Kalle Päätalo, kirjailijan elämä

Kalle Päätalo
Kirjailijan vaiheet

Ritva Ylönen: Kalle Päätalo, kirjailijan elämä, SKS-kustannus 2017

Kalle Päätalo on muodustunut monelle viime vuosisadan loppupuolen miehenpuolelle samaistumiseen sopivaksi henkilöksi. Kalle eli vaikean lapsuuden, kun isä Herkkoa vaivasi mielenvikaisuus. Tukkisavotat ja savottakämpät tulivat tutuiksi. Niillä reissuilla Kallella oli mukana Mika Waltarin kirja, jossa annettiin eväitä kirjailijaksi aikoville. Herkon mielestä kirjalliset puuhat olivat höpöhommia, kuten myös kirjojen lukeminen. Herkko oli kovan työn tekijä, joka kohosi jonkinlaiseksi kympiksi savotoilla ja perheen elanto alkoi järjestyä. Mutta se mustasukkainen vainoharhaisuus, joka jäyti Herkon mieltä, kehittyi mielisairaudeksi.

Ritva Ylönen on päätalonsa lukenut henkilö. Kirjan vaiheet ovat usein kuin Päätalon kirjoista löydettyjä, joskin mukaan on tullut myös kirjallisuudenhistoriallista analyysia. Ylönen mm. tietää, että Päätalo kosti vihamiehilleen, heittämällä heistä kirjoissaan herjaa lipan alta.

No Päätalosta tuli rakennusmestari ja kysytty sellainen. Avioelämä ensimmäisen puolison kanssa kariutui kun Kallella oli tapana myös vierailla muidenkin naisenpuolien, kuin oman vaimon vuoteessa. Mutta kirjailijan kutsumus oli syvällä miehen sydänveressä. Niinpä rinnan ensimmäisten rakennusten kanssa syntyi Ihmisiä telineillä – kirja, jossa Päätalo tapansa mukaan enemmän rakentaa kuin kirjoittaa. Myöhemmin kriitikot, jotka suhtautuivat nuivasti Päätalon proosaan, tuumivat, että ”lopeta Kalle rakentaminen ja ala kirjoittaa”.

Suomen kansa otti Päätalon omakseen. Itse luin Koillismaa- sarjan huolella jo parikymppisenä. Jotenkin tätä kirjailija- elämänkertaa lukiessani palasin Päätalon kirjalliseen tuotantoon ja lienee elämänkerran tekijäkin siitä saanut suuren osan aineistoa analyysiinsa. Mahtuuhan Suomeen päätaloelämänkertoja, mutta täytyy sanoa että mestari-Kalle kirjoitti kyllä itse parhaat elämänkerrat.

Jouko Varonen

Share

3 comments for “Kalle Päätalo, kirjailijan elämä

  1. 26.10.2017 at 8:53

    Kovin montaa Päätalon kirjaa en ole lukenut, mutta liitän hänet siihen ketjuun, johon kuuluu eri kulttuurin edustajia ja joille yhteistä on se, että kansa tykkää ja kriitikot moittivat. Se oli liian rahvaanomaista eliitti porukalle. Sellaisia nimiä tarkoitan kuin Toivo Kärki, Reino Helismaa, Esa Pakarinen, Pertti Pasanen, Aleksis Kivi ei hänkään ollut kriitikoiden suosiossa.

  2. Matti Majoinen
    26.10.2017 at 18:32

    Itselläni on kaikki Päätalon kirjat, ja useampaankin kertaan ne on tullut luettua. Minua kiehtoo erityisesti Koillismaan maisemakuvaukset sekä elämänmenon kerronta.
    Olin 70-luvun puolivälissä varusmiesten kouluttajana Kajaanissa. Tuolloin komppaniassa oli useita poikia Jokijärveltä, joukossa oli Kassun sukulaisiakin.

  3. Telle
    26.10.2017 at 19:02

    Tää on lukenut kaikki Päätalot heti niiden
    ilmestyttyä. Kritiikeistä ja kriitikoista välittämättä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *