omakustanteisen kirjan ”Juhon vapaussota”. Kirjassa on tietoa myös Juho Jormanaisen perhetaustasta ja siviilielämästä.

Aulis Kosonen lausui kuulijoiden kiitokset Jukka Jormanaiselle ja ojensi esitelmöitsijälle lukemisiksi ”Evakkotarinoita Värtsilästä”.

Tilaisuus päätettiin Karjalaisten laululla, jota Vesa Honknen säesti .

Vesa Honkanen.

Kaurilan kylätalon luentotilaisuus toteutui Värtsiläisten seuran aloitteesta yhteistyössä Värtsiläisten Seuran, Tohmajärven kansalaisopiston ja Kaurilan Kyläyhdistyksen kesken. Kylätalossa oli paikalla noin 60 kuulijaa, josta joukosta värtsiläistenseuralaisia hieman yli puolet.

Värtsiläisten Seuran seuraava yhteinen kokoontuminen on laulutapahtuma 4.10. klo 13.00 Värtsilän seurakuntakodissa. Laulattajana Vesa Honkanen.

 

Share

1 comment for “Suomi 100 Kaurilan kylätalolla 6.9.2017

  1. esko tarvainen
    20.11.2017 at 19:31

    Nyt Suomi on satavuotta. 1917 vuosi oli kohtalon vuosien alku. Viha ja raivo valtasi maan. Haavat on parantuneet, mutta arpien kanssa elämä jatkuu. Minä nyt kerron omasta näkökulmasta ajan kulkua sodanjälkeen.
    Kun talvisota alkoi Suomi katsoi tulevaisuuteen yhtenäisenä ja oli yhteisymmärrys puolustaa kotimaatamme. Ei lähtenyt korven kasvatit tekemään Leninin ihanne valtiota. Kokonaisuu meni hyvin myös jatkosodassa, kun itsenäisyys säilyi monien vaiheiden loksahtaen kohdalleen.
    Nyt me satavuotisessa Suomessa voimme olla onnellisi itsenäisyydestä. Itsenäisyys ei ole itsestään selvyys. Itsenäinen Suomi voi ydinaseiden varjostamassa maailmassa kysyä? Haluaako ihminen lajina säilyä tällä sinisellä pallolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *