Pihvin puolustus

Pihvin puolustaja

Onko naudanliha terveellistä?

Nicolette Hahn Niman: Pihvin puolustus, Kohti kestävää lihantuotantoa, Atar-kustannus

” Mutta minullapa on käytössäni tietoa – ja paljon onkin! Ja se kaikki on peräisin virallisista hallituslähteistä. Ja vaikka yleinen lähtökohtani – että nautakarja on hyväksi ympäristölle ja naudanliha ja eläinrasva ovat terveellistä ruokaa – ovat tosin kiistanalainen aihe tässä ajassa, perusmaatalouden osuutta ja demografisia tosiseikkoja ei ole kyetty kiistämään.”

Kirjan tekijä oli aiemmin kasvisruuan ystävä, ellei ihan vegaani, mutta meni naimisiin karjatilallisen kanssa ja tutustui eläimiin ruohonjooritasolla. Tämä kirja sisältää aihepiirejä, joista jotkut ovat tietysti karjatalouden vastaisia:

– Karjan vaikutus ilmastonmuutokseen.

– Ruoho on kaiken ruoan ”äiti”.

– Veden merkitys.

– Biodiversiteetti.

– Liikalaidunnus.

– Ihminen ja karjatalous.

Muistan Pekka Puskan teesit rasvaisen ”soossin ja perunan” käytön lopettamisesta. Puskan työn tuloksena P-Karjalan väestön ruokatottumukset muuttuivat, väheni tietysti myös tupakointi. Oma lapsuuskotini oli P-Karjalassa ja karjasta saatiin elanto ja ruoka. Ehkä jotain samaa on kirja tekijän kokemuksissa, jotka muuttuivat radikaalisti hänen siirryttyään karjatilalliseksi.

Kirja on hyvä kannanotto arkaan aiheeseen. Jos maidon ja lihan käyttö lopetettaisiin, se tietäisi vaikeuksia karjatiloille. Mutta meitä suomalaisia herkkusuita riittää, ja pihvien menekki on suuri. Kirjan tekijäkin oppi karjatilan elämän ”kantapään kautta” ja oppi myös eläinten ystäväksi. Kirja on tärkeä kaikille, jotka puolustavat lihansyöntiä, mutta siinä on myös faktatietoa lihansyönnin vastustajille.

Jouko Varonen

Share

Post navigation

5 comments for “Pihvin puolustus

  1. 20.9.2017 at 10:28

    Olen tehnyt semmoisen havainnon, jotta olipa ihminen kasvissyöjä tai sekaravinnon käyttäjä niin jokaisen elämä päättyy aikanaan. Mutta on sillä kehon hyvinvointiin merkitystä mitä syöt ja miten syöt. Ensimmäinen huomioitava asia on ruuan määrä verrattuna elimistön kulutukseen. Olitpa kasvisruuan syöjä tai sekaravinnon käyttäjä liika määrä on pahasta, tulee makkaraa vyötärölle. Seuraava asia on sellainen, jota emme yleensä ajattele, nimittäin suoliston pituus. Tässä on ihmisillä aika suuria eroja. Lyhyt suolistoinen voi syödä energiapitoisempia ruokia enemmän kuin pitkällä suolistolla varustettu. Vastaavasti pitkällä suolella varustettu ihminen käyttää ruuan tehokkaammin hyväkseen. On enemmän sitä suolen matkaa josta ravinteet imeytyvät kehoon. Kolmanneksi asiaksi laitan tuon yksipuolisen ravinnon käytön tottumuksen. Sekin on asiana pahempi kuin valinnat kasvissyönnin ja eläinperäisen ravinnon välillä. Periaatteessa kanamunassa on kaikki ravintoaineet joita ihminen tarvitsee elääkseen, mutta kukapa meistä pelkkää kananmunaa syö. Kasvisten puolelta meidän viljelykasvien joukosta ei oikein löydä sellaista kasvia, jonka varassa yksistään voisi kelvollisesti elää. Eräs työtoverini sanoi asian näin, ” jos hänet olisi tarkoitettu kasvissyöjäksi niin hänellä olisi pötsi ja verkkomaha sekä taito märehtiä.” Oli miten oli mutta lopuksi totean tämän, jotta ihminen, sika ja rotta elävät samanlaisella ravinnolla ja nuo kaksi muuta syövät mielellään lihaa kun sitä vain on saatavilla. Niin tekee ihminenkin, paitsi ne jotka valitsevat toisin ja sillä ylvästelevät.

  2. Martti Törrönen
    20.9.2017 at 18:01

    Taidanpa olla propagandan uhri. Olen nimittäin yrittänyt
    vähentää punaisen lihan syöntiä. Eihän hyvästä lihasta
    ja taidolla valmistettua pihviä voita mikään.Taitaapa olla
    niin, että yhdeksääkymppiä lähentyvälle on ihan se sama
    mitä syö. Olenko väärässä?
    Kalevi hyvä, miten sen suolen pituuden voisi mitata, jotta
    osaisi syödä sen mukaisesti ?

  3. 20.9.2017 at 20:16

    Martti röntgenissä tai ruumiin avaajalla.

    Pienenä viitteenä on se kuinka hyvästi ruoka sinuun tepsii. Lihotko helposti jos lihot etkä syö paljoa niin olet niitä pitkän ohutsuolen omaavia.

    Jo antiikin Roomalaiset tutkivat tätä asiaa orjillaan ja arvata voi mikä oli orjan kohtalona.

  4. Martti Törrönen
    20.9.2017 at 22:11

    Kiitos Kalevi! Olen nähtävästi niitä pitkäsuolisia.
    Hyvää yötä!

  5. Alpoaatos
    20.9.2017 at 23:12

    Tuli tuosta Kalevin mainitsemista kananmunista mieleen;
    Kun aikoinaan olin Rajakoulun viikon mittaisilla metsäretkillä, niin varasin mukaan paistettuja kananmunia ja penmyttä ruisleipää talon puolesta tulevan sissimuonan lisäksi. Niitä paistettuja kananmunia voi pienellä tauollakin pureskella vaikka olivat jäässä. Lajitoverit ihmettelivät kun minun pehmyt leipä oli syömättä vielä viikon lopulla. Leipä ei vain yksinkertaisesti maistunut. Olikohan kanan munilla osuutta asiaan, en tiedä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *