Vuode ratkaisee unen laadun

Vuode ratkaisee unen laadun

Kirjoitus on julkaistu 8.11.2001 Pohjois-Karjala –lehden numerossa 45.

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,
niin nukkumatti nousee ja ovehen hiljaa lyö.

On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa,
se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.”

Kaunista ja herkkää runoilija P. Mustapään tekstiä, johon Tapio Rautavaara sävelsi aikanaan yhtä kauniin melodian. Laulu on mielestäni unilaulujemme parhaasta päästä. Vahinko vain, että kovin harvoin sitä kuulee radiossa soitettavan. Mielestäni ”Sininen uni” sopisi erittäin hyvin kaiken maailman känkkäränkkien lomaan pikkuisille kuulijoille rauhoittavaksi tunnelmapalaksi. Eikä se taitaisi olla pahitteeksi meille vanhemmillekaan pätkäunista kärsiville.

Kerrotaan, että ihminen viettää yhden kolmasosan elämästään vuoteessa. Luulen kuitenkin, että unentarve on jokaisella yksilöllinen. Joku tarvitsee paljon unta ja joku selviää vähemmällä. Lapsena uneen pääseminen onnistuu useimmiten suhteellisen helposti. Muistan oman jälkikasvuni osalta, kuinka taputtelin ja silittelin pikku pepulle pinnasängyn rakosista ja lauleskelin samalla nukkumatista tai mitä kulloinkin oli ”nauhalla” ensimmäisenä. Hieman isompana luettiin Aku-Ankkaa ja kaikkea muuta mukavaa ja uni löytyi tuota pikaa. Tämän päivän työssä käyvältä äidiltä tuollainen hellittely tuskin onnistuu, valitettavasti!

Nukkumatti-myytti hyvin kaukaista perua

Itse nukkumatti-myytti näyttää olevan hyvin kaukaista perua. Tunnettu tanskalainen satukirjailija H. C. Andersen kirjoitti jo 1800-luvun puolivälissä nukkumatista. Suomessa oma satusetämme Sakari Topelius kirjoitti suunnilleen samoihin aikoihin sadun ”Nukkumatti”, jota pidetään ”Prinsessa Ruususen” sadun ohella Topeliuksen parhaimpana satuna. Kuitenkin Nukkumatti-satuolentona jää minulle edelleen arvoitukseksi. Ken sen lienee aikanaan tietoisuuteemme lanseerannut? Kovasti olin hakupäällä asian suhteen, vaan kun ei auennut. Lauluja aiheesta on tehty pilvin pimein, unihiekkoineen päivineen. Hellyttäviä tekstejä ja kauniita melodioita. Onpa muuan Arto Ikola kirjoittanut ja koonnut vitsikirjankin Nukkumatista. –”Mikä on nukkumatin työasu? Univormu!” – Mitäs piditte?

Kun olin pieni tyttö kolmekymmenluvun taitteessa, niin minulle sanottiin, oltuani tottelematon, että ”unkakkiinen” näyttää pahan unen. Liekö tuo olento ollut Nukkumatin vähemmän kiltti serkku. Varttuneemman ihmisen huonounisuuteen ei taida nukkumatista olla paljon apua. Erilaiset vaivat ja elämäntilanteen vaihtelut karkottavat unen useinkin tipotiehensä. Silloin ei poppakonsteistakaan ole apua. Lasketaan lampaita, juodaan lämmintä maitoa, syödään yöpalaa, juodaan kahviakin ja yritetään muita konsteja. Itse luen tai ratkaisen ristikoita. Uni tulee, jos on tullakseen. Kuun kierto, täysikuu, on yksi unen karkottaja, uskokoon ken tahtoo. ”Onpa yötä yökötellä”, sanottiin aikanaan.

Jotkut vetelevät unia vaikka kellon ympäri

Sanotaan, että ihmisen unen pituus tulisi olla 7-8 tuntia yötä kohden. Iltayöstä sen tulisi olla syvimmillään ja aamupuolella kevyempää nukkumista. Hyvin nukkuvat ihmiset vetelevät unia kevyesti vaikka kellon ympäri. Nuorena ja väsyneenä se on ymmärrettävääkin. Helposti siinä kuitenkin saa unikeon maineen itselleen. Liekö sitten unikeolla tapana unissakävelyllä verrytellä itseään” Unissakävelyä en ole nähnyt muuten kuin elokuvissa. Tapauksista kuitenkin olen kuullut kerrottavan.

Unikeon päivää vietetään aina heinäkuun 27. päivänä. Naantalissa sitä juhlitaan heittämällä veteen valituksi tullut unikeko, jolla kunakin vuonna meriitit ovat riittäneet siihen arvonimeen. Eikös vain tietokirjasta löytynyt noin 16 senttimetrin pituinen oravan kaltainen jyrsijä. Makaa päivät, liikkuu öisin ja on seitsemän kuukautta talvihorroksessa. Tavataan Keski- ja Etelä-Euroopasta. Näinikkään!

Vuode ratkaiseva tekijä unen laatuun nähden

Ratkaiseva tekijä unen laatuun nähden on mielestäni vuode. Evakkotalossamme talvisodan jälkeen tutustuin ensi kerran kätkyeseen, joka lienee tuolloin ollut ainakin maaseudulla yleisin pikkuvauvojen nukkumispaikka. Pitkäveteistä puuhaa se lapsen liekuttelu siinä mielestäni oli. ”Lemmenlullaksikin” sitä kätkyttä silloin osuvasti kutsuttiin. Äitiysavustuspakkauksen laatikko teki aikanaan ensisängyn virkaa omille lapsilleni. Kuuluu olevan yhtä käyttökelpoinen tänäänkin. Kun lapsi kasvoi, hankittiin pinnasänky, sitten kerros- tai laverisängyt. Ennen sotia olivat yleisimmin käytössä puusängyt, jotka etenkin pienemmissä talouksissa olivat kokoonpantavia. Oli ”päästä-” tai ”kuppeesta-” vedettäviä. Yöksi sängyt aukaistiin ja päiväksi koottiin kasaan ja vuodevaatteet päälle. Kupeesta vedettävään voitiin laittaa päiväksi myös kansi päälle ja käyttää sänkyä istuimena. Nykyisin kuuluu olevan kovin suosittu mökkivuoteena. Kun kupeesta vedettävästä tulee varsin kapea parivuode, kutsuttiin sitä myös ”sovintolootaksi”.

Lapsuudenkodissani oli myös vierasvuoteeksi hankittu ”seslonki”. Yöksi se avattiin kuin kirja ikään. Hyvin hankala ja raskas liikuteltava. Onneksi se katosi evakkomatkalla. Yksi hankaluus näissä puusängyissä oli. Niihin tuli helposti syöpäläisiä. Vaati kovaa puhdistusta, että sai pidettyä nipistelijät loitolla. Vuodevaatteistakaan ei tainnut joka huushollissa olla tolkkua. Usein sai aluslakanan virkaa hoitaa ”rökö eli rökönä”. Se oli kangaspuissa kudottu maton tapainen ohuempi vain, Sen pesu ja puhdistus lie ollut hankalaa. Sota-ajan paperilakanat olivat luku sinänsä, eipä niitä tarvinnut eikä voinutkaan ainakaan pestä.

Harppusänky, heteka, vesi- ja moottorisänky

Sänkyversioita oli käytössä muitakin. Oli pukkisänkyjä ja harppusänkyjä. Harppusänkyjä näkyy olevan myyntiesitteissä vieläkin tarjolla. Kesällä 1939 on tullut markkinoille ihmesänky ”Heteka”, jotakin ”uutta ja käänteentekevää”, mainostettiin. Heteka oli kokonaan metallista, putkirunko ja rautalankapohja. Oli harva- ja tiheäpohjaista mallia. Niukasti niitä oli alkuun saatavilla, sillä rautaa tarvittiin silloin kipeämmin muihin tarpeisiin. Nuoripari Partanen sai ostettua oman hetekansa vuonna 1948 Helsingistä parahiksi juuri ennen papin aamenta. Se oli harvapohjainen, eikä pohjan kiinnitykset kestäneetkään hääyön rasitusta. Hyvin se kuitenkin korjattuna aikansa palveli ja on vielä muistona maalla. Kannattaa tässä mainita vielä vesisänky, joka tuli kovasti mainostettuna uutuutena ihmeteltäväksemme muutama vuosi sitten. Kovinkohan monessa huushollissa se lienee enää käytössä. Taisi olla ankka jo syntyessään, vaikka eduskunnan puhemies Riikkakin yritti sen ihanuutta todistella. Tämän päivän uusinta näyttäisi mainosten mukaan olevan moottorikäyttöiset ja pohjaiset sängyt. Varmasti ovat hyviä käytössä, mutta tuskinpa monikaan ”poika” sellaisessa vuoteessa itseään hemmottelee, kun hintakin liikkuu 3000-4000 mk:n tietämissä.

Uneen vaipumassa, ilman sänkyä, näyttää olevan Sibeliuksen Jannekin, kun eräässä tv-mainoksessa meinaa väkisin tipahtaa pois satasen setelistämme. Se on sitä nykytekniikalla tehtyä tv-mainontaa. Mutta ei hätää, jos Janne nukahtaa, kutsutaan hätiin Unilukkari, entisajan kirkon virkamies, joka pitkällä kepillä aikoinaan töni hereille saarnan aikana kirkonpenkkiin nukahtaneita seurakuntalaisia. ”Vaan jo unehen vaivut, armainen, hyvää yötä, pikkumies, nyt uinu rauhaisaa”. Näin hellyttävästi toivotteli omassa laulussaan 30-luvulla Georg Malmsten, ehkäpä omalle pojalleen.

Tätä samaa toivon minäkin teille ja meille kaikille. Rauhallista ja virkistävää unta toivottavasti ilman nukahtamaistabletteja tai muita poppakonsteja. Nukummepa moottoroidussa uutuudessa vaahtomuovipatjalla taikka olkipostelilla, niin kuin minäkin lapsuudessani.

Hilkka Partanen

Share

10 comments for “Vuode ratkaisee unen laadun

  1. Martti Törrönen
    22.9.2017 at 10:17

    Oikei mukava juttu Hilikalta! Oumma just harkinnu
    uuvve sängy ostoo. Hyvät sängyt ovat vuan tosjaanki
    niin kalliita. Olokipolsterilla mieki oun nukkunu
    vuosii kunnes hankittii harvapohjane heteka.Se
    jäläkee sängyt o vaihtunneet tallouvvellise tilantee
    mukkaan.

    Kauniita unii Hilikalle ja Akelle sinne Joesuuhu!

  2. Alpoaatos
    22.9.2017 at 12:04

    Kuulin sellaisen ohjeen, että osta niin suuri vuode kuin makuuhuoneeseen mahtuu, ja niin hyvä, kuin sinulla on varaa. Minusta se on hyvä ohje.

    Tuosta nukkumatin heittämästä unihiekasta hiukan. Lueskelin sellaista kirjaa missä kerrottiin näistä ihmisen energiavirroista, tai mitä lie olleet nimeltään, mutta kuitenkin ne kiertää päästä varpaisiin ja sormenpäihin ja kuljettavat meidän tarvitsemaa energiaa. Niillä on eri homma yöllä ja päivällä. Esimerkiksi meidän ”pintalämpöä” vähennetään yöksi joten yöunilla tarvitaan peitto päälle, mutta päivätorkut pärjää ilman peittoa. Silmien voitelu vähenetään yöksi minkä vuoksi sitä ”unihiekkaa” alkaa tulla silmiin.

    Mukava muistelo Hilkalta. Monenlaisissa sängyissä on tullut makeasti nukuttua, mutta eräällä tavalla parhaat unet on ollut hetekassa, vaikka selkä tulikin kipeäksi. Hetekoilla saattaa ollakin joku yhteys suurten ikäluokkiemme syntyyn.

  3. Unto Kortelainen
    22.9.2017 at 14:07

    Ennen sotia kotonani nukuttiin rukiin oljilla täytetyllä patjalla, jota kutsuttiin posteliksi (postel = venäjän kielen vuode). Vielä 1951 lopulla, kun asevelvollisina menimme Ylämyllyltä Lappeenrantaan RT 3:n aliupseerikouluun, meille ensimmäiseksi annettiin tyhjät patjapussit ja marssitettiin suurelle varastolle, jossa jokainen täytti oljilla pussin patjaksi niin hyvin kun osasi.

  4. Poikamies kolmannessa polvessa
    22.9.2017 at 15:13

    Unen luatuun vaikuttaa hyvin pitkälti se, jotta miten hyvin nukuttaa:-)

  5. Alpoaatos
    22.9.2017 at 18:09

    Sanotaan, että levätessä, varsinkin nukkuessa, ”ladataan akkuja” . Olisi mielenkiintoista tietää millaisia akkuja ja missä ne ovat.

  6. Poikamies kolmannessa polvessa
    22.9.2017 at 18:21

    Ehkä ne nuo akut on yläkerrassa, kuulin joskus muinoin, että joku on käynyt ”lataamossa”, niin oisko Airamin patterit mennyt niin huonoon kuntoon tai vähävirtaseks,jotta piti laata välillä, voip olla, vuan voip olla olemattaki:-)

  7. Sakari H
    22.9.2017 at 20:55

    Ei hyvä patjakaan aina auta. Esim. hääyönä en saanut heti illasta unta, vaikka ei sängyssä ollut vikaa.

  8. Poikamies kolmannessa polvessa
    23.9.2017 at 6:59

    Siula on männy alakuilta pyöriissä ja hyvvee asentoo ehtiissä, no jahka se löyty, niin johan tulj unikii:-)

  9. Irene peuhkurinen
    23.9.2017 at 9:18

    Kyllä se niin on, että vanhemmiten unet ovat katkonaisia. Viime yönäkin tuli käytettyä noitaHilkan konsteja. Vieruskaveri vaan vetää hirsiä vaikka kellon ympäri.

  10. Alpoaatos
    23.9.2017 at 17:20

    Mutta ajattelepa Irene kuinka raskasta sillä vieruskaverilla on kun kiskoo hirsikuormia yökaudet. Milloin hän oikein lepää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *